Mainos

Talouspolitiikan nuorallatanssi

Ei käy kateeksi pääministeriä, joka joutuu vetämään näin moni-ideologista hallitusta aikana, jolloin talouden epävarmuudet vain lisääntyvät ja jolloin tarvitaan selkeitä valintoja ja linjapäätöksiä.

Maailmantalous ja varsinkin Euroopan talous näyttävät sakkaavan yhä pahemmin. Suomi on muusta maailmasta kiusallisen riippuvainen suuren vientiosuuden takia. Suhteellinen kustannuskilpailuasema rapautuu liian voimakkaasti toisaalta nopean kustannuskehityksemme takia, toisaalta siksi, että eteläiset kriisimaat joutuvat pakon edessä korjaamaan omaa kilpailukykyään. Ruotsi ja Saksa pitävät meitä selvästi paremmin oman kilpailukykynsä kunnossa.

Hallituksen talouspolitiikan linja on kuin nuorallatanssia reittauslaitosten armottomien katseiden edessä. Hyvä, että toistaiseksi on pysytty nuoralla! Toivottavasti laitosten tarkkailun kohteena on jatkossakin se miten jämäköitä päätöksiä tehdään, ei niinkään se, miten päätökset vaikuttavat.

Valtion ensi vuoden budjetti perustuu optimistisen oloiseen näkemykseen viennin kahden prosentin ja yksityisen kulutuksen runsaan yhden prosentin kasvusta ensi vuonna. Jos optimistisesti uskoo maailmantalouden kääntyvän tulevan vuoden aikana parempaan suuntaan, voi viennin kasvuarvio toteutuakin. Yksityisen kulutuksen kasvun toteutuminen sen sijaan on epätodennäköistä. Ja siinä juuri on koko nuorallatanssin kriittisin kohta.

Kun vienti takeltelee, pitäisi yksityistä kulutusta vahvistaa, jotta talous kasvaisi. Jollei talous kasva, velka ja alijäämä kasvavat suhteessa bruttokansantuotteeseen väkisinkin. Ja silloin reittaajien haukansilmä alkaa kiilua.

Hallitus on tehnyt viiden miljardin edestä säästö- ja veronkorotuspäätöksiä. Hallitusohjelman mukaisena kompromissina päätös sisältää puolet säästöjä ja puolet verojen korotuksia. Ensi vuoden budjetissa toteutetaan lähes kahden miljardin edestä verojen korotuksia ja säästöjä vajaan miljardin edestä.

Verojen korotuspäätökset ovat rajuja ja iskevät kovasti kansalaisten ostovoimaan. Tuloverotuksen ansiokehitystä vastaavan taulukkotarkistuksen poisjättäminen kahden vuoden ajaksi kiristää tuloverotusta merkittävästi kun ansiotaso kuitenkin jonkin verran nousee. Näitä taulukkojen ns. inflaatiotarkistuksia ei ole jätetty tekemättä kertaakaan sitten 1970-luvun. Tilapäinen solidaarisuusvero yli sadantuhannen ansioista vaikuttaa merkityksettömältä, mutta ei ole sitä. Yhdessä työtulovähennyksen kasvattamisen ja kunnallisverotuksen perusvähennyksen kanssa marginaalivero jyrkkenee merkittävästi. Sitä paitsi, kokemus verotuksen osalta kertoo, että mikään ei ole niin pysyvää kuin tilapäinen.

Kaikkein kovakouraisimmin hallitus käsittelee eläkeläisiä. Eläketulojen alapäässä verotus on eläketulovähennyksen ansiosta samalla tasolla kuin ansiotulojen verotus. Eläkeläisen ei tietenkään kuulu enää maksaa eläkevakuutusmaksua eikä työttömyysvakuutusmaksua, koska eläkeläinen ei kerrytä näitä etuuksiakaan. Vähän korkeammilla eläketuloilla verotus kiristyy nyt todella rajusti, kuusi prosenttiyksikköä, koska hyvä hallitus päätti, että pois jäävät eläke- ja työttömyysvakuutusmaksut korvataan nimikkeellä ”vero”. Eläkeläiset osallistuvat siis näihin tasapainotalkoisiin voimakkaasti ja jo toisen kerran. 1990-luvun laman jälkeenhän otettiin käyttöön palkansaajien eläkemaksu, joka määrällään pysyvästi pienensi sitä palkkaa, josta eläke määräytyy. Ei ihme, että hyvätuloiset eläkeläiset enenevässä määrin siirtyvät asumaan Viroon ja muualle ulkomaille.

Arvonlisäverotusta kiristetään yhdellä prosenttiyksiköllä, joka puolestaan iskee voimakkaasti kulutukseen.

Iso kysymys onkin, mikä on päätöksen kasvuvaikutus? Pelkään pahasti, että yk-sityinen kulutus supistuu ensi vuonna, ei suinkaan kasva. Jos yksityinen kulutus supistuu prosentin, joka on todennäköistä, se pienentää kokonaiskasvua puoli prosenttiyksikköä. Näin ollaan lähellä nollakasvua, joka puolestaan lisää irtisanomisten vaaraa. Velanottotarve kasvaa seitsemästä miljardista lähemmäs kymmentä miljardia ja kokonaisvelka 97 miljardista lähemmäs sataa miljardia. Alijäämä- ja velkasuhteet heikkenevät merkittävästi. Talouden alakierteen vaara on ilmeinen. Mitä tähän sanovat reittaajat?

Toivon hartaasti, että kuntarakenneuudistukseen tiukasti liittyvä sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistus onnistuu. Rakenneuudistuksella on pakko saada aikaan miljardien säästöt, jotta pitkän ajan kestävyysvaje, eli menojen ja tulojen tasapaino, saadaan koko julkisessa taloudessa aikaan. Sitä paitsi, tasapaino ei edes riitä, vaan tarvitaan pitkän aikavälin ylijäämää. Rakenneuudistus loisi jo nyt uskottavuutta pitkän ajan taloushallintaan.

Jos olisin talouspolitiikan diktaattori, en nyt korottaisi veroja lainkaan, päinvastoin. Säästöjä sen sijaan etsisin kaikilta hallinnon tasoilta, niin valtion- kuin kuntasektoriltakin. Verotusta voisi kiristää parin vuoden kuluttua, kun tästä Maailmantalouden ja Euroopan kriisistä on selvitty kovemmalle pohjalle.

Kasvua pitää tukea nyt, kestävyysvajetta korjataan pidemmällä aikavälillä.

Arto Ojala

Kemijärven ex-kaupunginjohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.