Mainos

Mitäpä, jos ei tupoa...

Palvelutyönantajien toimitusjohtaja Arto Ojala kritisoi hallitusta riskipelistä. Ojalan mielestä hallitus lykkäsi budjettiriihessä merkittäviä päätöksiä epävarmaan tulevaisuuteen.

Talouspolitiikassa eletään tärkeitä aikoja. Hallitus kävi budjettiriihensä, ja päätyi kohtuullisen hyvin tasapainossa olevaan esitykseen, joskin menot kasvavat edelleen varsin reipasta vauhtia. Budjettiprosessin aikana työmarkkinaosapuolet antoivat oman julkilausumansa. Julkilausumassa tunnustetaan kansantalouden ongelmat ja tuetaan hallituksen keskeisiä tavoitteita työllisyysasteen nostamiseksi. Ja ennen kaikkea, luvataan selvittää edellytykset tehdä pitkäjänteinen, kattava talous- ja tuloratkaisu ensi helmikuussa päättyvän nykyisen tuloratkaisun jälkeen. Selvitysvaihe päättyy syys-lokakuun taitteessa, jonka jälkeen alkavat vasta varsinaiset neuvottelut. Jos alkavat.

Hallitus, valtiovarainministeri ja pääministeri, ovat lähes tunteella puhuneet tulopoliittisen kokonaisratkaisun puolesta. Sitä voi sanoa lähes painostamiseksi. Budjettiriihessään hallitus jätti merkittäviä asioita odottamaan työmarkkinaratkaisua, päätettäväksi mahdollisen ratkaisun teon yhteydessä. Tuloverotuksen välttämätön keventäminen jäi odottamaan, työvaltaisten alojen työnantajamaksujen alennusmalli ja alennuksen suuruus jäivät odottamaan. Hallitus lupasi muitakin työllisyyttä parantavia talouspoliittisia toimia, jos järkevä työmarkkinaratkaisu syntyy. Merkittäviä työllisyyttä tukevia päätöksiä siis siirrettiin epävarmaan tulevaisuuteen. Jos järkevä työmarkkinaratkaisu syntyy - jota toivon - ja siihen kytketään mittavia ja nopeasti vaikuttavia talouspoliittisia päätöksiä, asiat ovat vielä jotenkuten hallinnassa. Päätöksillä on varmasti myönteisiä työllisyysvaikutuksia, joskin vaikutukset tulevat kohtuuttoman myöhään.

Entäpä jos keskitettyä, maltillista ja pitkäkestoista tuloratkaisua ei synnykään? Tämähän on täysin mahdollinen vaihtoehto sekä erilaisten liittopaineiden takia että kohtuullisen vaikeiden sisältökysymysten takia! Mihinkäs silloin joudutaan? Työmarkkinaneuvottelut käydään joskus ensi vuoden puolella, helmi-maaliskuussa, ehkä vieläkin myöhemmin. Liittoneuvotteluja varmaan koordinoidaan varsin hyvin - eihän Suomessa koskaan ole voitu käydä aitoja liittoneuvotteluja pelkästään alan omista lähtökohdista - ja lopputulos voi olla varsin kohtuullinen myös talouspolitiikan näkökulmasta. Mutta aikaa on kulunut ja hallituksen muut toimet odottavat. Eikä hallituksella tuossa tilanteessa ole paljoa vaihtoehtoja. Liikkumatila todennäköisesti kapenee, ohjaavaksi tekijäksi tulee julkisen talouden tasapainon vaaliminen. Veroja voidaan ehkä hieman keventää alkavaksi ensi vuoden puolivälissä. Menojen leikkauksiin on pakko ryhtyä. Mitä tämä sitten merkitsee? Se merkitsee niitä paljon puhuttuja rakenteellisia uudistuksia sosiaaliturvaan, työttömyysturvan tasoon ja kestoon, puuttumista myöskin uuden, ensi vuoden alussa voimaan tulevan eläkejärjestelmän etuuksiin. Remonttia asioihin, jotka kiistatta ovat työllistymisen esteitä.

Hallitus pelaa siis varsinaista riskipeliä mutta myös vaihtoehtoista peliä. Kokonaisratkaisun myötä veroja voidaan alentaa ja kustannuskehitys on hallittua ja ennustettavaa. Ja ennen muuta, ei tarvitse tehdä puuttua ikäviin, ay-liikkeen kanssa ongelmiin johtaviin sosiaaliturvan rakenteellisiin uudistuksiin. Näihin taas joudutaan pakosta, jos ratkaisu karkaa liian kalliiksi liittoratkaisuksi.

Mikä sitten olisi viisasta? Kyllä kai järkevä kokonaisratkaisu, joka mahdollistaisi mittavat veronalennukset ja merkittävän työvaltaisten yritysten työnantajamaksujen alennuksen, olisi viisasta. Se ylläpitäisi työrauhaa, vakautta ja ennustettavuutta. Sana "järkevä" on tärkeä, koska laaja kokonaisratkaisu ei saa jäykistää palkkauksen tai muiden työehtojen rakenteita, päinvastoin sen täytyy sisältää nykyistä enemmän joustavia elementtejä. Työllisyyttä lisääviä joustavia elementtejä. Tämä ratkaisu mitä todennäköisimmin siirtäisi sosiaaliturvan rakenteelliset uudistukset hamaan tulevaisuuteen, suureen taloudelliseen kriisiin.

Liittoneuvottelut loisivat yhteiskuntaan aika pitkäaikaisen epävarmuuden tilan mahdollisine työtaisteluineen. Se avaisi mahdollisuuksia ratkoa alakohtaisia ongelmia, työmarkkinakentän molemmin puolin. Liittoratkaisun tie pakottaa hallituksen rakenteellisten uudistusten tielle. Toteuttamaan niitä toimenpiteitä, joita valtiosihteeri Sailaksen työryhmä esitti! Pidemmällä aikavälillä näihin toimiin on joka tapauksessa ryhdyttävä.

Hallitus on valinnut varsin selkeän taktiikan. Hallitus pääsee tekemään rakenteellisia uudistuksia joko tuloverotukseen ja työnantajamaksuihin tai sosiaaliturvan rakenteisiin. Pidemmällä aikavälillä molemmat tarvitaan, mutta samanaikaisesti niitä ei näytä kyettävän toteuttamaan. Hallituksella taitaa sittenkin olla aika ovelat kortit kädessään!

Arto Ojala, toimitusjohtaja, Palvelutyönantajat

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.