Mainos

Hallitusohjelman musta lintu

Yhä useammat saariston asukkaat ja kesävieraat näkevät tänä kesänä merimetsojen pesimäluotoja - myös niitä, jotka kolonia on värjännyt valkeaksi ulosteillaan. En itse juuri tuntenut merimetsoa, ennen kuin tutustuin yksityiskohtaisesti oman hallinnonalani hallitusohjelmaan pari vuotta sitten. Musta, siivekäs kalastaja on päässyt maininnalla sinnekin.

Sittemmin olen tullut huomaamaan, että merimetsolla on poikkeuksellisen vähän ihailijoita. Joskus todelliset luonnon ystävätkin pitävät sitä kiusallisena luontokappaleena. Vähän niin kuin hyttystä suviyössä.

Merimetsoa on vaikea rakastaa, sillä se pesii suurina kolonioina, kalastaa taitavasti naapurin verkoista ja pahimmillaan jättää jälkeensä siivottomassa kunnossa olevat pesimäalueet.

Ihmisen ja luonnon rinnakkaiselo aiheuttaa tämän tästä erilaisia konfliktitilanteita. Valkoiseksi ulostettu pesimäluoto on toki ihmisen kannalta vaarattomampi kuin lenkkipolulla päälle karkaava emokarhu. Yhtä oikeaa tapaa näiden konfliktien ratkaisemiseen ei ole, mutta ehdottomuus ei yleensä kanna pitkälle.

Merimetsokanta Suomen alueella on kasvanut viime vuosina vauhdilla. Lintu saapui rannikollemme pitkän tauon jälkeen vuonna 1996. Sen jälkeen kanta onkin kasvanut vuositasolla noin 40 prosentilla koko 2000-luvun. Viime vuonna meillä oli jo 12 626 pesivää paria 40 yhdyskunnassa. Näiden lisäksi luodoilla liitelee vielä tuhansia nuoria lintuja.

Kannan kehitys on herättänyt aiheellisen kysymyksen siitä, voitaisiinko tämän rauhoitetun linnun kohdalla ryhtyä laajamittaisiin kannanrajoitustoimiin. Vakavissa vahinkotapauksissa on toki jo nykysäädösten mukaan mahdollisuus poikkeusluvalla myös tappaa merimetsoja. Ympäristöviranomaiset ja hallinto-oikeudet ovat tulkinneet tätä poikkeusmahdollisuutta erittäin tiukasti.

Merimetsokannan hoitoon tarvitaan uusia toimenpiteitä ensi pesimäkauteen mennessä. Kannan vahvistuminen antaa tähän mahdollisuudet. Tänä kesänä kolonioita on tuhottu poikkeuksellisen laajasti ja törkeästi oman käden oikeudella. Yhteisten sääntöjen rikkominen on tuomittavaa, mutta teot osoittavat myös, että ristiriita yleisen ymmärryksen ja harjoitetun politiikan välillä on kasvanut liian suureksi. Luonnonsuojelu onnistuu parhaiten, kun se saa mahdollisimman laajan, varsinkin paikallisen väestön tuen.

Suomen omat toimet tarjoavat merimetsoasiassa vain osaratkaisuja. Lintuja asuu eteläisellä Itämerellä niin paljon, että sieltä riittää yksilöitä kompensoimaan mahdolliset rajoitustoimet Suomen merialueella. Yksin Tanskassa majailee jopa 40 000 lintupariskuntaa.

Euroopan komission piirissä on käynnistynyt arviointityö siitä, mitä muutoksia EU-tasolla tarvitaan merimetsokysymyksen hoitamiseksi. Näillä linjauksilla on Suomellekin keskeinen merkitys. Meillä on käynnissä tutkimuksia merimetsojen aiheuttamista vahingoista ja linnun ravitsemuksesta. Suomi isännöi myös ensi vuoden alussa Itämeren maiden asiantuntijoiden kokousta, jossa niin ikään pohditaan yhteisiä ratkaisuja.

Merimetsokanta on vahvistunut siinä määrin, että pitäisi voida harkita sen siirtämistä metsästyslain piiriin. Tämä edellyttää säädösmuutoksia myös EU-tasolla.

Hallitusohjelman mukaisesti Suomen ympäristökeskus on kartoittanut rannikkoalueen potentiaalisesti pahimmat ongelma-alueet. Ne ovat alueita, joissa isot merimetsokoloniat ja ammattikalastajat kohtaavat. Varsinkin näillä erityisillä ongelma-alueilla on löydettävä uusia, luvallisia keinoja merimetsohaittojen vähentämiseksi.

Harmien keskellä on hyvä muistaa, että merimetso on ollut erittäin uhanalainen laji. Meidän on varmistettava, että kanta säilyy elinvoimaisena myös tulevaisuudessa. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että merimetso on saapunut Suomeen jäädäkseen. Sen kanssa on siis opittava elämään.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.