Mainos

Säheltämiseltä näyttää

Kuka vielä muistaa "toukokuun kihlauksen" vaalien jälkeen 2011? Kokoomuksen ja Sdp:n puheenjohtajat Katainen ja Urpilainen saapuivat lähestulkoon käsi kädessä medialle kertomaan, että yksimielisyys EU- politiikassa on löydetty ja yhteiseen hallitukseen mennään. Hymyt loistivat kilpaa auringon kanssa.

Ensionni ei kestänyt kauaa. Jo hallitusneuvotteluissa homma ajautui kertaalleen karille. Vaikka taival jatkuikin, kävi selväksi, että rakkausavioliiton sijasta hallitus ei ole edes järkiliitto, vaan pakkoavioliitto. Mitään muutakaan pohjaa ei Katainen kaksi vuotta sitten löytänyt.

Tänä keväänä hallitukseen näyttää iskeneen todellinen kevätpörriäinen. Meno on ajoittain kuin vasikoilla ensilaitumella. Liikettä, touhua ja tohinaa riittää, mutta mitään tolkullista ei synny. Puoliväliin oli ladattu kovat odotukset. Odotettiin käänteentekevää potkua talouspolitiikkaan, ratkaisuja kuntien tulevaisuuteen.

Mitä saatiin? Fantastinen tiedotustilaisuus, josta puuttuivat luvut ja aika paljon muutakin. Uusi työryhmä, ja sitten taas uusi, pohtimaan sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämistä. Kuntarakennelinjaus, jonka sisällöstä oli paikalla olleille jäänyt melkoisen eriäviä käsityksiä. Ja kirsikkana kakussa osinkoveroratkaisu, josta ei osalla ollut käsitystä lainkaan!

Osinkoveropäätöksestä on syntynyt mittava jälkipyykki paitsi sisällön, myös päätökseen johtaneen prosessin tiimoilta. Jää kysymään, millaisissa kantimissa valtiovarainministerin johtama valmistelu oikein oli, kun eläkkeelle jäänyt valtiosihteeri vertasi sitä nyyttikesteihin nuotiolla. Paljon vakavampaa on, että eduskunnan tarkastusvaliokunta totesi tänään, etteivät ratkaisun perusteet täytä eduskunnan perustuslaillista oikeutta saada oikeat ja riittävät tiedot finanssipoliittisen päätöksenteon vaihtoehdoista ja perusteista.

Ei ole häpeä myöntää, että on tehty väärä päätös ja korjata se. Virheiden myöntäminen voi olla viisautta. Sen sijaan isoja ratkaisuja ei saa tehdä heppoisin perustein, jotka eivät kestä kriittistä tarkastelua - ja vielä niin, etteivät avainhenkilöt tiedä, mitä tulivat päättäneeksi!

Oma seikkailunsa näyttää olevan surullisen kuuluisa sote-uudistus. Rakkaalla lapsella on jo monta kutsumanimeä, jotka eivät imartele: ”absurdi murhenäytelmä”, ”sekoilu”, ”käsittämätön tekele”. Ei liene todennäköistä, että kaikki arvostelukuoroon liittyneet asiantuntijat olisivat totaalisen väärässä. Silti hallitus kuljettaa junaa eteenpäin. Viimeksi kuskin paikalle vaihdettiin ministereiden sijaan eduskuntaryhmien puheenjohtajat.

***

Ei hallituksessa ole ennenkään helppoa ollut. Keskustan ja SDP:n punamullan rakentaminen pysähtyi pariksi päiväksi keväällä 2003 kun toisen päähallituspuolueen puheenjohtaja lähti pohjoiseen kesken hallitusneuvotteluiden. Matkan varrellakin pulpahti pintaan tilanteita, joissa tuntuma oli, että omien tavoitteiden edistämistä tärkeämpää on kaverin tavoitteiden torppaaminen.

Keskusta-oikeistolaisessa hallituksessa ilmapiiri oli rento ja reipas, mutta kyllä sielläkin osattiin omien pisteiden keruu mm. oikein ajoitetuilla tietovuodoilla. Kokoomus osasi tämän pelin paremmin kuin Keskusta. Vanhasen pääministerivuosista voi lausua monenlaisia arvioita, mutta ainakin hän asetti hallituksen sisäisen työskentelyhengen ja yhtenäisyyden vaalimisen aina korkealle. Eikä silloin nähtykään nykyisenkaltaista sähläystä.

Kataisella joukkoineen on ryhtiliikkeen paikka. Ei ole maailman helpoin tehtävä johtaa kuuden puolueen ja lukuisien solistien orkesteria. Emme Keskustassa ole hallituksen kanssa aina samaa mieltä. Kansalaiset ansaitsevat kuitenkin hallituksen, jonka toiminnasta tulee sellainen käsitys, että homma on hanskassa. Viime aikojen säheltäminen ei tätä vaikutelmaa anna.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.