Mainos

Onko presidentistä sparraajaksi?

Vasemmistoliiton puheenjohtajan Suvi-Anne Siimeksen mielestä tulevien presidentinvaalien tärkein haaste on valita presidentiksi henkilö, joka kykenee sparraamaan valtioneuvostoa tärkeissä päätöksissä.

Suomessa on solmittu presidentinvaalien ajaksi perustuslain muutosvaatimuksia koskeva linnarauha. Sen mukaan keskusta, SDP ja kokoomus haluavat säilyttää presidentin valtaoikeudet nykyisellään ainakin seuraavan presidentin toimikauden loppuun saakka.

Linnarauhaan liittyvää aselepoa koettelevat juuri nyt vain vihreät. Heidän ehdokkaansa Heidi Hautalan mielestä seuraavan presidentin valtaoikeudeksi riittää hyvin pelkkä mielipidejohtaminen. Mutta onko asia niin? Eikö presidentistä pitäisi kuitenkin olla vihreidenkin mielestä ainakin valtioneuvoston turvallisuuspoliittiseksi sparraajaksi?

Pelkkä mielipidejohtaja puhuu ja tekee kysymyksiä vain yleiselle mielipiteelle. Hänen areenansa on julkisuus ja sekin yleensä vasta sitten, kun jokin kysymys on jo tullut jotain muuta kautta esille. Nykyisillä valtaoikeuksilla varustettu presidentti voi sen sijaan tehdä kysymyksiä valtioneuvostolle ja keskustella asioista jo silloin, kun ne ovat vasta valmisteluvaiheessa.

Jos presidentti hoitaa oman tehtävänsä hyvin, hänen kysymyksensä ovat esillä olevien asioiden kannalta olennaisia ja tärkeitä. Niihin vastaaminen tekee myös presidentin ja valtioneuvoston yhteiset päätökset paremmiksi kuin se, että jompi kumpi taho saisi päättää kaikista turvallisuuspoliittisista asioista itse.

Julkisuudessa olleiden tietojen mukaan nykyisen presidentin Tarja Halosen ja pääministeri Matti Vanhasen yhteistyö sujuu hyvin. Myös presidentin ja valtioneuvoston yhteinen kanta on ajoittaisista erimielisyyksistä huolimatta löytynyt aina silloin, kun sitä on tarvittu.

Maamme seuraava presidentti on vallassa vuoteen 2012 asti. Sinä aikana maailma muuttuu, aivan niin kuin se on muuttunut nykyisenkin presidentin kaudella. Siksi sparraamisen tarvettakin esiintyy varmuudella myös jatkossa.

Pelkällä mielipidejohtamisella valtioneuvoston sparraaminen ei kuitenkaan onnistu. Kunnollisiin kysymyksiin vastataan kunnolla vain, jos sekä kysyjä että ulko- ja turvallisuuspoliittisten asioiden valmistelija istuvat samassa päätöksentekopöydässä.

Samassa pöydässä istuminen takaa parhaiten myös sen, että ulko- ja turvallisuuspoliittiseen päätöksentekoon liittyvät arvovalinnat tehdään nimenomaan poliittisessa keskustelussa eikä pelkkää poliitikkojen kyllä- tai ei-vastausta odottavassa virkamiesvalmistelussa. Hyvään yhteistyöhön kykenevän presidentin johtama "sparrausrinki" onkin hyvä tapa pitää myös ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvä virkamiesvalta oikeissa mitoissa.

Seuraavien vaalien suuri haaste onkin se, että presidentiksi saadaan valittua henkilö, josta todella on valtioneuvoston sparraajaksi eikä pelkäksi asioita sivusta seuraavaksi jälkiviisaaksi. Myös kyky johtaa ja viedä turvallisuuspoliittista ajattelua eteenpäin on seuraavalle presidentille suureksi avuksi. Ajattelun eteenpäinviemisessä tarvitaan kyllä mielipidejohtajuutta. Mutta siinä tarvitaan yhtä lailla myös oikeaa kykyä saada toiset muutokseen mukaan. Juuri tässä toisten mukaan saamisessa presidentin nykyiset valtaoikeudet voivat parhaimmillaan olla suureksi avuksi.

(MTV3)

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.