Mainos

Hallitseeko tulopolitiikka liikaa talouspolitiikkaa?

Palvelutyönantajain toimitusjohtaja Arto Ojala kiittelee kirjoituksessaan syntynyttä tulopoliittista kokonaisratkaisua. Ojala mustuttaa, että työmarkkinapolitiikan merkitys on vain kasvanut talous- ja rahaliiton aikana.

Tulopoliittinen kokonaisratkaisu syntyi monien vaiheiden jälkeen joulukuun puolivälissä. Tuloratkaisu luo talouteen pitkäjänteisyyttä, ennustettavuutta ja siten vakautta. Nämä fraaseilta kuulostavat sanat eivät ole mitään pakollista sanahelinää, ne ovat aitoja ilmaisuja. Työvoimakustannusten kehitys tiedetään nyt lähes kolmeksi vuodeksi eteenpäin. Ja tiedetään, että kustannukset alenevat merkittävästi sopimuksen toisena ja kolmantena vuotena. Keskitetty ratkaisu antaa luonteensa mukaisesti kaikille aloille suurin piirtein samanlaisen kustannusvaikutuksen, naisvaltaisille ja matalapalkkaisille aloille suhteellisesti hieman enemmän. Pitkäjänteisyys merkitsee sitä, että yrityksissä on aikaa ja mahdollisuuksia sopeutua tiedossa olevaan kustannuskehitykseen. Alat ja yritykset, joille kustannusvaikutus on liian korkea, joutuvat tehostamaan toimintojaan, kohottamaan tuottavuuttaan. Samalla se saattaa merkitä työpaikkojen vähentymistä. Näin kulkee yritystalouden laki.

Työmarkkinapolitiikan merkitys ja vastuu talouspolitiikan kokonaisuudessa on talous- ja rahaliiton aikakaudella olennaisesti kasvanut. Se on voimakas talouspolitiikan väline, jota kohtaan myös maan hallitus ymmärrettävästi tuntee erittäin suurta mielenkiintoa. Hallitus haluaa koordinoida talouspolitiikan kokonaisuutta, pakottaa osapuolet mahdollisimman kattaviin ratkaisuihin. Työmarkkinapolitiikan osapuolet tietävät tämän, siksi tulopolitiikan rakenteiden muuttaminen on niin vaikeata ja hidasta.

Ei kuitenkaan pidä vähätellä sitä kehitystä, joka uuteen tupo-ratkaisuun sisältyy. Syntynyt kokonaisratkaisu muuttaa ja kehittää sopimusrakennetta joustavampaan ja työllistävämpään suuntaan. Kahden vuoden, seitsemän kuukauden ja kahden viikon mittainen sopimuskausi ja samanmittainen työrauha luovat pitkäjänteisyyttä ja ennustettavuutta. Matalapalkkaisten ja naisvaltaisten alojen muita suurempi kustannusnousu pienenee, mikä parantaa näiden alojen mahdollisuuksia työllistää.

Paikallisen sopimisen edistämishanke velvoittaa liitot kehittämään omaa sopimustoimintaansa vastaamaan paremmin nopeasti muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin. Toimialakohtainen vuoropuhelu vaikkapa globalisaation alakohtaisista vaikutuksista, palkkausjärjestelmät, työaikajärjestelyt, tuotanto- ja palveluajat, ulkopuoliset palvelut, ovat esimerkkejä asioista, joita tässä prosessissa edistetään.

Työllistymisen ja muutosturvan toimintamalli sai toimivan muodon, jolla irtisanomisuhan alainen henkilö voi mahdollisimman pian siirtyä uuteen työhön. Malli toimii vähäisin yrityskohtaisin kustannuksin ja kohtuullisin kollektiivisin kustannuksin.

