Mainos

Kiekkoväkivaltaan puututtava

Valtiovarainministeri Eero Heinäluoma kysyy millaisia malleja jääkiekkokaukalon tappelut opettavat lapsille ja kuka on vastuussa kehityksestä.

Olen jääkiekon ystävä ja käynyt paljon katsomassa lätkäpelejä. Jääkiekko on hieno laji ja koskettaa kaikkia suomalaisia. Reilu kontakti kuuluu lajin luonteeseen. Tänään joutuu kuitenkin kysymään, mihin suomalaista jääkiekkoa viedään?

Kun jääkiekkopelaajat pääsevät ottelussa ensimmäistä kertaa kentälle ja alkavat ensi töikseen hakkaamaan toisiaan, niin mistä urheilulajista oikein on kysymys? Jääkiekkokaukalo on aika paljon isompi kuin nyrkkeilyottelun kehä.

Suomalainen jääkiekko on saanut uutta ilmettä, kun joukkueisiin palkataan ammattitappelijoita. Ilme ei todellakaan ole entistä parempi vaan pahempi. Lehdissä jo etukäteen arvuutellaan, missä vaiheessa nyrkkisankarit ottavat mittaa toisistaan ja päävalmentaja kommentoi jälkikäteen, että ”kaikki tässä maassa halusivat sitä”. Molemmat tappelijat kertoivat medialle mielipiteenään, että hakkaaminen olisi saanut jatkua pidempään.

Minä voin ilmoittautua siihen joukkoon, joka ei halua lätkämatsien muuttuvan nyrkkeilyotteluksi edes viihdemielessä. Jääkiekko on hieno peli, mutta nimenomaan peli – ei tappelu. Väkivalta on ristiriidassa sen kanssa, että jääkiekossa on yritetty karsia tuomarityöskentelyllä turhia kahvaamisia pois ja tehty tilaa taitokiekolle.

On perusteltua kysyä, millaisia malleja me opetamme lapsillemme ja kenties vähän vanhemmillekin siitä, miten asiat oikeassa elämässä tulisi ratkaista? Televisio näyttää suorana, kun toista hakataan päin naamaa. Seuraavana päivänä lehdet kertovat silmäkulmaan tulleista mustelmista. Lisäksi pohditaan ihan tosissaan, oliko hakkaamisesta suorastaan sovittu etukäteen.

Jos nämä samat henkilöt tappelisivat samalla tavalla vaikka ravintolassa, poliisi soitettaisiin pian paikalla, hakkaajat vietäisiin putkaan ja myöhemmin oikeuteen. Näin toimitaan oikeusvaltiossa. Kun tappelu tapahtuu kiekkokaukalossa, tuloksena on viiden minuutin jäähy ja pelirangaistus.

Samaan aikaan suomalaisissa kouluissa valistetaan oppilaita siitä, minkälaisia vammoja hakkaamisesta oikeasti tulee. Liian moni uskoo, että pahoinpitely sujuu kuin televisiossa, jossa sankarit nousevat tappelun jälkeen ylös ilman ruhjeita ja pyyhkivät vain pölyt vaatteistaan.

Kenen on sitten vastuu tällaisesta kehityssuunnasta? Pitääkö automaattisesti vain hyväksyä, että jääkiekko ei enää olekaan taitokiekkoa, vaan että yhtenä tavoitteena on saada verta kentälle.

Itse katsoisin ensimmäisenä SM-liigan vastuullisten päättäjien suuntaan – liigahallituksen puheenjohtajaan Timo Rajalaan. Säännöt voidaan ja ne pitää laatia sellaisiksi, että tarpeeton väkivalta ja nyrkkitappelut saadaan karsituksi kiekkokaukaloista. Viidenkymmenen tuhannen euron enimmäissakot seuroille ja esimerkiksi kymmenen ottelun pelikielto tappelijalle voisi rauhoittaa kummasti pelikenttää. Toisaalta voi kysyä sponsoreiden perään; haluavatko he olla tukemassa tällaista väkivaltaista kehityssuuntaa.

Urheilusta vastaava kulttuuriministeri Tanja Saarela on myös kiinnittänyt huomiota tiistaiseen nyrkkien heiluttamiseen Jokerit–HIFK -ottelussa. Ministeri Saarela on toivonut, että SM-liiga kävisi oman sisäisen keskustelun siitä, miten suomalaiseen jääkiekkoon sopimattomat asiat voidaan nopeasti kitkeä pois. Itse henkilökohtaisesti annan täyden tukeni Saarelan toiminnalle kiekkoväkivaltaa vastaan.

Suomalainen urheilu on tässä ison valinnan edessä. Ei pidä aliarvioida suomalaista urheiluyleisöäkään. Olen itsekin paremmalla mielellä kiekkokatsomossa poikani kanssa kun tiedän, että väkivalta ei ole tarkoitus eikä sääntö, vaan valitettava poikkeus.

Eero Heinäluoma, SDP:n puheenjohtaja, valtiovarainministeri

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.