Mainos

Kansainvälinen oikeus on heikkoja varten?

Venäjän presidentti Dmitri Medvedev esitteli heinäkuun puolivälissä maansa uuden ulkopoliittisen strategian. Uudistetun strategian tarvetta perusteltiin sillä, että Venäjä on olennaisesti vahvistunut ja katsoo nyt maailmaa ja ulkopoliittista ympäristöään uudesta näkökulmasta.

Strategiassa Venäjä ylistää vuolaasti YK:n roolia kylmän sodan jälkeisen kansainvälisen järjestyksen perustana. Se antaa vahvan sitoumuksensa YK:n peruskirjan periaatteisiin ja korostaa turvallisuusneuvoston aktivoimisen tarvetta.

Samalla tavoin strategiassa korostetaan kansainvälisen oikeuden merkitystä ja Venäjän vilpitöntä kunnioitusta omia kansainvälisoikeudellisia velvoitteitaan kohtaan. Venäjän todetaan jatkuvasti puhuvan voimakeinojen käytön vähentämisen puolesta kansainvälisissä suhteissa. Kansainvälisen oikeuden johtoaseman turvin katsotaan vahvistettavan valtioiden rauhanomaista yhteistyötä ja saavutettavan tasapaino yhteensovittamattomien intressien välille.

Venäjän ulkopoliittinen strategia näyttää ensi silmäyksellä vanhentuneen vajaassa kuukaudessa. Jo elokuun ensimmäisellä viikolla Venäjä rikkoi yhtä hyvin YK:n peruskirjan periaatteita kuin muita keskeisiä kansainvälisoikeudellisia normeja Georgiaan kohdistamilla sotatoimillaan. Strategiassa peräänkuulutettua asennetta YK:n turvallisuusneuvoston aktivointia kohtaan ei myöskään ollut havaittavissa.

Jos strategian lukee uudelleen, ristiriita sanojen ja tekojen välillä ei enää olekaan niin ilmeinen. Kansainvälisen oikeuden perimmäinen kysymys on, kuinka sen noudattaminen varmistetaan valtioiden maailmassa. Kuinka taataan se, että valtiot noudattavat tekemiään sopimuksia ja muita kansainvälisoikeudellisia sitoumuksiaan tilanteessa, jossa minkäänlaista keskitettyä valvonta- tai rangaistusjärjestelmää ei ole? Kuinka varmistetaan se, että valtiot tulkitsevat yhteisiä velvoitteitaan kuten YK:n peruskirjaa yhdenmukaisella tavalla?

Kansainvälisen oikeuden perimmäisenä ongelmana on, että sen keskeisissä kohdissa sitä tulkitsevat valtiot itse. Tehokkaita ja sopivassa suhteessa tehtyyn rikkeeseen olevia rangaistuksia on ollut vaikea kehittää.

Venäjän uudessa ulkopoliittisessa strategiassa YK-järjestelmän ja kansainvälisoikeudellisen järjestelmän katsotaan toimivan parhaiten maailman johtavien valtioiden kollektiivisessa otteessa. Ajattelu siis sinetöisi sen tosiasian, mistä viime vuosikymmenien globaalin hallintajärjestelmän rakentamisessa ollaan koetettu päästä eroon: suurten maiden johtama kansainvälisoikeudellinen järjestelmä olisi vain kansainvälispoliittisen vallanjaon sinetti, jossa vahvat jakavat oikeutta heikommille.

Kuinka tällaisessa järjestelmässä päästään käsittelemään tasapuolisesti ja riidattomasti sellaisia ristiriitoja esimerkiksi suurten maiden ja niiden naapurimaiden välillä, jotka suuret maat lukevat kansallisten intressiensä ytimeen? Kuinka tällaisissa tilanteissa toteutuisi heikompien oikeus?

Tämä kysymys ansaitsisikin nousta johtotähdeksi, mikäli keskusteluja ryhdytään käymään Venäjän ulkopoliittiseen strategiaan sisältyneestä konkreettisesta ehdotuksesta uuden euroatlanttisen turvallisuussopimuksen perustamiseksi.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.