Mainos

Rohkea ja selkeä ilmastoreformi

Vasemmistoliiton puheenjohtajan Suvi-Anne Siimeksen mielestä hallituksessa ja sen ilmastopolitiikassa tarvitaan nyt rohkeaa uudistajaa.

Matti Vanhanen profiloituu presidentinvaaleissa rohkeana uudistajana. Keskustan kampanjavireen pitää olla melkoinen, jotta ehdokas Vanhasen kantti kestää sen, että pääministeri Vanhanen johtaa samaan aikaan hallitusta, jonka juuri julkistettu ilmasto- ja energiapoliittinen strategia on huomattavan ponneton ja vanhanaikainen. Strategian linjauksista ei nimittäin löydy uudistavaa rohkeutta edes nimeksi.

Presidenttiehdokas Vanhanen on ollut kiistatta rohkea. Hän on kertonut esimerkiksi Helsingin Sanomien vaalikoneessa suoraan ja avoimesti sen, että hän ei kannata ydinvoiman lisärakentamista.

Toivon, että tämä rohkea linja pitää myös silloin, kun Vanhanen profiloituu keskustapuolueen puheenjohtajana ja pääministerinä. Ilman rohkeaa ja tiedostavaa vetäjää Suomen ilmastopolitiikka ajautuu nimittäin tulevaisuuden kannalta kestämättömälle raiteelle.

Pääministeri Matti Vanhasen ydinvoimakanta on tärkeä siksi, että aiemmin ydinvoimaan varauksellisesti suhtautunut kauppa- ja teollisuusministeri Mauri Pekkarinen on jo tekemässä asiassa perusteellista lehmänkäännöstä. Pekkarinenhan liputtaa jo nyt julkisuudessa varovasti lisäydinvoiman puolesta.

Pekkarisen liputtamisen pontimena ovat hallituksen juuri julkistamat ilmasto- ja energiapoliittiset linjaukset. Niitä koskeva poliittinen yksimielisyys saavutettiin viime perjantaina. Lauantaina Pekkarinen jo kertoikin, että myös kysymys ydinvoiman lisärakentamisesta asettuu näiden linjausten myötä uuteen valoon.

Euroopan unionin tavoitteiden mukaisen ilmastopolitiikan aikajänne on pitkä. Se ulottuu aina vuoteen 2050 asti. Tavoitteena on, että kasvihuonekaasujen päästöjä on silloin leikattu jopa 60-80% nykyisestä.

EU:n tavoite on hyvin kunnianhimoinen. Silti sekään ei vielä estä ilmaston lämpenemistä. Mutta tavoitteessa onnistuminen kutistaa maapallon keskilämpötilan nousun kuitenkin edes siedettävään mittaan: plus kahteen asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna.

Suomi on EU:n jäsen. Mutta Vanhasen hallituksen ilmasto- ja energiapoliittiset linjaukset katsovat siitä huolimatta vain hyvin lähelle. Ne ulottuvat hädin tuskin edes ensi vuosikymmenen puolelle.

Hallituksen strategia kutistaa EU:n kunnianhimoiset päästövähennystavoitteet pelkäksi Kioton sopimuksen ensimmäisen vaiheen toimeenpanoksi. Ja ministeri Pekkarisen puheissa tuo kotimainen toimeenpanokin pelkistyy pelkäksi päästökaupaksi ja yhdeksi tai kahdeksi voimalaratkaisuksi.

On selvää, että Suomen päästöjen vähentäminen ei onnistu pelkillä Pekkarisen lisäydinvoimaa väläyttelevillä puheilla. Eikä se onnistu edes yhden tai kahden uuden ydinvoimalan lisärakentamisella. Päästöt vähenevät vain, jos myös olemassa oleviin tuotanto- ja kulutusrakenteisiin uskalletaan puuttua.

Maamme yhdyskuntarakennetta pitää kehittää niin, että liikennetarpeet vähenevät tai eivät ainakaan kasva. Myös teollisuuden pitää jatkaa päästöjensä vähentämistä. Ja kotitalouksien ja työpaikkojenkin pitää alkaa toimia toisin.

Siksi Vanhasen presidentinvaalikampanjan mainostamaa rohkeaa uudistajaa tarvitaan nyt nimenomaan maan hallituksessa ja sen ilmastopolitiikassa.

Suomen ilmastostrategiaksi ei riitä pelkkä vuosien 2008-2012 mittainen näköala. Sen sijaan maassamme tarvitaan nyt rohkea ja selkeä ilmastoreformi.

Tuhannen taalan kysymys on: onko pääministeri Vanhasesta sen alullepanijaksi?

Suvi-Anne Siimes, Vasemmistoliiton puheenjohtaja

(MTV3)

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.