Mainos

Kuka päättää yhteisistä metsistä?

Metsäala on murroksessa. Suomen tapa tehdä puusta työpaikkoja ja vaurautta on palvellut pitkään, mutta nyt tehtaita suljetaan ja monet ovat menettäneet työpaikkansa.

Pelkään, että kipeitä uutisia on edessä vielä lisää. Paperin kulutus maailmassa kokonaisuudessaan vähenee ja ne paikat, joissa paperinkulutus kasvaa, ovat kaukana täältä.

Nyt etsitään uusia tuotteita. Puurakentaminen pitää saada vauhtiin. Olisi parempi valmistaa ja viedä esimerkiksi huonekaluja kuin lautaa.

Bioenergiaa ja biojalosteita edistetään ja tutkitaan. Puualan kehittämishankkeita on vireillä paljon, niiden on tuotettava tulosta.

Myös metsäalan instituutiot ovat muutoksen keskellä. Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila vetää parhaillaan suurta metsäorganisaatioiden uudistamishanketta, jossa pohditaan esimerkiksi metsäkeskusten ja metsänhoitoyhdistysten asemaa. Ministeri Anttila suunnittelee myös metsälain uudistamista. Ilmeisesti metsänhoidon menetelmiin saadaan vihdoin pitkään kaivattua monipuolisuutta. Avohakkuu ei enää houkuta kaikkia metsänomistajia.

Organisaatiouudistukset ovat siitä hankalia asioita, että niistä kiinnostutaan usein vasta jälkeenpäin, kun vaikutukset paljastuvat. Edellä mainittujen organisaatioiden lisäksi parhaillaan uudistetaan myös Metsähallitusta, joka hallinnoi kolmasosaa Suomen pinta-alasta.

Metsähallituksen organisaatiouudistuksessa on viime kädessä kysymys tavasta hoitaa kansallisomaisuuttamme, vesiä ja metsiä. Siksi ei ole yhdentekevää mikä on uudistuksen lopputulos.

Metsähallituksen omaisuus on meidän kaikkien omaisuutta. Metsät koskettavat luonnossa liikkujaa, marjastajaa, sienestäjää ja saamelaista poronhoitajaa. Kyse on myös valtion talousmetsien hoidosta, luonnon monimuotoisuuden suojelusta sekä metsien ja vesien virkistyskäytöstä. Yhtymäkohtia löytyy myös koko suomalaisen metsäklusterin tulevaisuuteen.

Metsähallituksen organisaatiota on uudistettava, koska nykyinen valtion liikelaitosmalli on EU:n kilpailusäännösten vastainen. Metsähallitus hallitsee tällä hetkellä valtion maa- ja vesialueita ja sitä kautta sen alaiset yhtiöt, kuten Villi Pohjola, ovat saaneet alueiden hyödyntämiseen etulyöntiaseman, joka ei täytä tasapuolisen kilpailun edellytyksiä.

Metsäalan laajan murroksen keskellä uudistuminen on muutenkin tarpeen, mutta se on tehtävä tarkkaan harkiten ja huolella.

Asian painoarvon takia pidän erittäin tärkeänä sitä, että kaikki sidosryhmät pääsevät uudistukseen mukaan sen valmisteluvaiheessa. Valmisteluun on varattava riittävästi aikaa ja se on tehtävä avoimesti.

Kansallisomaisuuden hallinnan on oltava demokraattisessa ohjauksessa. Demokraattisen ohjauksen mahdollistaa se, että Metsähallituksen viranomaistoiminnot siirretään virastoon, joka on selkeässä poliittisessa ohjauksessa. Metsähallituksessa hoidetaan tällä hetkellä metsien ja vesialueiden hallintaan ja käyttöön liittyviä julkisen vallan tehtäviä. Viranomaistehtäviä ei voida siirtää esimerkiksi yhtiön hoidettavaksi. Uudistuksen yhteydessä on maa- ja vesialueiden käytölle liiketoiminnassa luotava selkeät raamit.

Metsäalalla tapahtuu nyt paljon. Murroksesta kertoo myös Metsä-Lapin kiistassa äskettäin saavutettu sopu. Se antaa toivoa erilaisten intressien aiempaa paremmasta yhteen sovittelusta suomalaisessa metsäpolitiikassa.

Sopu säästää 35 000 hehtaaria vanhoja metsiä, joilla on korvaamattomien luontoarvojen lisäksi suuri merkitys poronhoidolle. Toivottavasti Metsähallituksen uudistus avaa osaltaan tietä uudelle metsäpolitiikalle Suomessa.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.