Mainos

Niinistö: Rauhoitetut eläimet ovat luontomme rikkaus, ei sietämisen asia

Heinäkuun lomahelteillä maa- ja metsätalousministeriö antoi jälleen asetuksensa ilveksen ja monien muiden rauhoitettujen eläinten pyyntikiintiöistä. Asiasta käyty keskustelu heijastaa joidenkin vanhakantaista suhtautumista luontomme arvokkaisiin eläimiin.

Paljon eräilyä harrastavana tiedän monien suomalaisten jakavan ajatuksen siitä, että suuret nisäkkäät ovat luontomme rikkaus, luontomatkailun valtti eikä mikään sietämisen asia. Silti maa- ja metsätalousministeriön päätöksistä välittyy välillä kuva, että metsästyksestä vastuullinen ministeriö pitää rauhoitettujen eläinten metsästystä edunjakopolitiikkana ja eläimiä asioina, joita täytyy joissain rajoissa sietää.

Ympäristöministeriön tehtäväksi jäi vaatia pahimpia virheitä korjattavaksi, mikä johti kannaltaan vaarantuneen itämerennorpan metsästysehdotuksesta luopumiseen. Kannanhoito ei tarkoita kannan pitämistä uhanalaisuuden kynnyksellä vaan pysyvästi kestävällä tasolla.

On myös sanottava, että suhtaudun positiivisesti metsästykseen. Metsästäjät tekevät arvokasta ja kannatettavaa työtä riistanhoidossa, mutta sen tavoitteena ei ole vaarantaa lajien olemassaoloa Suomessa. Suomessa on asennemuutoksen paikka, jotta luontosuhteestamme tulisi kestävää. Suuret nisäkkäät kuuluvat luontoon.

Ilveksien pyyntikiintiö nousee selvästi edelliseen metsästyskauteen verrattuna, jopa 22 prosenttia kannasta voidaan poronhoitoalueen ulkopuolella tappaa. Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen mukaan näin suuri verotus johtaa taantuvaan kantaan. Suurempia pyyntikiintiöitä ja laajempaa metsästystä on perusteltu "sosiaalisen sietokyvyn ylittymisellä". Mitään perusteluja tälle väitteelle ei ole esitetty.

Ilveksen osalta WWF:n kyselytutkimus kertoo, että 73 prosenttia suomalaisista on sitä mieltä, että ilveksiä ei ole liikaa eikä heidän sosiaalinen sietokykynsä ole ylittynyt. Maaseutu- ja haja-asutusalueillakin 67 prosenttia väestöstä on tätä mieltä. Sosiaalinen sietokyky tarkoittanee ministeriön slangissa sitä, että kun osa metsästäjistä haluaa metsästää muusta riistasta heidän kanssaan kilpailevaa ilvestä nykyistä enemmän, niin antaa sitten mennä. Ei kuulosta kovin asiantuntevalta ja tasapainoiselta valmistelulta.

Olenkin saanut paljon palautetta maaseudulla asuvilta luonnon ystäviltä, jotka eivät pidä siitä, että julkisessa sanassa joidenkin harvojen ylisuuria metsästyskiintiöitä kannattavien ja suurpetoja vastustavien ihmisten näkemykset esitetään "maaseudun äänenä".

Asetusluonnoksissa esitettiin myös uhanalaisen itämeren norpan metsästyksen sallimista. Esitystä perusteltiin norpan kalastukselle aiheuttamien haittojen vähentämisellä, vaikka tiedetäänkin että norpat syövät lähinnä pieniä parvi- ja pohjakaloja, jotka eivät kalastajia juuri kiinnosta. Perustelut ontuivat muutenkin ja ympäristöministeriön kanssa käytyjen neuvottelujen tuloksena esityksestä onneksi luovuttiin. Sietämisen filosofiaa kuvaa muuten hyvin myös kalastajille maksettava 1,7 miljoonan euron "hyljesietopalkkio".

Hylkeet, ilvekset, ahmat ja muut suomalaisen luonnon eläimet ovat suurimalle osalle kansalaisista ensisijaisesti rikkaus. Niiden elämän seuranta herättää uteliaisuutemme jo lapsena, ilveksiä käydään katsomassa eläinpuistossa ja norppien köllöttely houkuttelee matkaajia Saimaalle. Saaristomeren kansallispuistossa tänä kesänä retkeillessäni oli hallien tähystäminen ja näkeminen luodoilla retkeni kohokohtia. Suuret nisäkkäät ovat myös monimuotoisten ekosysteemiemme ja ravintoverkkojen osia.

Yellowstonen kansallispuistossa Yhdysvalloissa susien istuttamisen on arvioitu kasvattavan kauempaa tulevien turistien määrää 5 prosentilla ja lisäävän paikallisten vierailua 10 prosentilla. Useissa Euroopan maissa sudet tuovat matkailutuloja esiintymisalueilleen. Suomessakin karhu, susi, hylkeet ja ilves voivat olla merkittäviä opastetun erämatkailun valtteja alueilla, jotka tarvitsevat työpaikkoja. Se vähentäisi varmasti myös suurpetojen kannan tuomia paikallisia jännitteitä. Matkailulle ovat luontomme suuret eläimet selvä mahdollisuus.

Itämeren norpan lähisukulainen saimaannorppa on jo noussut suomalaisen luonnon symboliksi, vaikka norpastakin maksettiin "haitallisena eläimenä" vielä 50-luvulle asti tapporahaa. Tänä päivänä on saimaannorpan suojelemiseksi käynnistynyt Suomen suurin Euroopan komission rahoittama LIFE-hanke. Hankkeen saama lähes 4 miljoonan euron rahoitus kertoo lajin merkityksestä ja tunnettuudesta EU-tasollakin. Hankkeessa tehdään paitsi tiedotustyötä ja opastetaan kalastajia kestävämpiin keinoihin kalastaa, myös rakennetaan matkailu- ja virkistyspalveluita saimaannorpan ympärille.

Suomalaisen luonnon kuvastossa ja kansallispuistojen symboleissa nämä isot, upeat eläimet ovatkin jo kunniapaikalla, luontomme ja suomalaisuuden symboleina. Sitä ne myös monen suomalaisen mielissä ovat. Ollaan siis jatkossakin ylpeitä näistä metsiemme ja meriemme asukeista, eikä vain siedetä niitä.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.