Mainos

Elämää on Kehä III:n ulkopuolellakin

”Lauha sää jatkuu edelleen” kertoo TV:n sääkatsauksen viehättävä meteorologityttö yleisenä näkemyksenään.

Katson ikkunan takana olevaa lämpömittaria, joka kertoo lämpötilaksi -18, jo ties kuinka monetta päivää peräkkäin. Ja olen vasta eteläisessä Lapissa, tästä Suomen pohjoisimpaan osaan vielä runsaat 400 kilometriä. Varmaan Uudellamaalla oli lauha sää, mutta suurimmassa osassa Suomea vallitsi pirteä pakkassää. Näyttäisiköhän meteorologin yleinen mielikuva säätilasta toisenlaiselta, jos hänen työhuoneensa vaihteeksi sijaitsisi vaikkapa Sodankylässä?

Olen asunut nyt pari kuukautta Kemijärvellä. Sitä ennenkin olen aktiivisesti tutustunut pohjoisen oloihin, elämään Ruuhka-Suomen ulkopuolella. Olen oppinut näkemään, että, kuvakulma Helsingin perspektiivistä on usein todella suppea, ja monilla vielä runsaan tietämättömyyden kyllästämä. Asuminen täällä avaa kyllä silmiä näkemään, että elämää ja voimakasta aktiivisuutta on runsaasti kehäkolmosen ulkopuolellakin. Ja että muuallakin kuin etelärannikolla on runsaasti mahdollisuuksia. Ne mahdollisuudet pitää osata hyödyntää vahvistamaan koko Suomen taloudellista kehitystä.

”Ruuhka-Suomi elättää muuta maata” kirjoitti Helsingin Sanomat 18. tammikuuta. Harvoin olen nähnyt noin asenteellista artikkelia. Onneksi samassa lehdessä oli joensuulaisen yritysjohtajan Kim Väisäsen artikkeli ”Etelän elätti on valtion syöttöporsas”. Poleeminen artikkeli oli virkistävää luettavaa. Ja vielä asiaperusteiltaankin vakuuttava.

Hesarin Tilastokeskuksella teettämät alueellisten tulojen ja menojen taselaskelmat ovat sellaisenaan varmaan aivan oikein, mutta kertovat vain puoli totuutta, jos sitäkään. On selvä, että pääkaupunkiseudulla tehdään paljon sellaista työtä, joka palvelee koko maata, mutta josta verotulojen muodossa ja ostovoimana tuleva hyvinvointi karttuu Helsingin seudulle. Suuri osa valtion työpaikoista on pääkaupunkiseudulla, isot, kaikki opiskelumahdollisuudet kattavat yliopistot ja korkeakoulut ovat keskittyneet sinne, vaikka palvelevat koko Suomea. Järjestömaailma on keskittynyt kehäkolmosen sisäpuolelle. Hyväpalkkaista väkeä on näistä syistä kertynyt Helsingin seudun veronmaksajiksi.

On siis aivan oikein, että tästä työstä syntyvää lisäarvoa jaetaan takaisin maakuntiin.

Pääkaupunkiseutu hyötyy runsaasti muun maan kustannuksella. Työpaikkoja, jotka palvelevat koko maata, on kasapäin. Julkisia investointeja suunnataan alueelle usein muun maan kustannuksella. Seurauksena järkyttävän hintaiset asunnot, asuntojen pula, huoli päiväkotipaikoista, korkeat kustannukset ja pula työvoimasta sekä työpaikkojen nopea vaihtamien.

Oikeudenmukaisuussyistä Helsingin seudun kunnalliset veroprosentit pitäisi nostaa samalle tasolle kuin ne ovat useimmissa ruuhkasuomen ulkopuolisissa kunnissa. Verotuloja pitäisi palauttaa valtionosuuksina nykyistä enemmän maakuntiin ja tasoittaa näin maan eri osien verorasitusta. Eikä tämä olisi mitään kannattamatonta aluepolitiikkaa, vaan järkevää ja oikeudenmukaista politiikkaa, jolla maakuntien luovuus ja innovaatiokyky saataisiin entistä paremmin käyttöön, ostovoima jaettua tasaisemmin koko Suomen hyväksi.

Eurokolikoissa ja monissa EU-kartoissa Suomen pohjoisosia ei näy lainkaan. Joskus tuntuu siltä, että maan pohjoisosia ei näy kaikkien, muuten järkevästi ajattelevien eteläsuomalaistenkaan mielessä. Sinänsä arvostamani ETLA:n tohtoritason tutkija totesi äskettäin elvytysinvestointeja kommentoidessaan, ettei maata tehokkuuden nimissä kannata pitää kokonaisuudessaan asuttuna. Uskomatonta mahdollisuuksien aliarviointia!

Suomen karttaa kannattaa katsoa niin, että siinä näkyvät laajalti myös naapurimaamme, Norja ja Ruotsi pohjoisessa sekä Venäjä idässä. Silloin on pakko tajuta, että Barentsin alue ja Luoteis-Venäjä ovat meille huikeiden mahdollisuuksien aluetta. Pohjoisella Suomella on erittäin hyvät näkymät edessään luonnonvarojen hyödyntämisessä kaivostoimintana, pohjoisen tiuhasyisen puun jalostamisessa, kylmäteknologiassa, matkailussa ja yhteistyössä naapureiden kanssa Barentsin alueella. Nämä tulevaisuuden näkymät pitää vain ymmärtää ja ottaa huomioon maata kehitettäessä. Investoinnit liikenneverkkoon ja koulutukseen on nähtävä pitkälle tulevaisuuteen. Elvytyslisäbudjetilla ja lähivuosien normaaleilla budjeteilla voidaan näyttää suuntaa.

Ruuhka-Suomen ja maakuntien on opittava elämään arvokkaasti yhdessä ilman kateutta ja epäilystä toisten elättinä olemisesta. Matkailu avartaa, sanotaan. Myös kotimaan matkailu, avartamalla näkemään ne mahdollisuudet, joita eri puolilla Suomea on. Kannattaisi matkustaa myös niiden, varsinkin päättäjien ja vaikuttajien, jotka eivät periaatteessa halua matkustaa Tullinpuomia pohjoisemmaksi. Satun tuntemaan sellaisiakin.

Arto Ojala, ekonomisti, entinen työmarkkinajohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.