Mainos

Suoluonto tarvitsee lisäsuojelua

Suomi on soiden maa. Niillä on varsinkin pohjoisessa vierailtu viime viikkoina ahkerasti lakkojen – tai hillojen – perässä. Soita riittää, eikä niitä monikaan ajattele kovin arvokkaina luontoalueina. Vaikutelma kuitenkin pettää.

Soissa piilee arvaamattoman arvokas osa Suomen luonnon monimuotoisuutta. Ja vaikka soita on paljon, luonnonarvoiltaan rikkaimpia luonnontilaisia soita on huomattavasti vähemmän. Suuri osa soista on eri vaiheissa ojitettu, ja tällä tavoin luonnontilansa menettäneiden soiden määrä kasvaa etelää kohti tultaessa.

Elämme parhaillaan maailmanlaajuista luonnon monimuotoisuuden teemavuotta. Tavoitteena on ollut, että monimuotoisuuden köyhtyminen olisi onnistuttu pysäyttämään tähän vuoteen mennessä. Siihen ei ole päästy missään, ei Suomessakaan.

Onkin tarpeen arvioida, miten suoluonnon tärkeitä luontoarvoja voitaisiin turvata nykyistä paremmin. Suoluonnon köyhtymisen pysäyttämisen eteen on Suomessakin vielä tehtävä töitä. Erilaisten suojeluohjelmien piirissä on yli miljoona hehtaaria eli noin 12 prosenttia suomalasta, mutta luontotyyppien arviointi osoittaa, ettei se sittenkään riitä turvaamaan suoluonnon monimuotoisuuden säilymistä.

Suot ovat Suomelle kansallisesti tärkeä voimavara. Niillä on merkitystä energiantuotannossa ja mm. virkistyksessä. Pelataanpa Hyrynsalmella suopotkupallon maailmanmestaruudestakin. On erinomaista, että syksyllä on valmistumassa kokonaisvaltainen suostrategia, jossa linjataan eri suonkäyttömuotojen yhteensovittamisesta.

Yleinen harhaluulo on, että laajempi luonnontilaisten soiden suojelu jotenkin vaarantaisi turvetuotannon. Näin ei ole. Turvetuotannon piirissä on vain noin pari prosenttia suoalasta. Luonnontilansa menettäneitä soita on niin paljon, että luontoarvoiltaan tärkeimmät suot pitäisi voida jättää luonnontilaan. Energiantuotanto ja suoluonnon lisäsuojelu mahtuvat molemmat tähän maahan.

Hallitus on ilmaissut tahtonsa luonnontilaisten soiden suojelemiseksi pari vuotta sitten. Valtakunnallisissa alueidenkäyttötavoitteissa todetaan selkeästi, että turpeenotto on suunnattava luonnontilansa jo menettäneille soille.

Tämä linjaus konkretisoituu kaavoituksen kautta, ja siksi hitaasti. Tämän vuoksi on mietittävä lähivuosille myös muiden keinojen käyttämistä luonnontilaisen suoluonnon turvaamiseksi. Siihen tarkoitukseen voisi soveltua Metso-ohjelman tyyppinen, vapaaehtoiseen aktiivisuuteen perustuva hanke.

Ensi viikon budjettiriihessä mietitään myös sitä, miten turvetta pitäisi verottaa. Turpeella on energialähteenä korkea päästökerroin ja ilmastosyistä on syytä suosia metsähaketta turpeen sijaan. Tähän suuntaan ehdotukset mm. uusiutuvan energian lisäämispaketista ovatkin viemässä. Verotuksella ei pidä kuitenkaan luoda sellaista tilannetta, jossa kotimainen turve vaihdettaisiin kivihiileen.

Hallituksen pitkän aikavälin suunta on selvä: energiantuotannon on vuosisadan puoleenväliin mennessä oltava päästötöntä, ja silloin turpeen käyttö edellyttää hiilen talteenotto- ja varastointiteknologiaa. Tämä linjaus sisältyy ilmastopoliittiseen tulevaisuusselontekoon, joka on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä.

Monimuotoinen luonto sopeutuu itse ja auttaa meitä ihmisiä sopeutumaan ilmastonmuutoksen seurauksiin. Se myös tarjoaa meille monenlaista tärkeää, kuten kasvien pölytystä tai puhdasta vettä. Siksi sen säilyttämiseksi on edelleen ponnisteltava.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.