Mainos

Iranilta tarvitaan avoimuutta ja yhteistyöhalua

Iran on ollut vuoden ensimmäisinä päivinä vahvasti esillä kansainvälisen politiikan uutisoinnissa. Uutiset ovat kertoneet jännityksen kiristymisestä. Tämä ei ole uutta. Persianlahden tilanne on viime vuosina ja vuosikymmeninä ollut usein maailman huolenaiheena. Nyt panoksia on jälleen nostettu hälyttävän korkealle. Negatiivisesta kierteestä olisi välttämätöntä päästä ulos.

Ongelman ydin on Iranin ydinohjelman luonne. Iran vakuuttaa kehittävänsä ydinalan osaamistaan siviilikäyttöön, mutta muulle maailmalle se ei ole kyennyt asiaa todistamaan. Päinvastoin, se salasi lähes kahdenkymmenen vuoden ajan sellaisia toimintoja, joista sen olisi omien sitoumustensa mukaan täytynyt ilmoittaa. Kansainvälinen yhteisö on reagoinut YK:n turvallisuusneuvoston ja Kansainvälisen ydinenergiajärjestön IAEA:n päätöslauselmilla. Iran ei ole kuitenkaan niitä noudattanut, vaan on laajentanut ohjelmaansa päätöslauselmien vastaisesti. Viime vuoden lopulla IAEA kiinnitti raportissaan vakavaa huomiota siihen, että Iran on tehnyt toimia, jotka ovat relevantteja ydinaseen kehittämisen kannalta.

Asiaa on yritetty ratkaista neuvotteluteitse, ja niin on tehtävä jatkossakin. Euroopan unioni ja sen ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkea edustaja Catherine Ashton tekevät jatkuvasti työtä vakavasti otettavien neuvottelujen käynnistämiseksi. YK:n turvallisuusneuvoston pysyvien jäsenmaiden ja Saksan muodostama ryhmä on jo vuosien ajan etsinyt asiaan neuvotteluratkaisua. Neuvotteluraidetta täytyy edistää sinnikkäästi, vaikka Iran ei ole ollut todellisiin neuvotteluihin erityisen halukas. Tämän takia Irania kohtaan on jo vuosia kohdistettu erilaisia pakotteita. YK:n pakotteiden lisäksi Yhdysvallat ja EU ovat asettaneet omia pakotteitaan. EU-maat ovat juuri tekemässä päätöksiä pakotteiden merkittävästä tiukentamisesta.

Pakotepolitiikka ei ole koskaan helppoa eikä miellyttävää. Pakotteiden vaikuttavuuden arvioiminen ei ole yksinkertaista, ja pakotteisiin liittyi toisinaan riski, että valtiollisten päättäjien sijaan niistä kärsii tavallinen kansa. Tämän takia pakotteet pitää pyrkiä kohdentamaan tarkasti. Niitä käytettäessä ollaan kuitenkin usein tilanteessa, jossa joudutaan käyttämään huonoista vaihtoehdoista vähiten huonoja. Irania koskevassa pakotepolitiikassaan EU:n on toimittava määrätietoisesti ja johdonmukaisesti. Tavoitteena on, että Iran saadaan ottamaan kansainvälisen yhteisön syvä huoli tosissaan ja palaamaan neuvottelupöytään vakavin mielin.

On tehtävä kaikki mahdollinen, jotta voidaan välttää tilanteen eskaloituminen, kehityksen kärjistyminen yhä huonompaan suuntaan. Tilanteelle ei ole nähtävissä sotilaallista ratkaisua, vaikka sellaisellakin on viime viikkoina spekuloitu.

Ongelman korjaamisessa kortit ovat Iranin käsissä. Se voi halutessaan kääntää kehityksen parempaan. Jos Iran ei toimi kansainvälisten sopimusten ja sitoumustensa vastaisesti, sillä ei pitäisi olla mitään salattavaa. Sen pitäisi kyetä näyttämään ydinohjelmansa rauhanomaisuus toteen ja palauttamaan kansainvälisen yhteisön luottamus. Todistustaakka on Iranilla. Luottamusta lisäävät toimenpiteet, joita Iranilta on edellytetty, olisivat hyvin arvokkaita. Uhmakas retoriikka Hormuzin salmen merireitin katkaisemisesta ei auta.

Avoimuus ja vilpitön halu saada aikaan tuloksia ovat kansainvälisen yhteistyön ja kansainvälisten neuvottelujen tärkeät edellytykset. Näiden hyveiden avulla Iran voisi nopeastikin kohentaa kansainvälispoliittista asemaansa ja lunastaa niitä odotuksia, joita siihen kohdistuu. Iranin maailmanhistoriassa merkittävässä roolissa ollut kansa ansaitsee nykyistä parempia tulevaisuudennäkymiä. Eristäytyvän politiikan sijaan Iran voi myös valita yhteistyön ja kasvavan hyvinvoinnin tien.

Jyrki Katainen, pääministeri

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.