Mainos

Kustannuksia on leikattava

Julkisessa taloudessa on kestävyysvaje. Kuinka suuri, siitä voidaan kiistellä ja esittää arvioita sen korjautumisesta erilaisilla olettamuksilla. Tosiasia kuitenkin on, että menoja on liian paljon suhteessa tuloihin. Ja kiistatta tiedetään myös se, että ikäsidonnaiset menot lisääntyvät merkittävästi väestön vanhenevan ikärakenteen seurauksena jokaisena vuonna ainakin kolmekymmentä vuotta eteenpäin.

Valtiovarainministeriö kertoo valtiontalouden alijäämän olleen viime vuonna noin 13 miljardia euroa ja tänä vuonna edelleen 8 miljardia. Yhteensä valtion velka on kasvanut kolmen vuoden aikana 30 miljardia euroa, 84 miljardiin euroon. Suhteessa bruttokansantuotteeseen se on 44 prosenttia. Luku on pieni moneen muuhun maahan verrattuna mutta se on kasvanut nopeasti.

Kestävyysvajetta on toinen mokoma kuntataloudessa.

En halua, että Suomen portille tulevat IMF:n, EU-komission, vakausrahaston tai Euroopan keskuspankin johtajat tyrkyttämään apuaan. Talous on saatettava itse kestävään tasapainoon.

Mitä yksityisessä yrityksessä tapahtuu, kun menot ovat tuloja suuremmat, tulos on tappiollinen ja velat lisääntyvät? Mahdollisesti yrityksen johto vaihdetaan ja joka tapauksessa yritystä aletaan saneerata. Ellei, konkurssi uhkaa ja pesänselvittäjä astuu kehään. Millä tavalla saneerataan? Ainoa tie on karsia kaikkia mahdollisia kuluja ja tehostaa toimintaa. Näin yrityksen kilpailukyky alkaa parantua, ja tuotteita voidaan taas myydä, ehkä jopa halvemmalla hinnalla mutta kannattavasti.

Sama analogia pätee myös valtiontalouteen ja koko julkiseen talouteen. Uuden hallituksen ja uuden eduskunnan, siis julkisen talouden johdon, on aloitettava pitkäjänteinen saneeraus, kilpailukyvyn parantaminen, jotta tuotteita eli julkisia palveluja voidaan myydä kannattavasti, nostamatta hintaa, ehkä jopa hintaa laskien. Julkisen palvelun hinta on yhtä kuin verotus.

Tästä yritysvertailusta voinette arvata, että minun mielestäni julkisen talouden tasapainottaminen pitää aloittaa karsimalla menoja sekä tekemällä rakenteellisia uudistuksia järjestelmiin, jotka tehostavat toimintaa. Tästä seuraa nopeutuva talouden kasvu. Verotusta ei pidä kiristää, se on myrkkyä kasvulle. Jos tuotteiden hinnat eli verotus on jo nyt kaikkien veromuotojen osalta lähes korkeimmat verrattuna kilpailijamaihin, ei korotukseen ole varaa. Palvelujen tärkeimpiä ostajia, eli kotitalouksia ei saa enää senttiäkään rokottaa nostamalla hintoja, siis kiristämällä verotusta.

Pitkän ja aika voimakkaan kasvukauden jälkeen menotalouteen on muodostunut löysiä kohtia. Niin kuin yrityksissäkin helposti käy. On rakenteellisia vääristymiä, jolloin toiminnot eivät ole kustannustehokkaita. Siksi on syytä käydä kaikki toiminnot läpi huolella.

Osa asioista voi vähentää kuluja – tai niin kuin julkisessa taloudessa sanotaan, menoja - välittömästi. Onko lasten päivähoidon oltava kaikissa tapauksissa subjektiivinen oikeus? Toimiiko yritystukijärjestelmä riittävän tehokkaasti? Onko hallinto viilattu loppuun asti vastaamaan tämän ajan tarpeita? Voitaisiinko asumisen hintaa nostavaa verotukea alkaa poistaa nopeahkolla aikataululla? Oliko uusiutuvan energian verotuki ja sen kustannukset kotitalouksille sittenkään loppuun asti oikein harkittu?

Osa toimenpiteistä lisää työn tarjontaa. Tämä onkin aivan välttämätöntä tilanteessa, jossa työikäinen väestö vähenee. Siis tuotannon tärkein tekijä supistuu ja kasvun edellytykset heikkenevät. Näin parannetaan kasvun mahdollisuuksia. Ja kasvu on tietysti tärkein tapa hallita velkaa. Pitäisikö työttömyysturvan tasoa nostaa, mutta samalla lyhentää selvästi sen kestoa? Opiskeluaikoja on varmasti syytä lyhentää luomalla opintolainoitusjärjestelmä, joka antaa lainat anteeksi kun opiskelut saatetaan päätökseen normiajassa. Olisiko opiskelijoiden kesätyöt sallittava niin, että ne eivät pienennä opintotukea? Roikkuminen opiskelijan kirjoissa mahdollisimman pitkään vähenisi. Kannustavuutta tehdä työtä hieman pitempään vanhemmassa päässä on syytä lisätä. Pitäisikö sittenkin hilata vanhuuseläkkeen alarajaa varovasti ylöspäin? Ja työuran keskellä on toki kehitettävä työilmapiiriä ja johtajuutta, mutta siinä poliittisen päättäjän rooli on vähäinen

Oma kokonaisuutensa ovat sitten pidemmän ajan rakenteelliset uudistukset, jotka lisäävät tehokkuutta ja vähentävät menoja. Olisiko syytä käyttää voimakkaampaa valtion ohjausta kuntarakenteen kehittämisessä palvelujen tuottamisen kannalta tehokkaammaksi, jos vapaaehtoinen yhteistyö ei ole syntyäkseen? Olisiko koko terveydenhuoltojärjestelmä otettava tiukempaan ohjaukseen järjestelmän, rahoituksen ja toimintojen osalta? Kuuluisiko erikoissairaanhoidon järjestäminen sittenkin valtiolle? Pitäisikö laitoshoidon ja kodinomaisen hoidon työnjakoa tarkistaa kotihoidon suuntaan? Onko oikein, että vankilat ovat tupaten täynnä? Pitäisikö avolaitoshoitoa ja yhteiskuntapalvelua lisätä ja kiven sisällä pitää vain väkivaltarikolliset? – Ja näitä rakenteellisia asioita löytyy todella paljon.

Minun mielestäni järjestys kulkee niin, että välittömästi käydään läpi ne asiat joilla säästetään heti. Samanaikaisesti aloitetaan toimenpiteet, joilla lisätään työn tarjontaa kasvun vauhdittamiseksi. Vaikutukset näkyvät hieman hitaammin. Ja – myös samanaikaisesti – aloitetaan ennakkoluuloton rakenteellisten uudistusten valmistelu. Vaikutus tulee näkyviin vuosien mittaan mutta kestävyysvajeen näkökulmasta riittävän ajoissa.

Nyt on aika lopettaa kotitalouksien verojen kiristäminen kaikilta osin. Kokonaisveroastetta ei pidä nostaa. Kaikki tarmo on laitettava rakenteellisiin, tehokkuutta lisääviin ja menoja pienentäviin uudistuksiin.

Oma vastaukseni kaikkiin yllä oleviin lauseisiin, joissa on kysymysmerkki perässä, on ”kyllä”.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.