Mainos

Kuka pelkää yhteiskuntasopimusta?

Pääministeri Mari Kiviniemi on tehnyt avauksen kahden vaalikauden mittaisesta yhteiskuntasopimuksesta. Aloite on merkittävä; samanlaisia ajatuksia laajan yhteisymmärryksen tarpeesta on matkan varrella esitetty myös oppositiosta ja palkansaajajärjestöistä.

Pääministerin avausta voi pitää halutessaan vaalitaktisena vetona. Idealla osoitetaan, että keskusta ja sen puheenjohtaja Mari Kiviniemi ovat kykeneviä tekemään politiikkaa työmarkkinajärjestöjen kanssa ja muutenkin päteviä johtamaan maata yhteistyöllä.

En silti pitäisi avausta pelkästään vaaleihin liittyvänä. Se kertoo myös siitä huolesta, mikä poliittisella päättäjällä on tulevaisuudesta. Ratkottavana on ikääntymisen, velkaantumisen, työttömyyden ja eriarvoisuuden ongelmat. Ongelmat liittyvät kasvustrategiaan, ympäristöön, työuriin ja kuntarakenteisiin.

Ei mikään helppo keikka. Kannattaakin miettiä keinoja, joilla tuloksia saa aikaan. Nokian uusi strategia ja niiden yhteyteen povatut laajat henkilöstövähennykset asettavat Kiviniemen avauksen vieläkin vaativampaan valoon: suomalaisessa osaamisessa on tultu tilanteeseen, jossa välttämättä tarvitaan jokin uusi harppaus.

Valtiovarainministeriön pitkäaikainen virkamies Raimo Sailas on hänkin jatkanut aktiivista kirjoitteluaan, viimeksi Kanava-lehdessä.

Pitkä työura toki tarjoaa pitkän perspektiivin asioiden tarkasteluun. Sailaksella on ollut aina hyvät yhteydet elinkeinoelämään, joten hänen ennustuksensa käyvät myös monesti toteen. Nyt Sailas esittää käsityksiään kolmikantaisesta valmistelusta ja ennustaa kolmikannan katoavan kuvioista.

Syytä onkin miettiä, johtaako kehitys tupojen hylkäämisen jälkeen myös muun poliittisen päättäjän, elinkeinoelämän ja palkansaajien yhteistyön hylkäämiseen. Tähän saakka kolmikantainen valmistelu on pysynyt agendalla. Tuloksien saamisessa on ollut vaikeuksia, mutta näin on ollut isoissa asioissa aikaisemminkin. Ei siinä mitään uutta ole. Jos pragmaattinen linja voitta ideologisen linjan elinkeinoelämässä, kolmikantainen malli ei mene minnekään.

Tuloksien aikaansaaminen erityisesti eläkeratkaisuissa on tärkeää kolmikannan tulevaisuuden kannalta, sillä työeläkejärjestelmä on kolmikannan vahvin linnake.

Sailas viittaa myös hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelmaan. Ohjelmalla pyrittiin hakemaan yhteisiä näkemyksiä tulevaisuuden kansallisiin haasteisiin.

Poliittinen päättäjä johti työtä. Ohjelman neuvotteluprosessi ja lopputulos kyllä kauhistuttivat virkamiehiä, erityisesti valtiovarainministeriössä. Heidän mielestään oli uskomatonta, että virkamiehet eivät johtaneetkaan hanketta. Hui kauhistus.

Pääministerin esitys ei arvioni mukaan tue Sailaksen ajattelua vaan päinvastoin. Johtava poliitikko näkee yhteistyössä mahdollisuuksia ja myös poliittisen päättäjän kannalta.

Moni ekonomisti on aivan perustellusti ollut huolissaan siitä, että työmarkkinaratkaisujen ja talouspolitiikan väliltä on koordinaatio kadonnut. Se on johtanut muun muassa siihen, että ostovoiman kehitys näyttää heikkenevän vaalivuonna. Liittokohtaisissa neuvotteluissa korotukset eivät voi jäädä vähäisiksi, jos aiotaan pitää jotenkin palkansaajan oikeuksista kiinni.

Kokonaan vaille huomiota on jäänyt kokoomuksen johdon kanta Kiviniemen esitykseen. Olisi luullut, että valtiovarainministeri olisi sanonut asiasta jotakin. Asia koskettaa vahvasti nimenomaan valtiovarainministeriöön tonttia.

Soini-buumissa nähtäväksi jää, kuka ja kenen kanssa lopulta miettii politiikan linjoja vaalien jälkeen. Tämä koskee paitsi puolueita, myös etujärjestöjä.

Mikko Mäenpää

STTK:n puheenjohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.