Mainos

Isätkin lastenhoitovapaalle

Jos isät pitäisivät nykyistä enemmän lastenhoitovapaita, se merkitsisi kotitöiden tasaisempaa jakautumista ja vaikuttaisi ennen kaikkea lapsen ja isän väliseen suhteeseen, kirjoittaa ympäristöministeri Paula Lehtomäki.

Lapsilisä, kotihoidontuki, minimivanhempainraha, yksinhuoltajakorotus, isyysvapaan kesto... Kaikkia näitä perhe-etuuksia on viime vuosina parannettu. Siitä huolimatta osalla perheistä toimeentulovaikeudet ovat arkipäivää ja ongelmat kasautuvat. Perhepolitiikka tarvitsee jatkoaskelia.

Ne, jotka eivät ole töissä, kärsivät rahapulasta. Ne, jotka ovat, taiteilevat perhe- ja työelämän yhteensovittamisen sekä ajan ja voimien riittävyyden kiemuroissa. Sukupuolten tasa-arvo työelämässä ja kodin seinien sisäpuolella ovat osa kokonaisuutta. Ja kaiken keskiössä ovat lapset ja vanhempien heille tarjoama aika, turvallisuus ja läheisyys.

Monesta näkökulmasta olisi tärkeää, että isät pitäisivät enemmän lastenhoitovapaita. Tämä vaikuttaisi niin naisten asemaan työelämässä, kotitöiden tasaisempaan jakautumiseen kuin ennen kaikkea lapsen ja isän väliseen suhteeseen. Siitä huolimatta isät käyttävät vain reilun kymmenen prosenttia siitä perhevapaan osuudesta, jonka kumpi tahansa vanhempi voi pitää.

Isien into vanhempainvapaalle on sen verran vähäinen, että se tuskin kumpuaa vain perheen taloudesta. Korkeampi korvaustaso ei kehitystä käännä. Kyse on kulttuurista ja asenteista. Lapsen syntyessä on luonnollista ja työnantajan näkökulmasta väistämätöntä, että nainen jää pitkälle vanhempainvapaalle. Isän poissaoloa harva työnantaja tulee edes ajatelleeksi.

"Ihailtavaan" isyyteen kuuluu nykykulttuurissamme pitää muutaman viikon isyysloma. Sen sijaan emme ole oppineet pitämään luontevana sitä, että isä jäisikin kotiin hoitamaan pientä lasta useaksi kuukaudeksi tai vaikka vuodeksi. Lakisääteisen oikeuden käyttö herättää nikottelua työelämässäkin.

Tasapainon parantaminen edellyttää uusia perhepoliittisia ratkaisuja. Isille pitää luoda oma pätkä vanhempainvapaata. Sen tulisi pidentää perheen vanhempainvapaakautta, mutta äiti ei voisi pidennystä käyttää. Mallin yksityiskohdista tulee käydä kunnon keskustelu mitään osapuolta syyllistämättä.

Perheiden asia ei toki vielä tällä hoidu. Laaja-alaisesti on etsittävä keinoja tarttua perheiden kipeimpiin ongelmiin: köyhyyteen ja pahoinvointiin, joka näkyy pahimmillaan lisääntyneinä huostaanottoina. Samalla on kuitenkin hyvä muistaa, että valtaosa suomalaisista perheistä jakselee vähintäänkin kohtuudella.

Joidenkin ongelmien ratkaisuun tarvitaan yhteiskunnan tukea. Kotiavun lisääminen ja perheverotuksen kehittäminen ovat jo olleet esillä keskustelussa konkreettisina ehdotuksina - jo toteutetun pitkän parannuslistan lisäksi.

Kaikkea ei yhteiskunta voi eikä sen ole tarkoituksenmukaistakaan tehdä. Lapsiperheiden tukeminen tarkoittaa myös asenteellista paluuta kohti laajemman perheyhteisön käsitettä. Suurten ikäluokkien eläköityessä on suorastaan toivottavaa, että mummien ja ukkien tukirooli lapsiperhearjessa entisestään vahvistuu.

Perheiden hyvinvoinnin kohdalla on kyse arvoista ja valinnoista - myös taloudellisesti tiukkoina aikoina. Monipuolinen panostaminen perhepolitiikkaan on parasta ongelmien ennalta ehkäisyä.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.