Mainos

Pelkkä tahtotila ei riitä

Eduskunta aloitti tällä viikolla hallituksen EU-selonteon käsittelyn. Ajoitus oli mainio. Nyt on nimittäin kesäkuussa pidettävien Euroopan parlamentin vaalien takia mitä sopivin hetki keskustella siitä, miltä EU:n tulevaisuus näyttää. Eurooppalaisilla on vaaleissa mahdollisuus joko liittyä Yhdysvalloista alkaneeseen muutokseen tai antaa äänensä vanhalle, finanssikriisiin johtaneelle oikeistopolitiikalle.

Tänä päivänä EU on merkittävä globaali toimija moninapaisessa maailmassa. Yhtenäinen unioni on Suomen etu. Vaikutusvaltamme varmistetaan osallistumalla aktiivisesti ja osaavalla tavalla eurooppalaiseen päätöksentekoon. Arvopohjaisen ulkopolitiikkamme ensisijainen foorumi on EU. Turvallinen Eurooppa luo edellytykset Suomen turvallisuudelle, ja oikeudenmukainen maailma tukee Euroopan turvallisuutta. Elämme kasvavan keskinäisriippuvuuden maailmassa.

Itse olen käyttänyt termiä "eurooppalainen globalismi" kuvaamaan toimivaa kansainvälistä vaikuttamista. Unionin globaali toimijuus olisi ankkuroitava eurooppalaisiin arvoihin. Näitä arvoja ovat demokratian ja ihmisoikeuksien edistäminen, globaali oikeudenmukaisuus, kestävä kehitys ja kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen. Näiden periaatteiden edistäminen vahvistaa rauhaa ja turvallisuutta niin lähialueilla kuin maailmassa.

Tarvitaan kehittämisen näköala

EU-selonteossa Suomen painopisteet on listattu tahtotilatavoitteiksi. Niihin liittyy monta pulmaa. Ensinnäkin, pelkät tahtotilat eivät riitä. Eurooppa-asiantuntija Esko Antola kuvasi selonteon perusongelmaa osuvasti: "kehittämisen näköala puuttuu". Antolan mielestä yleiselle tasolle jätetyt tahtotilat "eivät sano yhtään mitään".

Hän jatkaa, että "kokonaan puuttuu näkemys siitä, miten näihin tavoitteisiin päästäisiin." Hallitus on aiemminkin jäänyt kiinni huolellisen valmistelutyön ja asiantuntijakuulemisten puutteesta, joten hallituksen tulisi nyt ottaa tutkijakritiikki vakavasti. Ylevät tavoitteet tarvitsevat askelmerkit, tai muuten ne jäävät kaikumaan tyhjyyttään.

Selonteossa on hyvien ominaisuuksien ohella monia merkittäviä puutteita. Puutun niistä seuraavassa pariin asiaan.

Ensimmäinen kertoo minusta hallituksen kyvyttömyydestä osallistua eurooppalaiseen ja kansainväliseen tulevaisuuskeskusteluun. Selonteossa on nimittäin varattu sosiaaliselle Euroopalle peräti yksi kappale! Tämä siis tilanteessa, jossa muu Eurooppa keskustelee aktiivisesti sosiaalisen Euroopan kysymyksistä, kuten vaikka kattavammasta sosiaaliturvasta.

Toinen merkittävä puute selonteossa on EU - USA-suhteissa. Hallituksen EU-selonteon painopisteistä puuttuvat transatlanttiset suhteet kokonaan. Venäjä ja muut lähialueet on kyllä käsitelty painopisteissä, mutta läntinen suunta jostain kummallisesta syystä puuttuu. Tämä puute on jopa ironinen, kun muistamme vielä oppositiossa olleen kokoomuksen ulkopolitiikkakritiikin, jonka ytimessä olivat suhteemme Yhdysvaltoihin.

Presidentti Barack Obaman johtama uusi ulkopolitiikka on avaamassa vaikuttamisen ikkunan aivan uudella tavalla Euroopan ja Yhdysvaltojen välille, mutta hallituksen painopisteisiin tämä ei kuulu. Tässä tapauksessa puheet olivat näköjään puheita, eikä tekoja näy. Suomen ulkopuolisuus on haitallista Suomen edulle.

Itse pidän tärkeänä Suomen aktiivisuutta transatlanttisen kumppanuuden tai kuten olen todennut, atlantismin kehittämisessä ja vahvistamisessa. Kyse on paljon Natoa laajemmasta politiikan ja talouden kokonaisuudesta. Esitänkin, että hallitus laatisi päivitetyn atlantismistrategian, jotta Suomi voisi olla aktiivinen EU - USA-suhteiden kehittämisessä.

Peruslinja pitää, mutta hallituksessa myös ulkokehäajattelua

Selonteko ei sinällään murra Sdp:n johdolla rakennettua Suomen peruslinjaa EU:ssa. Tämä on positiivinen vivahde EU- ja ulkopolitiikassaan eriääniseltä hallitukselta. Keskustan ulkopoliittinen ykköstykki Paavo Väyrynen jatkaa kuitenkin linjaansa, jossa Suomen paras paikka olisi - hänen sipuliteoriansa mukaan - EU:n ulkokehällä. Ilmeisesti hänen aikaansaannostaan on se, ettei selonteko selkeästi linjaa Suomen pyrkivän EU:n ytimiin.

Aktiivinen Suomi voi tuoda omat painotuksensa yhteiseen linjaan. Unionia olisi kehitettävä sosiaalisesti vahvemmaksi, kansainvälisen rahoitusmarkkinasääntelyn rakentamisessa unionin on otettava johtava rooli, uusien vihreiden kasvualojen löytämiseen on panostettava ja ulkopolitiikan tulisi rakentua eurooppalaisten arvojen varaan.

Sdp haluaa markkinavoimien Euroopan sijasta ihmisten Euroopan. Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää sitoutumista, näkemyksiä ja aktiivisuutta. Pelkkä tahtotila ei riitä.

Jutta Urpilainen, Sdp:n puheenjohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.