Mainos

Euroopan jakautuminen merkitsisi katastrofia

Joulun lähestyessä on syytä rauhoittua ja ajatella jotakin hyvää. Maailma ei kyllä kovin paljoa kannusta positiiviseen ajatteluun.

Globalisaatio on merkinnyt läpinäkyvyyttä ja avoimuutta, joka kuitenkin kriisissä luo kuvan vaikeuksissa olevasta maailmasta.

Suljettujen rajojen takana Impivaarassa oli – ehkä harhainen – tunne siitä, että asiat olivat paremmin hallinnassa. Riitti, että hoidettiin omat asiat. Tosiasia kai kuitenkin on, että maailma oli ja eli rajojen ulkopuolella myös tuolloin. Monesti emme kaikkea tienneet ja kaikesta kuulleet emmekä aina olleet kaikissa pöydissä mukana päättämässä. Pöydissä mukana oleminen tarkoittaa myös sitä, että kannetaan mukanaolon vastapainoksi vastuuta.

Suomi on hahmottanut itsensä pohjoismaisten hyvinvointivaltioiden joukkoon. Pohjoismainen malli on toiminut vastakkaisista puheista huolimatta hyvin 2000-luvulla, malli selvisi finanssikriisissä paremmin kuin muut ja on selvinnyt sen jälkeisessäkin kriisissä parhaiten maailmassa. On helppo sanoa, että jos muut hoitaisivat asiansa niin kuin me, kaikki olisi paremmin.

Euroopan unionin kriisiytymisen seurauksena on vaara, että Eurooppa jakaantuu etelään ja pohjoiseen. Kriisiytyneiden eteläeurooppalaisten valtioiden tilanne tuo esille paitsi rahoituksen, myös politiikan kriisin. EU-tason politiikan ja talouden linjaukset eivät toteudu kaikissa maissa samalla tavalla. Integraation pitäisi olla tiukempaa, jotta ongelmista selvittäisiin.

Jos pohjoisen ja eteläisen Euroopan tiet erkanevat, se merkitsee katastrofia koko Euroopalle. Politiikan vaikeutta kuvaa hyvin myös esimerkiksi Espanjan separatistinen Katalonia- liike. Kun on oikein vaikeaa ja pitäisi löytää yhteisiä ratkaisuja, helpointa on uhata vaikkapa koko valtion hajoamisella. Toinen hyvä esimerkki on tietenkin myös Iso-Britannia, joka uhkailee EU:sta lähdöllä.

Vaikeaa maailman jakaantumista, joka ei ota rauhoittuakseen, edustavat Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän levottomuudet. Köyhyys, eriarvoisuus, työttömyys ja diktatuurit luovat pohjaa yhteiskunnalliselle levottomuudelle ja sodille. Ei ole vaikea ennustaa, että Eurooppaa lähellä olevien arabivaltioiden ja Pohjois-Afrikan kriisit ovat ennen pitkää enemmän ja enemmän myös eurooppalaisten asioita.

Köyhyys, tuloerot ja työttömyys ovat tässä ajassa maailmaa vahvasti jakavia tekijöitä. Vaikka globalisaatio on tuonut mukanaan vaurautta, seurauksena on ollut myös tulonjaon ongelmia eri alueiden ja ihmisten välillä. Finanssikriisin jälkeen työttömyys on kasvanut maailmanlaajuisesti, kuilu rikkaiden ja keskiluokan välillä on kasvanut eikä köyhyyttä ole voitettu. Niin sanottu epävirallinen työ lisääntyy rajusti. Töitä kyllä tehdään, mutta pimeästi ja ilman työsuhdetta ja mitään oikeuksia.

Osa maailmasta elää yltäkylläisyydessä ja toinen osa toivottomuudessa.

***

Mihin se hyvän ajatteleminen jäi?

Hyvä on katsoa taaksepäin ja ottaa oppia ja sitten suunnata tulevaisuuteen. Suomi ja maailma ovat ennenkin ratkaisseet ongelmiaan, kun vain on osattu puhaltaa yhteiseen hiileen. Ainakin Suomi on hoitanut isompiakin savottoja kuin tämän päivän vaikeudet.

Mikko Mäenpää

STTK:n puheenjohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.