Mainos

Ken on maassa kaikkein vihrein?

Alussa oli työväenpuolue puoluekentän vasemmalla laidalla. Sitten tuli työväen presidentti, mutta vastakkaiselta laidalta. Tätä seurasi kokoomuksen julistautuminen keskusta-oikeistolaiseksi puolueeksi. Nyt oikeiston värikartta lainehtii vihreän eri sävyissä, sillä vihreä on uusi sininen. Pysyttekö vielä perässä?

Mihin enää tarvitaan vasemmistoa, kun kokoomuskin on punavihreä puolue?

Jokaisella puolueella on kova aatteellinen ydin, jonka varaan puolue ison osan kannatustaan rakentaa. Suomen suurissa puolueissa kokoomuksen ydin on edelleen markkinatalous, vaikka aate hukutettaisiin maalitynnyriin. SDP:llä kaikuvat ajan kultaamat muistot vahvasta työväenliikkeestä, jota kaikella rakkaudella viherrytetään. Keskustan ydin on ihmisyys ja maayhteys.

Leikkisästi olemme kutsuneet uutta hallitusta luonnonvihreäksi - miten se voisikaan olla sinivihreä edeltäjänsä tapaan, kun sininen on häivytetty? Ympäristöministerille on suuri ilo, että kaikki tuntuvat tunnustavan nyt vihreää väriä.

Vihreyden esiinmarssi on perusteltua ja välttämätöntä siksi, ettei luonnonvarojen ylikulutus ja ympäristön kuormitus voi jatkua nykyisellään. Luonnon monimuotoisuuden köyhtyminen, ilmastonmuutos ja saastuminen uhkaavat laajojen alueiden elinkelpoisuutta. On pakko löytää ympäristöllisesti kestävämpi talouskehityksen tie – myös Suomessa.

Kiviniemen ”luonnonvihreä” ykköshallitus teki ohjelmapäivityksessään merkittävän avauksen. Ryhdymme valmistelemaan BKT:n rinnalle laajempaa kehitysindikaattoria. Sellainen ottaa talouskasvun lisäksi huomioon muun muassa ympäristön tilan ja inhimillisen hyvinvoinnin eri puolia. Esitin tätä nettikolumnissani vuosi sitten elokuussa.

Jos halutaan laaja-alaisesti kestävää politiikkaa, sitä on myös mitattava paremmin. Mittausta on myös tehtävä pitkäjänteisesti, ei pikavoittaja tavoitelle. Keskustalaisille ylisukupolvisuus on aatteen peruskalliota. Ehkäpä siksi juuri keskustajohtoisen hallituksen aikana ympäristö nostetaan talouden rinnalle hyvinvointia mittaamaan.

Symbolisesti ilahduttavaa on myös se, että uusi hallitus ensimmäisessä varsinaisessa istunnossaan esittää perustettavaksi uutta kansallispuistoa. Selkämeren kansallispuistosta tulee kansainvälisesti merkittävä merensuojelualue.

Aina ei ole varmuutta, että vihreäksi julistautuminen todella sisältää aidon sitoutumisen ja kiinnostuksen kestävää kehitystä kohtaan. Äänestäjän haasteellinen tehtävä ensi vuoden vaalien lähestyessä on kyetä erottamaan, mikä vihreä maalipinta kestää kovempaakin raaputusta, ja minkä vihreän pintasilauksen alla on kovin vähän mitään sisältöä.

Sille ainoalle puolueelle, jonka nimessäkin vihreä esiintyy, on tyypillistä on katsoa erilaisia ympäristökysymyksiä vain ympäristönäkökulmasta käsin – esimerkiksi työn ja toimeentulon näkökulma sivuuttaen. Silloin kestävästä kehityksestä saattaa joskus kadota sekä kestävyys että kehitys. Eri intressejä on politiikassa pakko sovittaa yhteen. Muutoin on yhden asian liike, eikä mikään yleispuolue.

Uusimman vihreiden sävyjen puolueen Kokoomuksen vihreys on vielä manifestin tasolla. Me keskustalaiset odotamme mielenkiinnolla, millainen keskustalainen viherpuolue hallituskumppanista oikein sukeutuu. Julistukset eivät vielä riitä, tarvitaan myös tekoja. Ja niiltä edellytetään muutakin kuin silmänpalvontaa.

Miksi kaikki puolueet ovat enemmän tai vähemmän vihreitä juuri nyt? Valitettavasti joutuu epäilemään, että takana on muutakin kuin yöunet vievä huoli maapallon luonnon kestokyvyn riittävyydestä. Onneksi ympäristö voi todella hyötyä vihreyden aallonharjasta.

Puolueet käyvät kamppailua paitsi monimuotoisuuden köyhtymistä vastaan, myös sijoituksista ensi kevään eduskuntavaaleissa. Ollakseen Suomen suurin puolue pitää ydinsanoman olla selvä ja uskottava, mutta se ei riitä. Kynnystä äänestää puoluetta on myös madallettava. Ei riitä, että tykätään. Aina parempi, mitä vähemmän koetaan vastenmielisyyttä.

Kamppailu vihreydestä on sekä kamppailua ydinsanomasta että kamppailua vastenmielisyyden vähentämisestä. Viimeistään 2011 vaaleissa jokainen tulevaisuutta rakentava ja vastuuta tunteva puolue joutuu politisoimaan vihreyden. Äänestäjän on silloin otettava kantaa paitsi verotuksen kehittämisen suuntaviivoihin, myös valittava aitoa vihreää.

Paula Lehtomäki

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.