Tulopoliittinen sopimusprosessi herättää kuitenkin runsaasti kysymyksiä. Hallitseeko tulopolitiikka liikaa muuta talouspolitiikkaa? Johtavatko hallituksen lupaukset verokevennyksistä ja muista talouspoliittisista toimista siihen, että palkansaajajärjestöjen ei tarvitse taipua talouskehityksen ja työllisyyden kannalta riittävän alhaisiin korotuksiin, koska työnantaja kuitenkin antaa periksi. Antaa periksi, koska muut asiat ovat niin painavia. Miksi hallitus ei painosta voimakkaammin ay-liikettä ratkaisuun, jonka se katsoo viisaaksi muun talouspolitiikan näkökulmasta? Nytkin työvoimakustannusten kehitys on selvästi korkeampaa, kuin mitä hallitus indikoi verokevennystensä ehtona neuvotteluprosessin aikana. Onko viisasta sitoa näin isoja veropoliittisia ja muita talouspoliittisia asioita tuloratkaisuun? Vastaukseni on, että verotuksen osalta kyllä on! Siksi, että hallitus ei kykenisi tekemään kauaskantoisia ja poliittisesti vaikeita veroratkaisuja ilman tulopolitiikan suojakupua. Ja siksi työnantajapuoli taipui osaltaan hyväksymään ratkaisun, vaikka talouden häiriöttömän toiminnan kannalta olennaiset alat, satamat ja tietopalvelualat, jäivät ratkaisun ulkopuolelle.

Entä miten hallitus toimii tästä eteenpäin, ilman tulopolitiikan apua? Tulopolitiikkaa tehdään seuraavan kerran loppukesällä 2007, seuraavan hallituksen kaudella. Mutta talouspolitiikkaa on tehtävä vielä tämänkin hallituksen kaudella. Suomi maailmantaloudessa-selvitys etsi vastauksia kysymyksiin, joilla Suomi pärjää kiristyvässä kansainvälisessä kilpailussa myös tulevaisuudessa. Siis miten Suomi kykenee mahdollisimman tehokkaasti hyödyntämään globalisaatiokehityksen mukanaan tuomat mahdollisuudet mutta myös vastaamaan haasteisiin. Brunilan raportin toimenpiteiden lista on hengästyttävän pitkä, toimenpiteet vaativat päätöksiä, ne voivat olla poliittisesti vaikeita. Niillä on myös hintalappu, mutta ne ovat investointeja tulevaisuuteen, jotka maksavat itsensä takaisin tietyn ajan kuluessa. Koulutuspolitiikka, tiede- ja teknologiapolitiikan kehittäminen kansainvälisiä verkostoja hyödyntäväksi innovaatiopolitiikaksi odottavat päätöksiä. Olemme huonoja tuotteistamaan ja kaupallistamaan teknologiaosaamistamme. Alkavien yritysten rahoitus on pääomasijoitusten osalta riittämätöntä. Julkisen sektorin hyvinvointipalveluiden tuottamiseen liittyvää osaamista on vaikka kuinka paljon, mutta sitä ei ole kyetty tuotteistamaan vientikelpoisiksi tuotteiksi.

Edellä oli vain muutamia hajanaisia esimerkkejä Suomi maailmantaloudessa-raportin asioista, jotka odottavat hallituksen toimenpiteitä. Pitkäjänteisiltä vaikutuksiltaan ne ovat yhtä tärkeitä kuin uusi tupo-ratkaisu. Siksi hallituksen päätöksiä odotetaan nopeasti ja päätöksentekoa on etujärjestöjen ja median seurattava yhtä innokkaasti kuin tupo-neuvottelujakin.

Suomi maailmantaloudessa-raportti esitti myös työmarkkinoiden pelisääntöjen kehittämistä. Uuden tupo-ratkaisun paikallisen yhteistyön kehittämisen hanke vastaa osaltaan tähän haasteeseen. Muuta ei ratkaise kaikkia ongelmia. Lauri Ihalainen kirjoitti Helsingin Sanomien kolumnissaan 18.12.2004 otsikolla "Nyt on sopiva aika kehittää tulopolitiikka". Tähän on helppo yhtyä. Työ voidaan alkaa kaivamalla esiin mapeista ja pyyhkäisemällä pölyt kahden edellisen tupo-ratkaisun aikana työtä tehneen järjestöjen ykkösneuvottelijoista koostuneen neuvottelu ja sopimusjärjestelmän kehittämistyöryhmän raportista. Siinä tehtiin hyvää työtä avoimessa hengessä ja nyt voitaisiin siirtää työ käytäntöön. On sitten valmista, kun 2007 loppukesällä neuvotellaan seuraavasta työmarkkinaratkaisusta.

(MTV3)

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.