Mainos

Onko Itämeriyhteistyötä liikaa vai liian vähän?

Itämeren valtioiden neuvosto kokoontui kuluneella viikolla pääministeritasolla Riiassa. Kokouksessa keskusteltiin muun muassa tämän 1990-luvun alussa perustetun yhteistyöjärjestelmän uudistamisesta Itämeren tulevia haasteita silmälläpitäen. Kulissien takana keskusteltiin kuitenkin myös eräästä ajankohtaisesta hankkeesta, jota erityisesti Venäjä on jo ehtinyt pitää kilpailijana koko olemassaolevalle Itämeriyhteistyölle.

EU:ssa on nimittäin jo vuoden verran ollut vireillä unionin sisäisen Itämeristrategian valmistelu. Tämä aikanaan Euroopan parlamentista alkunsa saanut ajatus on kerännyt tukea erityisesti pohjoismaisten ja Baltian EU-jäsenmaiden keskuudessa. Sen täsmällisemmät muodot ovat parhaillaan valmisteilla komissiossa, ja Ruotsi pyrkii edistämään sitä ratkaisevasti ensi vuoden jälkipuoliskolle sattuvalla EU-puheenjohtajuuskaudellaan.

Itämeren piiristä ei puutu yhteistyön välineitä. Itämeren valtioiden neuvosto perustettiin kylmän sodan päättymisen jälkeen korkean poliittisen tason yhteydenpitofoorumiksi valtioasetelman muututtua ratkaisevasti. Järjestö tarjosi jännitteisessä tilanteessa monenvälisen keskustelufoorumin Venäjän ja Baltian maiden välille.

Siihen kuuluvat lisäksi Puola, Saksa, Pohjoismaat sekä Euroopan komissio. Itämeren ympäristökysymyksiä varten on olemassa oma erityinen organisaationsa, joka tunnetaan nimellä HELCOM.

EU:n laajentuminen Puolaan ja Baltian maihin vuonna 2004 loi Itämeriyhteistyöhön uuden tilanteen, kun Venäjä jäi käytännössä ainoaksi Itämeren rantavaltioksi, joka ei ollut unionin jäsen. EU:n harmonisoidun lainsäädännön ja sen käytössä olevein muiden poliittisten välineiden avulla unionin kautta avautuvat aivan uudenlaiset mahdollisuudet puuttua Itämeren alueen haasteisiin.

Tätä työtä ollaan juuri nyt tekemässä, kun EU:n komissio kokoa yhteen ehdotusta siitä, miten kyseisiä välineitä voitaisiin paremmin hyödyntää esimerkiksi Itämeren ympöristöongelmien taikka talouteen ja kilpailukykyyn liittyvien haasteiden ratkomiseksi.

Aina kun tulee uusia välineitä, pitää myös kysyä, tarvitaanko enää vanhoja? Osa itämerellisistä EU-maista onkin jo ehtinyt asettua sille kannalle, että Itämeren valtioiden neuvosto voitaisiin ajaa alas. Silloin esille nousee kysymys Venäjän roolista.

Itämeri on Venäjälle strategisesti tärkeä, mutta sen innostus puuttua merellisen ympäristön pilaantumiseen ei ole ollut kovin suurta. Itämerellä on toisaalta suuri arvo Venäjälle myös energiakuljetusreittien osalta, mutta tälläkin saralla se on pikemminkin pyrkinyt hoitelemaan asioita kahdenvälisesti kuin tuomaan niitä monenvälisen yhteistyön agendalle.

Venäjän kytkemisestä monenväliseen yhteistyöhön puhutaan paljon, mutta Itämeriyhteistyö tarjoaa konkreettisen käytännön esimerkin siitä, miten se tehdään. Itämeren piirissä riippuvuus Venäjästä konkretisoituu yhtä hyvin energian kuin puhtaan ympäristön ja ympäristöturvallisuudenkin suhteen. EU:lle luotava Itämeristrategia on tarpeellinen, sillä sen avulla luodaan lisää tehoa ja painetta unionin kykyyn tarttua ongelmiin tällä alueella.

Mutta sen lisäksi on luotava vahvat ja toimivat yhteistyömuodot Venäjän sitomiseksi yhteistyöhön. Suomen aloitteesta aikanaan kehitetty EU:n pohjoisen ulottuvuuden politiikka on hyvin käytännönläheinen tapa edistää tätä päämäärää. Myös Itämeren valtioiden neuvoston roolia tulee entistä enemmän arvioida tästä näkökulmasta.

Teija Tiilikainen, valtiosihteeri, Ulkoministeriö

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.