Mainos

Metsä ja kuljetukset - arktisia voimavaroja

Suomessa havupuuta kasvaa maailman pohjoisimmalla alueella, napapiirin pohjoispuolella, arktisella alueella, enemmän kuin missään muualla maailman arktisista alueista. Lapissa metsän arvioidaan kasvavan vuosittain noin 11 miljoonaa kuutiometriä ja siitä käytetään ehkä 4 miljoonaa kuutiometriä. Puun kasvu on hoitotoimenpiteiden ja ilmaston lämpenemisen ansiosta kiihtynyt koko maassa, mutta suhteellisesti vielä enemmän Lapissa, erityisesti Itä-Lapissa. Vuosittaisen puun käytön kaksinkertaistaminen olisi täysin mahdollista.

Tätä taustaa vasten KeiteleGroupin äskettäinen ilmoitus puutuotetehtaan perustamisesta Kemijärvelle on hyvin ymmärretty. Tehdas rakentuu hyvin kasvavien ja hyvin hoidettujen metsävarojen keskelle. Yhtiön ilmoittama noin 600 000 kuution raakapuun tarve käyttää vain murto-osan metsän vuosittaisesta kasvusta. Puutuotetehtaan lopputuotteista suurin osa menee vientiin Kotkan sataman kautta Aasian markkinoille. Rautatieyhteys satamaan on pitkä, mutta elintärkeä ja tietysti myös ekotehokkain kuljetusmuoto.

Väistämättä tulee tässäkin yhteydessä mieleen rautatieyhteys Jäämerelle ja Koillisväylän kuljetusmahdollisuus Aasiaan, erityisesti Japanin markkinoille. Laivakuljetusmatka lyhenisi kolmanneksen ja junamatka Kemijärven tehtaalta satamaan puolittuisi. Helpoin ja nopein vaihtoehto saavuttaa Jäämeri on rautatieyhteys Sallasta Kantalahteen Murmanskin radalle ja sieltä edelleen Murmanskin satamaan. Tämä yhteys edellyttäisi ratayhteyden peruskorjaamista Suomen puolella Kemijärveltä Sallan Kelloselkään valtakunnan rajalle. Matka on noin 100 kilometriä. Venäjän puolella uutta rataa tarvittaisiin noin 70 kilometrin matkalla rajalta Alakurttiin ja sieltä edelleen on 100 kilometrin matkalta olemassa olevan radan peruskorjausta Kantalahteen. Murmanskin satama on yksityistetty viime kesänä, satamaa ruopataan syvemmäksi ja uuden konttisataman rakentaminen Murmanskin vuonon länsirannalle käynnistynee pikapuoliin.

On mielenkiintoista, että venäläiset ovat nyt ensimmäistä kertaa ryhtyneet vakavasti selvittämään Salla-Kantalahti-ratayhteyden taloudellista, sosiaalista ja yhteiskunnallista merkitystä. Pääministeri Medvedev on viime kesänä puhunut rautatieyhteyksien kehittämisestä Suomen suuntaan. Venäjän ”Luoteisen federaatiopiirin taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen strateginen kumppanuus”-asiantuntijaneuvosto Pietarissa haluaa selvittää ratayhteyden merkitystä. Asiantuntijaneuvosto on presidentti Putinin hallinnon elin. Merkittävät muutkin venäläiset poliitikot ovat puhuneet ratayhteydestä. Nyt onkin tärkeätä, että Salla-Kantalahti-ratayhteys nostetaan suomalais-venäläisen talouskomission asialistalle.

Koillisväylä on matkaa Aasiaan lyhentävä tulevaisuuden vientiväylä. Mutta se on hyvin pian myös tuontiväylä Aasiasta Eurooppaa. Eikä ihme, kustannukset nousevat Aasian maissa nopeaa vauhtia ja tarvitaan kustannusten pienentämistä. Kuljetuskustannus on siinä työssä erittäin tärkeä. Näinkin päin ratayhteyden merkitys kasvaa nopeaa vauhtia.

Salla-Kantalahti yhteyden mahdollinen ja nopeakin toteutuminen ei poista muiden Lapin ja Suomen kannalta tärkeiden ratayhteyksien kehittämistä. Kolarin rata tarvitsee sähköistyksen. Keski-Lapin poikittainen yhteys Kolarista Sodankylän kautta Kemijärvelle palvelisi kaivosten, puun kuljetusten ja matkailun tarpeita. Etäämpänä tulevaisuudessa siintävä Sodankylä-Kirkkoniemi-hanke palvelisi myös norjalaisten tarpeita.

Mutta palataanpa metsään. Puun käyttöä – uusiutuvaa luonnonvaraa – pitää osata käyttää paljon enemmän. Puurakentaminen on edelleen vähäistä, lähes pelkästään omakotitalojen varassa. Miksi kerrospuutalojen rakentaminen etenee niin hitaasti Suomessa, puhumattakaan viennistä? Mutta pientalorakentamisellekin löytyy varmasti pohjoisesta kasvavat markkinat. Kun kulkee Venäjällä, vaikkapa vain pohjoista Suomea lähellä olevilla Luoteis-Venäjän alueilla, näkee kasvavat markkinat lähitulevaisuudessa. Entä huonekalut? Laadukkaat huonekalut, joissa hinta ei ole tärkein kilpailukykytekijä.

Korjattavaa on myös puun energiakäytössä, ehkä laajemminkin energiapolitiikassa. Turpeen ja hakkeen välinen verokytkentä on ilmastopoliittisesti järjetön. Kun turpeen verotusta kiristetään, pitää puuhakkeen tuotantotukea pienentää. Näin kotimainen biopolttoaine tulee kilpailukyvyttömäksi kivihiileen nähden. Tosin juuri tällä hetkellä turve-hake-yhdistelmä olisi nollaverokannallakin kilpailukyvytön kivihiileen nähden, mutta talouksien toipuessa tilanne muuttuu. Ja ehkä kivihiilenkin verotusta voitaisiin tarkistaa koko EU:n tasolla.

Biodiesel- ja etanolihankkeet etenevät kovin verkkaisesti.

Tuulivoimaa tuetaan erittäin korkealla tuotantotuella eli syöttötariffilla. Ei ihme, että halukkaita tuulivoiman tuottajia riittää ja melkein mihin tahansa. Jos tuotteen markkinahinta on alle 40 euroa megawattitunnilta mutta siitä saa tuen kanssa 105 euroa, jokainen ymmärtää miksi! Erotuksen maksamme me, sähkönkäyttäjät verotuksen kautta. Tuulivoima on yhteiskunnalle kallista energiaa. Varsinkin Lapissa on tarkkaan mietittävä, mihin tuulivoimaa sijoitetaan – jos ollenkaan – niin, että se on sopusoinnussa herkän luonnon ja kasvavan matkailun tarpeiden kanssa.

Kun tuulivoimaa tuetaan voimakkaasti tuotantotuella, miksei sahojen oman hakkeen käyttöä tueta? Tai pellettituotantoa? Kysymykset ovat toistaiseksi vailla vastausta.

Äskettäin eduskunnassakin keskusteltu ” Suomen arktinen strategia 2013” on merkittävä asiakirja. Metsällä ja metsien moninaiskäytöllä on asiakirjassa vain vähäinen osuus. Mutta Suomelle ja Suomen arktisille alueille, Lapille, metsällä ja puun käytöllä on suuri merkitys. Ja tulevaisuudessa se on vielä suurempi.

Arto Ojala, Kemijärven kaupunginhallituksen pj., entinen työmarkkinajohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.