Mainos

Paula Lehtomaki

Nettivieraat

Mistä on pienet kunnat tehty?

Innovoijista, välittäjistä, kotiseudun kehittäjistä… Vai sittenkin byrokraateista, tuhlareista ja oman edun tavoittelijoista?

Suomalainen kuntakenttä aiotaan panna kerralla uusiksi. Johtoajatuksena näyttäisi olevan pyyhkäistä valtaosa pikkukunnista historiaan. Onko käynnissä siis perspektiivittömien kuntien (kylien) likvidointi – naapurin takavuosikymmenten malliin?

Julkisuudessa pyörivää 70 kunnan karttaa katsoessa monia kylmää. Melkein hellyttävää, että hallituspuolueissa luonnehditaan kuntakarttaa vain yhdeksi ajatukseksi, jota ei ollut tarkoitettukaan keskustelun pohjaksi. Kartta on selkeydessään ja yksinkertaisuudessaan niin tehokas asioiden pelkistys, että kaikkia kuntaratkaisuja peilataan ja tullaan punnitsemaan jatkossa juuri sitä vasten.

Hallitus näyttää tavoittelevan todellista viikatteen heiluttamista suomalaisella kuntakentällä. Näin siitä huolimatta, ettei mitään erityisiä todisteita ole suuren kunnan kyvystä hoitaa kuntalaisten asioita pientä kuntaa paremmin.

Kuntauudistuksessa on ainakin kolme periaatteellisesti merkittävää asiaa, jotka näyttävät erottavan poliittisia puolueita ja selkeyttävän myös hallitus-oppositio – jakolinjaa. Ensimmäinen on lähes filosofinen kysymys kunnan olemuksesta ja roolista. Toinen on sen painottaminen, tehdäänkö uudistus palvelu- vai rakennepää edellä. Kolmas on suhtautuminen ohjauksen suuntaan: alhaalta ylös vai ylhäältä alas.

Monille suomaisille kotikunta on tärkeä identiteetin lähde, johon kiteytyy iso osa kotiseutua ja sen kehittämistä sekä lähidemokratiaa. Olikin tyrmistyttävää, että pääministeri Katainen taannoin luonnehti kunnan roolia vain palveluista vastaavana organisaationa. Kunnan olemuksen kokee moni hyvin toisella tavoin. Onhan siinä ero, kokeeko kotikunnan myös ilon ja ylpeyden aiheena ja samaistumisen kohteena. Vai pääministerin tavoin pelkästään organisaationa, jonka pitäisi huolehtia, että terveyskeskuksessa on lääkäreitä.

Poliittiset puolueet laidasta laitaan ovat yhtä mieltä siitä, että kuntakentällä tarvitaan uudistamista. Jyrkkä näkemysero vallitsee siitä, onko ensisijassa uudistettava palveluiden järjestämistapaa vai hallinnollisia rajoja. Keskustajohtoiset hallitukset lähtivät viemään voimakkaasti eteenpäin kuntien välisen yhteistyön edistämistä. Nyt kokoomusministeri kutsuu näitä yhteistyörakenteita hallintohimmeleiksi ja haluaa lyödä kuntakentän rajat uusiksi. Pelkkä kunnanrajan poisto ei asioita kuitenkaan paranna.

Suuri periaatteellinen erimielisyys liittyy myös kuntauudistuksen toteuttamisen määräysvaltaan. Saavatko kunnat itse ratkaista itselleen sopivimmat toimintatavat vai tehdäänkö ratkaisut valtioneuvoston mahtipäätöksillä Helsingissä? Missä ovat tässä tohinassa kunnallisen itsehallinnon rajat? Keskustalainen ajattelu on aina lähtenyt siitä, että paikan päällä tiedetään parhaiten, mikä sinne sopii.

Palveluiden järjestämisen lisäksi kunnalla on tärkeä rooli kotiseudun kehittäjänä. Suurkuntien suuri riski piilee siinä, ettei niillä välttämättä ole kiinnostusta kaukaisten reunojensa kehittämiseen.

Välitön lopetusuhka antaa monille lähiyhteisöstään kiinnostuneelle aktiiviselle kansalaiselle sen valitettavan viestin, ettei valtiovalta näe omalla kotiseudulla mainittavaa tulevaisuutta. Sellaista mielikuvaa ei pidä luoda.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.

MTV käyttää palveluissaan evästeitä tarjotakseen paremman käyttökokemuksen. Pyydämme sinua perehtymään uudistuneeseen tietosuoja- ja evästekäytäntöömme, joka on saatavissa osoitteessa www.mtv.fi/yritys/tietosuoja.