Mainos

Kokonaisvaltaiseen ympäristöajatteluun

Uusi hallitus pyrkii ympäristöpolitiikallaan juurruttamaan ympäristöajattelun suomalaisten mieliin, kirjoittaa ympäristöministeri Paula Lehtomäki. Ministerin mukaan kansalaiset ja elinkeinoelämä suhtautuvat yhä varauksella ympäristökysymyksiin.

Paula Lehtomäki

Suomalaisessa elämänmallissa tietty luonnonläheisyys istuu syvässä. Vaikka näilläkin leveyksillä on aina eletty luonnossa ja luonnosta, varsinainen ympäristöajattelu on silti varsin nuorta. Ympäristöpolitiikan vakiintumisen yhtenä merkkipaaluna voinee pitää ympäristöministeriön perustamista, joka tapahtui Suomessa vuonna 1983.

Edelleen tänään monet ympäristökysymykset ja jopa ympäristöhallinto herättävät paljon kriittisiäkin ennakkokäsityksiä kansalaisten ja elinkeinoelämän piirissä. Toisaalta monet ympäristöasiat ovat arkipäiväistyneet osaksi normaalia toimintaa. Erilaisten hankkeiden ympäristövaikutusten arviointi esimerkiksi koetaan jo aivan tavalliseksi osaksi rakentamistoimintaa. Kotitalouksissa puolestaan vaikkapa jätteiden lajittelu on arkipäivää.

Uusi hallitus lähtee ympäristöpolitiikassaan liikkeelle vähän samankaltaisesta lähtökohdasta: ympäristönäkökulman vakiinnuttamisesta. Se ei tarkoita asian painavuuden väheksymistä – päin vastoin. Ympäristön kannalta kestäviä tuloksia vain voidaan erilaisissa asioissa saada aikaan vain, mikäli ympäristönäkökulma on osa kaikkea päätöksentekoa ja toimintaa. Ympäristöpolitiikkaa ei pidä eristää vain tiettyjen asioiden ja ihmisten kiinnostuksen kohteeksi.

Suomalaisten ympäristötietoisuus ja halu toimia ympäristön kannalta kestävästi on vahvaa. Tätä sitoutumista halutaan ympäristökasvatuksen avulla entisestään vahvistaa. Kansainvälisen ilmastonmuutoskeskustelun eteneminen ja havahtuminen Itämeren tilaan ovat esimerkkejä siitä, miten nopeasti elämiseemme ja olemiseemme vaikuttavat ilmiöt nostavat päätään, ja vaativat toimia meiltä jokaiselta.

Vahvaan ympäristötietoisuuteen liittyy myös vastuunkanto. Energiansäästö ei lepää vain jonkun muun harteilla, vaan siihen vaikuttavat meidän jokaisen arkiset valintamme. On totta, että suomalaiset eivät yksin pysty torjumaan ilmastonmuutosta - mutta yhtälailla emme voi unohtaa, että kulutamme elämiseemme luonnonvaroja moninkertaisesti valtaosaan maailman muista ihmisistä verrattuna. Vastuu on siis myös meillä.

Laaja-alainen ympäristöpolitiikka edellyttää onnistuakseen kansalaisten tukea. Tuki voi syntyä vain ratkaisuista ja teoista, jotka voidaan kokea oikeiksi. Suurpetokysymys on eräs esimerkki siitä, kuinka EU-tasolta tuleva virallinen suojelutavoite sotii rajusti petojen liikkumisalueilla koettua suojelutarvetta vastaan. Vastaavanlaisten kuilujen syntymiseen tavoitteiden ja "maalaisjärjen" välillä on kiinnitettävä entistä vahvempaa huomiota.

Ympäristöpolitiikassa, kuten muuallakin, on yhtäaikaisia intressejä, jotka voivat olla rinnakkaisia tai jopa vastakkaisia. Jotta päätöksiä ylipäätään saadaan aikaan ja voimavarat kohdennettua oikein, on tarpeen pohtia, mihin pitää ensiksi tai painavimmin keskittyä. Esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on kansainvälisesti nostettu luonnonsuojelun kärkiasiaksi. Meillä painopisteen valinta tarkoittaa metsiensuojelussa uusien suojelukohteiden hakemista nimenomaan eteläisessä Suomessa.

Jätekysymyksissä rinnakkaisia tavoitteita ovat jätteen synnyn estäminen, tehokas kierrätys ja loppukäsittelystä huolehtiminen. Näyttää siltä, että Suomessa tarvittaisiin erityisen pikaisia toimia jätteiden loppukäsittelyn kohentamisessa. On vaikea nähdä, miten modernisoitujenkaan kaatopaikkojen pullistaminen palvelisi ympäristön etua paremmin kuin jätteenpolton edistäminen.

**

Vaikka tietoisuutemme ympäristöön liittyvistä kysymyksistä on vahvistunut, ei työlle näy loppua. Ympäristömme tila on muuttunut erityisesti ihmisen toiminnan seurauksena. Luontoa kuormittava kulutus on kasvanut ja jatkaa kasvuaan etenkin globaalissa mittakaavassa.

On puhuttelevaa, miten suuri merkitys ympäristökysymyksissäkin on sillä, miten hyvin ne onnistutaan pukemaan taloudellisiksi arvoiksi. Ilmastonmuutos tuntuu toden teolla havahduttaneen vasta, kun sen taloudellisia vaikutuksia pystyttiin osoittamaan erilaisin laskelmin. Hallitusohjelmassa on todettu, että samankaltaista ns. Sternin mallin taloudellista arviota pyrittäisiin luomaan myös Itämeren osalta.

Suojelutoimenpiteet maksavat, mutta vielä kalliinpaa on jättää ne tekemättä. Eri toimintatapojen taloudelliset seuraukset pitäisi voida esittää perustaksi poliittisille valinnoille.

Ympäristöpolitiikan yhteys taloudelliseen toimeliaisuuteen voi olla muutakin kuin ylimääräinen kustannustaakka tai direktiivin sanelema rajoite. Parhaimmillaan ympäristöasioista voisi tulla Suomelle vielä nykyistä vahvempi brändi. Kaikki panostukset ympäristöteknologian kehittämiseen ja sen vientiin ovat välttämättömiä paitsi kotimaisen työllisyytemme, myös kansainvälisen ympäristöntilan kannalta.

Hallitusohjelmassa onkin asetettu tavoitteeksi Suomen aseman vakiinnuttaminen korkeasta ympäristönsuojelun tasosta tunnettuna tieto- ja osaamisyhteiskuntana.

Kilpailukyvystä huolehtiminen ja ympäristöajattelu kytkeytyvät itse asiassa entistä enemmän yhteen. Tulevaisuudessa menestyjiä ovat sellaiset maat, jotka osaavat rakentaa taloutensa luonnonvarojen mahdollisimman kestävälle käytölle ja jotka pystyvät tarjoamaan muulle maailmalle edistyksellistä ympäristö- ja energiateknologiaa sekä uusiutuviin ja päästöttömiin energialähteisiin pohjautuvia energiantuotantoratkaisuja.

Ympäristöhaasteisiin vastaaminen tarjoaa Suomelle siis myös suuria mahdollisuuksia. Näissä mahdollisuuksissa yhdistyvät parhaalla mahdollisella tavalla oma kansallinen etumme ja vastuunkanto yhteisistä globaaleista haasteista.

Paula Lehtomäki, ympäristöministeri

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.