Mainos

Suomen talous ei oikene verotusta kiristämällä

Suomen taloutta koskevat tiedot ovat päivä päivältä huolestuttavampia. Yksi talouden kivijaloista – tosin vain vajaan parinkymmenen vuoden ajalta, elektroniikkateollisuus - on kuihtumassa kokonaan pois.

Vielä muutama vuosi sitten sen osuus tavaraviennistä oli yli neljännes. Kauppatase on kääntynyt rajusti alijäämäiseksi, mikä heijastelee rakennemuutoksen lisäksi myös tavaratuotannon huonoa kilpailukykyä.

Kansantalouden kannalta olennaisempi muuttuja, eli vaihtotase, vajonnee sekin alijäämäiseksi, vaikkei niin paljon kuin kauppatase.

Suomen kansantalous on ylijäämäisten vaihtotaseiden myötä ollut jo kymmenkunta vuotta hyvin vauras maa. Kansantaloutena meillä on ollut saatavia ulkomailta enemmän kuin velkoja. Olemme rahoittaneet muiden maiden vaurastumista oman taloutemme kustannuksella. Vaihtotaseen alijäämä alkaa nyt nakertaa tätä tilannetta.

Painuminen kaksoisvajeen maaksi on erittäin vakava asia. Samanaikainen julkisen talouden alijäämä ja kansantalouden alijäämä eli vaihtotaseen alijäämä ovat merkki huonosta taloudenpidosta, eivätkä jää luottoluokittajilta huomaamatta.

Euroopan talouskriisin seurauksena maailman talouskehitys on heikentynyt. Tämä näkyy myös Suomessa talouden kasvun hidastumisena. Pahimmassa tapauksessa talous jopa supistuu kuluvana vuonna. Automaattista apua ei siis ole tulossa voimakkaan vientikysynnän muodossa.

Hallitus kokoontuu maaliskuussa kehysriiheen tarkastelemaan talouskehitystä ja tekemään tarvittavia päätöksiä. Kestävyysvajeen hallinta vaatii uusia toimenpiteitä ja kilpailukykyä on vahvistettava yrityksiin kohdistuvilla toimilla.

Valtiovarainministeri totesi muutama viikko sitten yksikantaan, että nyt on aika kiristää verotusta kohdistaen kiristystoimet hyvätuloisiin.

Juuri näin ei pidä tehdä. Tuloverotuksen kiristäminen, jotta sillä olisi valtiontaloudellista merkitystä edes jonkin verran, pitäisi ulottaa niin alas keskituloluokkiin, että sen kulutusta pienentävä vaikutus olisi paljon valtiontaloudellista hyötyä suurempi. Ja näin se koituisi talouden kasvua hidastavaksi ja julkisen talouden alijäämää suurentavaksi tekijäksi.

Nyt hidastuvan talouskasvun oloissa ei ole verojen kiristämisen aika. Tarvitaan toimia, joilla talouskasvua voimistetaan.

Talonpoikaisoppi yritystaloudesta, kotitalouden hoidosta ja myös ekonomistien tutkimukset osoittavat, että tasapaino ja uuden kasvun eväät on etsittävä kustannuksia karsimalla. Verotuksen kiristäminen on siihen väärä ase.

Taloutta on tehokkaasti tasapainotettava. Nyt tarvitaan uskottavia toimia, joilla työn tarjontaa lisätään pidemmällä aikavälillä. Työttömyysturvaa on kehitettävä ja eläkeiän nostosta – myös 68 vuoden ikärasistisen yläikärajan osalta - on tehtävä päätös osana työurien pidentämisohjelmaa. Kustannukset alenevat.

Rakenteellisia uudistuksia on käynnistettävä pikaisesti. Kuntarakenteiden tehottomat yhteistyön ”himmelit” on otettava yhdeksi kuntauudistuksen lähtökohdaksi. Tällöin katseet kohdistuvat erityisesti terveydenhuollon rakenteisiin ja erikoissairaanhoitoon. Kuntien menoista lähes kuusikymmentä prosenttia kuluu sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Tämän tosiasian pitäisi olla kuntauudistuksen lähtökohtana. Tuhannet toisistaan riippumattomat ”lähidemokraattiset” kuntapäättäjät eivät voi nähdä kansantalouden kokonaisuutta tehdessään päätöksiä terveydenhuollon toiminta-alueita.

Vai pitäisikö sittenkin siirtää koko terveydenhuollon kokonaisuus valtion vastuulle? Siitäkin huolimatta, että valtion menot kasvavat ja valtionverotus kiristyy? Ja vaikka lähidemokratia tältä osin supistuisi?

Todennäköisesti kävisi niin, että tehokkuus lisääntyisi, koko julkisen talouden alijäämä supistuisi ja talous tervehtyisi. Kunnallisverotuksen alentumisen myötä tasaverotus vähenisi, mikä saattaisi poliittisesti miellyttää monia.

Koko kuntauudistuskin saisi uuden sisällön, kuntien määrä ei enää olisi niin tärkeä. Lähidemokratiaa voitaisiin edelleen toteuttaa laajemmallakin kuntajoukolla ja asukasluvultaan pienemmissä kunnissa vähemmillä tehtävillä. Esimerkkejä muualta Euroopasta löytyy.

Rakenteelliset uudistukset ovat vastaus pitkän ajan kasvun edellytyksiin ja kestävyysvajeen purkuun. Pikaisesti, jo maaliskuun kehysriihessä, on ryhdyttävä toimiin, joilla kilpailukykyä vahvistetaan ja kysyntää lisätään. Viennin rahoitusta on lisättävä, poistojärjestelmää on muutettava, tutkimus ja tuotekehityspanostusta lisättävä. Ne eivät ole kuluja vaan investointeja tulevaisuuteen. Jokaisen ministerin alueelta löytyy tekijöitä, joilla on vaikutusta kilpailukykyyn.

Tuloverotuksen kiristäminen ei ole järkevää millään tulotasolla, päinvastoin pitäisi olla rohkeutta jopa keventää tuloverotusta. Jos verotusta on pakko kiristää, laitettakoon väliaikaisesti vielä yksi porras ökypääomatuloille. Se ei tuota juuri mitään mutta on symbolinen ele vastuusta vaikeina aikoina. Jos laajemmin halutaan lisätä verotuloja, on muutoksia tehtävä välillisen verotuksen alueella. Siitäkin huolimatta, että Suomen arvonlisäverotus on jo nyt yksi maailman kireimpiä.

Arto Ojala

Ex-kaupunginjohtaja, Kemijärvi

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.