Mainos

Onko hallituksella vihdoin ryhtiä lopettaa kansalaisten himoverotus?

Kirjoitin viimeksi tällä palstalla verohuijauksesta eli siitä miten hallitus lupaa keventää verotusta, mutta ei todellisuudessa teekään sitä.

Verotuksen ns. inflaatio-tarkistukset ovat vuosikausia olleet alimittaisia verrattuna todelliseen ansiokehitykseen. Alimittainen inflaatiotarkistus on todellisuudessa kiristänyt verotusta keskimääräisellä tulotasolla.

Verotuksen aito keventäminen, eli veroasteikkojen prosenttien pienentäminen on näin lopulliselta vaikutukseltaan jäänyt kansalaisten käteen jäävän tulon näkökulmasta vähäisemmäksi.

Merkit uudenlaisesta, meitä veronmaksajia enemmän kunnioittavasta linjasta ovat nyt hyvät.

Hallituksen budjettiriihen veropäätökset ovat lupauksia antavat. Riihessä päätettiin tehdä veroasteikkoihin 4 prosentin ”inflaatiotarkistus” sekä käyttää sen lisäksi ”ansiotason noususta johtuvaan” asteikkojen euromääräiseen tarkistukseen 160 miljoonaa euroa. Tämä 160 miljoonaa euroa vastaa ehkä noin kahden prosenttiyksikön lisätarkistusta asteikon euromääriin. Inflaatiotarkistus voi yhteensä siis olla jopa 6 prosenttia.

Kuulostaa mutkikkaalta, mutta ymmärrän kyllä miksi ei suoraan kerrota asteikkojen inflaatiotarkistuksen kokonaismäärää.

Hallitukselle ja budjettia valmistelevalle valtiovarainministeriön verovirkamieskunnalle on tuskallisen vaikeata tunnustaa vuosien huiputus.

Vaikka veroprosentteja on hissukseen alennettu, on alimittainen ”inflaatiotarkistus” palauttanut siitä mukavan osan takaisin valtion pohjattomaan kassaan. Siksi näin monimutkainen kieli ”inflaatiotarkistuksineen” ja ”ansiotason noususta johtuvine tarkistuksineen” nyt, kun veroasteikkoihin ilmeisesti tehdään riittävän suuri ansiokehityskorjaus.

Mutta kokonaisuudessaan, ja sanoisinko ujoudessaankin, se on kuitenkin erittäin hyvä merkki uudenlaisesta ja rehellisemmästä ajattelusta.

Olisikin korkea aika muuttaa veroasteikkojen vuosittaisen inflaatiotarkistuksen nimi ansiokehitystarkistukseksi.

Veronmaksajakin ymmärtäisi mistä on kyse. Kun veroasteikkojen portaiden euromääriä nostetaan ansiokehityksen verran, verotus ei keskimäärin kiristy. Verotus pysy silloin suhteellisesti yhtä kireänä kuin ennenkin. Silti valtion kassaan kertyy enemmän veroeuroja, koska tulotaso on ansiokehityksen verran korkeampi.

Verotus kevenee vasta sitten, jos veroasteikkojen euromääriä nostetaan enemmän kuin keskimääräinen ansiokehitys ja asteikkojen veroprosentteja alennetaan.

Verotuksen dynamiikan ymmärtäminen tuntuu edelleenkin olevan erittäin vaikeaa.

Suomessa tuloveroasteet ovat eurooppalaisten kilpailijamaiden tasolla vain alimmissa tuloluokissa, ylemmissä tuloluokissa ne ovat selvästi korkeampia. Rajaveroasteet eli lisätulosta perittävät verot, ovat kaikissa tuloluokissa muita korkeammat, ylemmissä tuloluokissa noin 10 prosenttiyksikköä. Verotus on rakenteellisestikin liian kireää.

Ironista kyllä, ylikireä tuloverotus on talouden kasvun kannalta nyt voimavara – verotusta keventämällä saadaan talouteen runsaasti positiivisia talouden kasvua lisääviä vaikutuksia. Talouden laskusuhdanteen ollessa tällä hetkellä tosiasia, oli jo korkea aika käyttää tätä voimavaraa.

Pidemmällä aikavälillä, joka on vain noin hallituskauden mittainen, on pyrittävä selvästi alhaisempaan tuloveroasteeseen. Olen täysin vakuuttunut, että jos tuloverotusta olisi jo noin vuonna 1998 alettu keventää nyt toteutettua enemmän, olisi bruttokansantuotteen taso tällä hetkellä selvästi korkeampi, työttömiä vähemmän, työllisyysaste korkeampi ja valtiontalouden tila nykyistä vielä vahvempi.

Ei hyvinvointiyhteiskunta edellytä korkeaa veroastetta. Hyvinvointiyhteiskunnan perusasia on, että mahdollisimman moni on mukana työelämässä, tuottamassa tuloa yhteiskuntaan. Tarvitessaan hän saa yhteiskunnalta sosiaalisen turvan. Nykyinen korkea veroaste ei kannusta työhön ja luo tuloloukkuja tulohaitarin alapäähän. Rajaveroasteet muodostuvat sietämättömiksi, kun ihminen siirtyy sosiaaliturvan piiristä aktiiviseen työelämään. Ei kannata eikä ole palkitsevaa mennä töihin, kun pakkoa siihen ei ole. Yhteiskunnan kannalta tilanne on aivan nurinkurinen.

Uskomaton, ja suomalaista asiantuntijatason osaajaa halveksiva esimerkki himoverotuksesta on ulkomaalaisille säädetty erillinen alhaisempi verotus. Sitä on vaikea hyväksyä, vaikka tietää, että he eivät suuremmin nautikaan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan sosiaalisia palveluja.

Hallituksen nyt budjettiriihessä tehdyt veropäätökset ovat hyvä alku uudenlaiselle, meitä kansalaisia ja veronmaksajia arvostavalle ja työhön kannustavalle veropolitiikalle. Toivottavasti tämä kehitys jatkuu ja voimistuu. Näin turvataan talou-den mahdollisimman tasainen kasvu.

Me suomalaiset maksamme mielellämme veroja, kun tiedämme, että verotuloja käytetään luomaan yhteiskunnallista turvallisuutta kaikille sitä aidosti tarvitseville.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.