Mainos

Ilmastopolitiikan vartti valokeilassa?

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki myöntää, että EU:n ilmastopaketti jäi lukuisine poikkeuksineen epätäydelliseksi. EU piti hänen mukaansa kuitenkin tärkeimmästä asiasta kiinni: päästöjen vähentämiseen ja uusiutuvaan energian lisäämiseen liittyvistä tavoitteista ei tingitty. Ministeri vaatii nyt määrätietoisia toimia muulta maailmalta, erityisesti Kiinalta ja Intialta.

Sanovat, että ihmisillä ja asioilla on hetkensä suuren julkisuuden keskiössä. Sellainen ilmastopolitiikalla oli viime viikolla. Yhtä aikaa kokoontuivat EU-johtajat Brysseliin ja maailman ympäristöministerit

Poznaniin tekemään ilmastopoliittisia päätöksiä. Tulosta saatiin aikaiseksi, mutta ilmastonmuutoksen haastetta ei ole vielä kuitattu.

Unionin ilmasto- ja energiapaketti on erittäin tärkeä askel eurooppalaisessa ilmastopolitiikassa. Sopu lainsäädännöstä osoittaa, että EU on päästöjen vähentämispyrkimyksissä tosissaan. On merkillepantavaa, että Suomi aloitti jo aikaisemmin syksyllä näiden päätösten toimeenpanon omalla ilmasto- ja energiastrategiallaan.

On myönnettävä, ettei EU:n paketista tullut täydellinen kokonaisuus. Se sisältää lukuisia poikkeuksia, siirtymäaikoja ja myös sisämarkkinoiden toimivuudelle vieraita elementtejä. Syytökset EU-paketin vesittymisestä ovat kuitenkin tarkoitushakuista liioittelua.

Unioni pitää kiinni päälinjasta: päästöjen vähentämisestä 20 prosentilla ja uusiutuvan energian lisäämisestä. Sitoumuksista ei ole annettu tuumaakaan periksi. Lähimainkaan näin pitkällä eivät muut maailman teollisuusmaat ole omissa toimissaan.

Ilmastokysymys ei ratkea pelkästään EU:n toimin. Kansainvälisiin ilmastosopimusneuvotteluihin unioni kuitenkin asettaa rimaa. EU:n päätösten jälkeen tiedetään, ettei esimerkiksi Australian ilmoittama 5-15% päästövähennys tule riittämään.

Kansainvälinen ilmastosopimusneuvottelu etenee seuraavaksi siihen, että maaliskuussa työryhmän puheenjohtaja antaa sopimustekstin jatkoneuvottelujen pohjaksi. Tuolloin koittaa kohtalonhetki myös USA:n uuden presidentin hallinnolle. Lennokkaista puheista on aika siirtyä konkretiaan: paljonko omia päästöjä ollaan todella valmiita vähentämään.

Hikisiä hertkiä on edessä vielä eurooppalaisillakin päättäjillä. Juuri kokoon kursittua ilmastopakettia saatetaan hyvinkin joutua vielä muuttamaan kansainvälisten neuvottelujen vaatimusten vuoksi.

Erityisiä paineita unioni kohtaa kahdessa asiassa: päästövähennysten kiristämisessä ja rahoituksen lisäämisessä kehitysmaiden ilmastotoimille.

EU on kaksi vuotta sitten sitoutunut 30% päästövähennykseen, jos kansainvälinen sopimus saadaan syntymään. Ennen kuin Kööpenhaminassa vuoden päästä nuija kopahtaa, joudutaan tähän huutoon varmasti vastaamaan. Siksi Suomenkin ilmasto- ja energiastrategiassa on linjattu ne periaatteet, joilla tiukempaan päästövähennykseen mentäisiin.

Maapallon ilmakehän kasvihuonekaasumäärät ovat kasvaneet nopeammin kuin on uskallettu ennakoida. Siksi ilmaston lämpenemisen pysäyttäminen kahteen asteeseen vaatii entistä suurempia päästöleikkauksia - entistä nopeammin.

Kööpenhaminassa pitäisi ensi joulukuussa päästä kansainväliseen ilmastosopimukseen. Mutta mikä tahansa sopimus ei kelpaa. EU:n pitää jatkaa neuvottelujen johtavana voimana, mutta samalla vaadittava kovia toimia myös muilta. Tiukkakaan eurooppalainen vyönkiristys ei ilmastoa yksin auta.

Muiden kehittyneiden, teollistuneiden alueiden on ryhdyttävä talkoisiin Eurooppaa vastaavalla tavalla. Suurimpien ja nopeimmin kehittyneiden kehitysmaiden, kuten Intian ja Kiinan, on myös sitouduttava perusuraa tuntuvasti alemmalle päästöpolulle. Ihmiskunnalla on osaamista tämänkin ongelman ratkaisemiseen. Kun päämäärä on tiedossa ja keinot olemassa, ei luovuttamiselle ole sijaa. Tarvitaan tahtoa - ja resurssien järkevää jakamista.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.