Mainos

Omituisten otusten kerho

Syksyllä 2006 Euroopan unioni vei suuren osan valveillaoloajastani. Suomen puheenjohtajuuskaudella hoidin suhteita Euroopan parlamenttiin ja kävin luottamuksellisia konsultaatioita jäsenmaiden kanssa siitä, miten tuolloin kansanäänestyksissä kaatuneen perussopimuksen kanssa tulisi edetä. Pitkälti Suomen kaudella hahmoteltujen suuntaviivojen perusteella syntyi malli, jonka seuraava puheenjohtaja Saksa sai vietyä poliittiseen päätöksentekoon.

Työtä tuona syksynä tehtiin rajusti. Mielenkiintoisiin kuukausiin kuului myös kosolti uuvuttavia osuuksia, mutta asialla oltiin suuren kansallisen – ja eurooppalaisen – innostuksen vallitessa!

Viime aikoina eurooppalaista menoa on saanut seurata hämmentynein mielin. Irlantilaiset lähettivät kohta kuukausi sitten tylyt terveiset unionin uudistajille. Sen jälkeen "ulospääsytietä" sopimuslabyrintistä on etsitty aktiivisesti, kukin tavallaan ja tyylillään. Kotimaisiakin kommentteja kokousten huonosta hengestä ja kotiinpäinvetämisestä on kuultu.

Suma saattaa rueta taas seisomaan. Tuntuu tutulta.

Euroopan unioni on erityislaatuinen yhteenliittymä – suorastaan "omituisten otusten kerho". Vaiheittaiset, limittäiset ja lomittaiset historialliset kehitysprosessit näkyvät lopputuloksen moninaisuutena. Unionin jäsenmaiden kulttuurinen ja kielellinen erilaisuus on tosiasia, jota ei voi hallintorakenteilla ohittaa. Se näkyy keskeisellä tavalla siinä, mitä jäsenmaat haluavat unioninkin kautta edistää.

Unionin mainetta kansalaisten silmissä mustaa se, että EU saa kannettavakseen myös sellaista taakkaa, joka ei sille kuulu. Suomessakin syytetään monista maatalouspolitiikan ratkaisuista unionia, sellaisistakin, joiden lähde on globaaleissa kauppasäännöissä ja WTO:ssa. Unionikokoukset ovat myös merkittäviä kansallisen politiikanteon näyttämöitä – halu karistaa kotimainen kissanhännänveto ja keskittyä yhteisöpolitiikkaan ei näyttäisi olevan vahvassa nousussa.

Perussopimuksen uudistamisella pyritään tehostamaan ja parantamaan unionin toimintaa ja lisäämään sen päätöksentekokykyä. Onko sääntöjen uudistaminen kuitenkaan tärkein asia joukkueelle, josta osa ei halua pelata ollenkaan ja osa vain hyökätä muttei lainkaan puolustaa?

Vaikeuksien hetkellä pitää pureutua perusasioihin. Suuriin linjoihin, joilla on merkitystä. Eurooppalainen rauha ja vakaus ovat unionin keskeisiä perustavoitteita, mutta sodan torjumisella on vaikea voittaa puolelleen sukupolvia, joilla ei ole omakohtaista linkitystä eurooppalaiseen suursotaan. Terrorismi ja rikollisuus horjuttavat nyky-eurooppalaisten turvallisuutta, ja siihen unioniyhteistyö tarjoaa kosolti välineitä. Poliisityön lisäksi tarvitaan mm. sosiaalipolitiikkaa.

Tukea ja luottamusta voittaakseen unionin pitäisi pystyä osoittamaan merkityksensä myös eurooppalaisen työn ja hyvinvoinnin lisääjänä. Tässä sisämarkkinoiden ajateltiin toimivan hyvänä kilpailukyvyn sparraajana. Viime aikoina tosin enemmän kuin sisämarkkinoiden aidon toimivuuden puolesta, puheenvuoroja on kuultu sisäisten ja ulkoisten markkinoiden rajoittamisen puolesta. Onneksi monet yhteiset hankkeet esimerkiksi tutkimuksessa pyrkivät luomaan uutta osaamista ja siitä leipää.

Kansalaisia eri puolilla Eurooppaa kummastuttaa edelleen se, mihin kaikkeen eurooppalaista yhteistä politiikkaa tunnutaan tarvittavan. Kaikki muistavat legendan kurkun käyryydestä. Suomalaisia ihmetytti pari vuotta sitten pyrkimys tuoda perussopimukseen uskontoon viittaavia kirjauksia. Tänä keväänä keskustelu syyllisyystutkinnan palauttamisesta avioeroihin nostatteli monia kulmakarvoja.

Euroopassa on kaikenlaista sellaistakin liikkeellä joka ei kuulu unionin ydintoimintoihin. Institutionaalisen uudistamisen lisäksi pitää voimia riittää myös aitojen priotiteettien etsimiseen.

Kenelläkään ei tunnu olevan vastausta siihen, miten unioniasukkaiden yhteenkuuluvuuden tunnetta voitaisiin vahvistaa. Tunne siitä, että kuulumme samaan kokonaisuuteen, ei synny vain direktiivejä vääntämällä. EU-kokouksissa juoksevan eliitin sydämessä saattaa sykähtää sinisen unionitunnuksen edessä, mutta osaa eurooppalaisista asia ei kosketa lainkaan.

Euroopan unioni on arvokas luomus, jonka rooli on keskeinen monissa Suomelle ja suomalaisille tärkeässä asiassa. Suomalaisten tulevaisuutta ei rakenneta vain omien rajojen sisällä ja yksin. Kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa voimakas unionipolitiikka on ainutlaatuisen tehokas väline saavuttaa meille tärkeitä tavoitteita, joiden merkityksen kyllä muistaa heinäkuista raekuuroa pidellessä.

Roomaa ei rakennettu päivässä, eikä unioniakaan muutamassa vuosikymmenessä. Vaikka monet EU:n haasteet olisivatkin normaaleja kasvukipuja, niitä ei voi ohittaa olankohautuksella. Kansalaiset iloitsevat Euroopassa esimerkiksi mahdollisuudesta työhön tai opiskeluun toisessa maassa, tai samasta valuutasta lomamatkalla. Ihmisten Eurooppa on arkipäivän konkretiaa. Päättäjien Euroopan pitää olla sitä samaa!

Ympäristöministeri Paula Lehtomäki

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.