Mainos

Lillukanvarsia vaalikentille

Aikoinaan uutena kansanedustajana ihmettelin istuntosalissa sitä, miten hanakasti Lipposen sateenkaarihallituksen edustajat ottivat yhteen. Tuntui, ettei siihen oppositiota mahdu väliin, kun kipinät sinkoilivat oikean ja vasemman reunan välillä.

Nyt tuntuu tutulta taas. Sanan säilä lentää erityisesti kokoomuksen ja demareiden välillä siihen malliin, ettei ainakaan asiallinen oppositio meinaa päästä esiin ollenkaan. Vaalit ovat taas lähellä, ja hallituspuolueet ovat näköjään päättäneet pitää ainakin oman jäsenkuntansa lämpimänä.

Meno on totisesti toisenlaista kuin edellisillä kausilla Keskustan sovintohallituksissa. Mielenkiintoista nähdä, mihin reipas poliittinen sanailu vähänkään pidemmällä aikavälillä johtaa. Ainakin tällä hetkellä keskinäinen kinailu palvelee niin demareita kuin kokoomustakin. Moni äänestäjä kiittää, kun puolueiden linjaerot tulevat selvästi näkyviin myös koalitiohallituksessa.

Hallituksessa ei tarvitse olla keskenään hauskaa – mutta ei sitä toki kiellettykään ole! Niin kauan kuin kynnyskysymysten, tavoitteiden ja kipakankin sananvaihdon jälkeen saadaan päätöksiä aikaan, hallitus on toimintakykyinen. Mutta politiikassakaan ei pidä aliarvioida asioiden inhimillistä ulottuvuutta. Julkinen kritiikki vaikuttaa ennen pitkää ainakin ihmisten välisiin suhteisiin. Ja niiden heikentyminen ei edesauta rohkean, tavoitteellisen politiikan tekemistä.

Harmillista on, että julkinen keskustelu typistyy kerta toisensa jälkeen johonkin konkreettiseen yksittäiskysymykseen, jonka merkitys kokonaisuuden kannalta on vähintäänkin rajallinen. Hyviä esimerkkejä tästä ovat niin eurovakuudet kuin vanhuspalveluiden henkilömitoituskin. Molemmissa sivuasia on nostettu pääasiaksi, ja sitten uskotellaan, että asia on hoidossa jos tämä yksityiskohta on hoidossa. SDP:ssa tunnutaan ajattelevan, että lillukanvarret sopivat niin hallituksen keskinäiseen vääntöön kuin vaalikentillekin.

Mielikuvissa moni luulee, että jos 0,7 henkilön hoitotyöntekijämitoitus säädetään lakiin, vaipat vaihtuvat laitoksissa sutjakkaasti – ja jollei kirjata, niin eivät vaihdu. Ikäihmisten hoito- ja hoivakysymys on kuitenkin huomattavasti laajempi kokonaisuus, jossa yksi numero ei kesää tee. Siksi Keskusta haluaa välikysymyksen kautta varmistaa, että ainakin eduskunta pääsee ruotimaan myös vanhustenhoidon olennaisempia asioita.

Keskusta arvostaa vanhustenhoidossa valinnanvapautta ja hoidon monimuotoisuutta. Jokaisella on oikeus turvalliseen vanhuuteen ja arvokkaaseen ikääntymiseen.

Katse on syytä kohdistaa myös peiliin. Mitä minä olen valmis tekemään läheiseni tai naapurin papan ja mummon eteen? Soitto tai arkipäiväinen rupattelu voi olla vanhukselle päivän piristys. Ihmisyys ja inhimillisyys ei maksa mitään mutta tuottaa hyvän mielen molemmille.

* * *

Väriä pitää hallituksessakin näyttää. Ehkä sen puute lopulta muodostui Keskustankin hallitustyön ongelmaksi. Ulospäin ei käynyt riittävän selväksi, mitä me tavoittelimme. Ei etukäteen eikä jälkikäteen.

Keskinäinen vääntö ei kuitenkaan saa nousta pääasiaksi. Hallituspuolueilla saattaa olla riski uppoutua liiaksikin politiikan pelikuvioihin, varsinkin kun vaalit ovat ovella ja kisa tiukka. Mäiske ja meteli eivät saa olla lopputulosta tärkeämpi.

Paula Lehtomäki, kansanedustaja, keskusta

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.