Mainos

Sinipunaiset historian oppitunnit

Suomalainen yhteiskunta on totisen paikan edessä. Maailmantalouden epävarmuus näkyy ja tuntuu. Suomen vaihtotase on kääntynyt alijäämäiseksi ensimmäisen kerran 18 vuoteen.

Väestö ikääntyy nopeasti, mikä lisää resurssien ja hoitavien käsien tarvetta. Samaan aikaan suomalaisen yhteiskunnan eheys on vaarassa, kun pahoinvointi ja näköalattomuus lisääntyvät.

Poliittisilta päättäjiltä vaaditaan nyt paljon. Hallituksen pitäisi tarttua uhkiin ja ongelmiin tarmolla ja oikeudenmukaisesti, mutta jäljet pelottavat. Maata luotsaa liitoksistaan natiseva hallitus, jonka poliittinen johtajuus on hukassa. Sen päätökset ovat vesittyneitä kompromisseja, joissa turvataan pienten ryhmiä etuja laajempi kokonaisuus sivuuttaen.

Jälkiviisaus on tunnetusti helppoa, ja tulevaisuuden ennustaminen vaikeaa. Näinhän kansanviisaudet meitä opettavat. Sinipunan kylmäkiskoinen politiikka ei kuitenkaan ole voinut tulla yllätyksenä.

Miltei tasan kaksi vuotta sitten varoitin sinipunan syntymisestä ja sen karuista seurauksista. Keväällä 2010 nostin esille, kuinka vain vahva ja laajaan kansan kannatukseen nojaava keskusta voi torjua sinipunavoimien esiinmarssin ja 1990-luvun virheellisen politiikan toistumisen.

Puheeni kuitattiin silloin pelotteluna.

Sinipunahallituksen mahdollisuutta tunnusteltiin kulissien takana yli vuotta ennen eduskuntavaaleja. Siksi halusin kiinnittää huomiota niihin opetuksiin, joita saimme Lipposen hallitusten politiikasta, ja varoittaa virheiden toistamisesta.

Pelkoni oli, että perusturvaan ja perhepolitiikkaan kielteisesti suhtautuva hallitusrintama käyttäisi epävarmaa taloustilannetta keppihevosenaan. Samalla vähävaraisimmat kärsisivät leikkausten myötä. Kuntasektorilla sinipuna jättäisi jälkeensä 70–80 kuntaa ja savuavat rauniot.

”Sosialidemokraattien ja kokoomuksen yhteishallitus on torjuttava erityisesti sen takia, että samassa hallituksessa molempien huonot puolet tulevat esiin.”

Olen varsin surullinen siitä, kuinka oikeaan osuin varoituksessani.

Kansalaiset halusivat muutosta ja antoivat perussuomalaisille varsin vahvan valtakirjan. Soinin väestä ei ollut vastuunkantajaksi, ja sinipunapolitiikka otti maassamme vallan. Nyt näemme, mihin se on johtamassa.

Kataisen sinipunahallitus on iskenyt juuri heikompien ihmisten, kuntien ja alueiden kimppuun. Esimerkiksi voi ottaa kotihoidon tuen heikentämisen.

Hallitus on päättänyt tasapainottaa valtiontalouden ja pidentää työuria lyhentämällä pienten lasten kotihoidon tukea. Kyseessä on klassista sinipunapolitiikkaa. Leikkauksia tehdään inhimillisistä seurauksista välittämättä ja ihmisten valinnanvapautta rajoittaen.

Kotihoidontuen lyhentämisellä tavoitellaan 35–40 miljoonan euron säästöjä. Ne tulisivat nimenomaan valtiolle, koska lasku siirtyisi kunnille. Arvioiden mukaan pelkästään pääkaupunkiseudulla kuntien lisälasku olisi 50 miljoonaa euroa. Hallituksen säästöpäätös on hölmöläisten hommaa myös talouden näkökulmasta.

Kotihoidontuen heikentämistä perustellaan myös naisten työmarkkina-aseman parantamisella sekä siitä seuraavalla työurien pidentymisellä. Naisten pitäisi palata nykyistä nopeammin töihin, ja siksi lapset täytyisi laittaa nopeammin hoitoon. On vaikea nähdä, että työurien pituuksia pystyttäisiin tällä tavoin merkittävästi pidentämään. Lisäksi tulevaisuuden hyvinvoivaa Suomea ei voi rakentaa pelkästään työelämän ehdoilla.

Keskusta tulee taistelemaan sinipunahallituksen epäoikeudenmukaista ja eriarvoistavaa politiikkaa vastaan ja esittämään omat vaihtoehtonsa politiikan eri lohkoilla. SDP:n ja kokoomuksen edellisen sinipunakauden jälkien korjailuun ei riittänyt edes kaksi vaalikautta. Valitettavasti työtä riittää myös tulevaisuudessa.

Vaikka ennustaminen on vaikeaa, niin historiasta voi ja kannattaa ottaa asioita opiksi. Siperian lisäksi myös sinipuna opettaa.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.