Mainos

EU:n uudistaminen jäsenmaiden sisäpolitiikan pelinappulana

Teija Tiilikaisen mukaan Ranskassa sisäpoliittisista syistä orastava EU:n perustuslain vastaisuus uhkaa kangistaa koko EU:n uudistamisprosessin.

Jos EU:n perustuslaki tulee hylätyksi Ranskan toukokuisessa kansanäänestyksessä, hylkäämisellä ei ole mitään tekemistä perustuslain sisällön kanssa. Perustuslain vastustus ammentaa Ranskassa voimansa palveludirektiiviä kohtaan tunnetuista epäilyistä, maataloustukien muuttumisesta yhtä hyvin kuin konservatiivihallitusta kohtaan tunnetusta yleisestä oppositiomielialasta. Ellei Ranska yhtenä integraation keskeisistä perustajajäsenistä kykene ratifioimaan perustuslakia, perustuslailla ei ole edellytyksiä tulla voimaan. Ranska ei ole ongelmineen yksin, vaan unionin perustuslaki on useissa muissakin jäsenmaissa muuttunut sisäpolitiikan pelinappulaksi. Siitä käytävä poliittinen keskustelu kulkee näissä tilanteissa täysin irrallaan perustuslain sisällöstä.

Paradoksaalisinta perustuslain hylkäämisessä – joka epäilemättä lamaannuttaisi EU:n uudistamisen pitkäksi aikaa – olisi, etteivät sen perimmäiset syyt olisi EU:n tai sen harjoittaman politiikan heikossa legitimiteetissä. Ongelman juuret löytyvät pikemminkin unionin demokraattisen järjestelmän riittämättömyydestä.

EU:n kehittämisessä on viime aikoina peräänkuulutettu tarvetta pitää kiinni unionin yhteisistä eduista ja vaimentaa keskustelua hallitsevia kansallisia näkökulmia. Perustuslain valmistelutyössä tämän eurooppalaisen näkökulman vahvempaa esille tuomista tavoiteltiin tulevaisuuskonventin edustamalla laajapohjaisemmalla valmisteluareenalla sekä eurooppalaista kansalaisyhteiskuntaa aktivoivalla avoimuudella. Konventtia on kaikista puutteistaan huolimatta luonnehdittu ainutkertaiseksi yritykseksi avata yhteistä julkista tilaa EU:n jäsenmaiden välille unionin kehittämissuunnista käytävää poliittista keskustelua varten.

Perustuslain siirryttyä jäsenmaiden hyväksyttäväksi eurooppalainen perspektiivi katosi, ja perustuslakia arvioidaan puhtaasti kansallisten poliittisten asetelmien ja kansallisten näkökulmien varassa. Tämä merkitsee monessa maassa, että perustuslakia vastustetaan, koska vastustetaan maan hallitusta tai sen integraatiopolitiikkaa. Tilanne on kuitenkin ongelmallinen, sillä perustuslaki pyrkii vastaamaan EU:n poliittisiin haasteisiin. Siksi sitä olisi pitänyt arvioida vahvemmin nimenomaan Euroopan tasoisten poliittisten jakolinjojen kautta. Tällainen eurooppalainen keskustelu olisi palvellut myös kansalaisten parempaa kiinnittymistä Euroopan unioniin siten että, että perustuslain ansiot ja ongelmat olisivat näyttäytyneet enemmän jäsenvaltioita ja niiden kansalaisia yhdistävässä valossa. Nyt käynnissä on 25 erillistä keskustelua, joiden perusteella on välillä vaikea uskoa, että kohteena on yksi ja sama dokumentti.

EU:n demokraattista järjestelmää on viime vuosina vahvistettu monin tavoin. Lopullisena ja pysyvämpänä ongelmana on EU:n tasoisen poliittisen keskustelun mahdollistavan yhteisen julkisen tilan puute. Kuinka avata demokraattinen keskustelu yli ja ohi kansallisten näkökulmien, kun tällaiselta keskustelulta puuttuvat monikielisessä ja –kulttuurisessa unionissa sekä yhteinen väylä että yhteiset toimijat kansalaisyhteiskunnan muodossa ? Siinä on perustuslaillisen EU:n ensimmäinen suuri haaste, mikäli perustuslaki saadaan kaikista ongelmista riippumatta kunnialla voimaan.

Teija Tiilikainen

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.