Mainos

Millä hinnalla saatiin metsärauha

Vuosia kestänyt kiista Keski-lapin erämaisista vanhoista metsistä sovittiin kolme viikkoa sitten Lapin kuntien, paliskuntien, Metsähallituksen, paikallisten sahojen ja Greenpeacen kesken. Luonnontilaisimmat osat tarkastelluista alueista siirretään Metsähallituksen omalla päätöksellä metsätalouskäytön ulkopuolelle.

Greenpeacen mukaan metsäteollisuuden asiakkaat ulkomailla ovat olleet huolissaan hakkuista Lapin luonnontilaisissa metsissä. Nyt palautetaan lappilaisten tuotteiden maine Euroopan markkinoilla. Hakkuiden ulkopuolelle siirrettiin 20 700 hehtaaria aiemmin metsätalouskäytössä ollutta metsämaata. 1.7 miljoonaa kuutiometriä puuta siirrettiin pois tulevaisuuden hakkuumahdollisuuksista. Kittilän, Sodankylän, Savukosken ja Sallan kuntien alueella siirrettiin metsätaloustoiminnan ulkopuolelle kaksi prosenttia valtion metsämaiden puuvaroista.

Greenpeace ilmoitti samalla lopettavansa kampanjoinnin Keski-Lapin suojelemattomista erämaista.

Metsähallituksen aluejohtaja Kii Korhonen sanoo, että Lapin metsien kasvukunto on nyt hyvä ja hakkuumahdollisuudet kasvussa. Kemin tehtaiden paperin maine maailmalla on koko Lapin kannalta merkittävä asia.

Tässäpä se juuri onkin! Metsäyhtiöt saivat sopimuksella ns. vihreän kortin, eikä Greenpeace enää kiusaa heidän toimintaansa. Sopimuksen mukainen puun käytön vähennys vastaa osapuilleen entisen Kemijärven sellutehtaan ja Karihaaran sahan vuotuista puun käyttöä. Sattumako lie?

En katsele peruutuspeilistä Kemijärven sellutehtaan perään. Silti ihmetyttää. Vaikka metsäteollisuuden lama on syvä, se ei oikeuta siihen, että puulla ei Itä-Lapissa ole kysyntää sellu- ja paperiteollisuuden taholta. Alueen suuri toimija Stora-Enso on vähitellen ajanut alas puunhankintansa Itä-Lapissa eikä alueen suurin puunmyyjä Metsähallitus ole saanut edes ostotarjousta StoraEnsolta vuodelle 2010. Alueen metsänomistajilla on oikeutettu huoli. Saiko Greenpeace-neuvottelu aikaan sen, että puuta ei enää Lapista osteta paperinjalostukseen? Tuleeko Itä-Lapin puunhankintaan ns. nollaraja, jolloin raakapuulla ei ole enää lainkaan hintaa? Ei ole pelkästään epäilys vaan looginen johtopäätös, että StoraEnso on painostanut metsähallitusta tekemään sovun Greenpeacen kanssa, josta samalla myös yksityiset metsän omistajat ja myyjät kärsivät. Markkinat ratkaisivat, Lappi ei enää ole välttämätön. Lopetetaan lähellä olevat tehtaat, jolloin puun kuljetusmatkat karkaavat järkevän kuljetushinnan taakse. Sitten on helppo tehdä rauha ja ostaa samalla rauhaa muuallekin lappilaisten kustannuksella. Jos tämä on totta, niin kuin näyttää, ja metsärauhan hinta, on tehty petos lappilaisten kustannuksella.

Mutta tähän kehitykseen ei suinkaan pidä alistua. On pakko ihmetellä, miksi metsäteollisuuden innovatiivisuus on ollut niin hukassa. Koko toimiala on voimakkaasti perustunut valtavan suuriin yrityksiin ja massatuotehintakilpailuun. Tulevaisuuden metsäteollisuus kasvaa toisella tavalla. Siinä kehityksessä lappilaisella puulla tulee olemaan vahva oma roolinsa. Se perustuu varmasti edelleen niin kemialliseen metsäteollisuuteen kuin myös puun jalostamiseen mekaanisesti. Mutta se ei perustu suuriin massatuottajiin vaan pieniin, notkeisiin, innovatiivisiin yrityksiin, jotka nopeasti kykenevät muuttamaan tuotevalikoimaansa. Ja toimimaan kiinteässä yhteistyössä oman, osaavan ja sitoutuneen henkilökuntansa sekä metsän myyjien kanssa.

Kemijärvi ja Itä-Lappi ovat katkerasti saaneet kokea, mitä suuret, kasvottomat teollisuusyritykset voivat merkitä. Kun kilpailukyky perustuu vain kustannuksiin, on helppo panna lappu luukulle, kustannussyistä. Mutta Kemijärvi ja Itä-Lappi tulevat toipumaan tulevaisuuteen katsomalla, omista lähtökohdista ja omaan osaamiseen perustuvalla tekemisellä. Puutuoteala, puun pidemmälle menevään jalostamiseen perustuva toiminta on tulevaisuudessa aivan keskeistä. Itä-Lapista tulee muodostumaan Suomen ”puutuotelaakso”. Mutta tämä vie aikansa, varmasti vuosia. Se vaatii uusia innovatiivisia, rohkeita yrittäjiä. Yrittäjiä, jotka eivät kilpaile kustannuksilla vaan laadulla, muotoilulla, verkottumisella ja maailmanlaajuisella markkinoinnilla. Pienenkin yrityksen täytyy nähdä rajojen yli ostovoimaisille markkinoille.

On selvää, että koko Suomi tulee jatkossakin käyttämään puuta elintasonsa ja hyvinvointinsa luomiseen. Puu on tärkein uudistuva luonnonvaramme ja niistä raaka-aineista tulee maailmalla tulevina vuosikymmeninä olemaan huutava pula. Nyt on etsikkoaika menossa, kun on jääty tuotekehityksessä ja normituksessa jälkijunaan. Missä ovat puuta ja ekologista rakentamista koskevat normimme? Selvä tosiasia on, että ne ovat pahasti ajastaan jälkeen jääneenä! Jukka Noponen ja Jouko Koiso-Kanttila kirjoittivat Vieraskynä-palstallaan (HeSa 17.11.2009) että ”Växsjön kaupungissa Ruotsissa on enemmän puurakenteisia kerrostaloja ja julkisia rakennuksia kuin Suomessa yhteensä”. Uskomatonta!

Mutta nähdään asia positiivisesti. Meillä on todella huikeat mahdollisuudet edessämme puun jalostajina. Ja meillä Lapissa aivan erityisesti, metsärauhasta huolimatta!

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.