Mainos

Tasavero ei lisää tasa-arvoa

Puheenjohtaja Mikko Mäenpään mukaan progressiivinen veromalli puolustaa paikkaansa myös tulevaisuudessa. Hänen mielestään tasaveromallit eivät sovi pohjoismaiseen hyvinvointi-ihanteeseen.

Vajaa vuosi ennen vaaleja on käynyt kuten aina ennenkin: veroasiat ovat nousseet poliittisen debatin keskipisteeseen.

Perinteisesti eurooppalaisessa keskustelussa verotusta on pidetty yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden turvaajana. Pohjoismaisessa ajattelussa korkeat verot on liitetty laajaan julkiseen sektoriin ja yhteiskunnalliseen tasa-arvoon. Suomessa on pidetty hyvänä sitä, että julkinen sektori hoitaa hyvinvointipalvelut tai nykyslangilla sanottuna: "julkinen sektori kantaa palveluista päävastuun". Verovaroin tuotetuille julkisille palveluille ovat myös kansalaiset - veronmaksajat - antaneet tukensa.

Pohjoismaissa verotus on haluttu toteuttaa progressiivisena. Progressiolla on osaltaan toteutettu ihannetta hyvinvointiyhteiskunnasta, jossa tuloerot eivät ole suuria. Viime vuosina progression merkitys on vähentynyt, koska pääomatuloja verotetaan suhteellisesti.

Vähemmälle on tähän saakka jäänyt pohdinta siitä, millainen verotuksen rakenne parhaiten tukee työllisyyttä ja talouskasvua. Verotuksen fiskaaliset tavoitteet ja oikeudenmukaisuusajattelu ovat ajaneet muiden lähtökohtien ohi. Verokeskustelua on leimannut myös palkansaajajärjestöjen ja elinkeinoelämän näkemyksiin liittyvä ideologinen vastakkainasettelu, jossa palkansaaja ja yritys nähdään eri leireihin kuuluvina.

Elinkeinorakenteet ovat voimakkaassa muutoksessa, siirtyminen teollisuusyhteiskunnasta palveluyhteiskuntaan kiihtyy, väestö vanhenee ja keskiluokasta on tulossa perivä sukupolvi. Globalisaation vauhdittama kilpailun kiristyminen on aiheuttanut sen, että joudumme Suomessa tähänastista enemmän arvioimaan verotusta kilpailutekijänä. Suomessa on vast'edeskin oltava menestyvää koti- ja ulkomaista yritystoimintaa. Lisäksi on välttämätöntä saada sekä kotimaiset että ulkomaiset yritykset investoimaan Suomeen.

Muutokset toimintaympäristössä eivät voi olla vaikuttamatta Suomen verolinjauksiin. Myöskään EU:n uusien jäsenmaiden verotuksen taso ja erilaiset tasaveromallit eivät jätä suomalaista poliittista päätöksentekoa rauhaan. Pelkkä oikeudenmukaisuusajattelu ei enää riitä kansallisten veroratkaisujen ainoaksi ohjenuoraksi.

Suomalaisen yhteiskunnan perusmenestyspilarit ovat olleet laadukas koulutusjärjestelmä ja vahva osaaminen. Hyvinvointiyhteiskuntamme vahvana lenkkinä pidetään myös toimivia terveys- ja sosiaalipalveluita.

Jotta hyvinvointiyhteiskunta voi säilyä ja kehittyä, taloudellinen kasvu on entistä tärkeämpää. Kasvu luo kilpailukykyä, jota tuetaan veroratkaisuilla. Kasvun, kilpailukyvyn, julkisten hyvinvointipalveluiden ja verotuksen välinen yhtälö ei ole aivan ongelmaton.

Verotus on jatkossa suomalaisen elinkeinoelämän ja siten työllisyyden kannalta merkittävä tekijä. Palkansaajien näkökulmasta puolestaan pitää jatkaa politiikkaa, joka tähtää ansiotulojen ja pääomatulojen osalta nykyistä tasapuolisempaan kohteluun.

Työmarkkinapöydässä työvoimakustannusten oikea mitoitus on tietysti tärkeää palkkauksen oikeudenmukaisuuden ja kilpailukyvyn kannalta, mutta myös verotus on otettava nykyistä laajemmin yhteisen pohdiskelun piiriin. Yhdessä on etsittävä keinot ja tavat toimia Suomen ja suomalaisten menestymiseksi.

Kuitenkin myös jäitä hattuun! Verokeskustelu on mielenkiintoista ja siitä kirjataan jotakin konkreettista myös seuraavaan hallitusohjelmaan. Mutta poliitikkojen kannattaa olla tarkkana. Jos samanaikaisesti yhteen ääneen todistetaan, miten esimerkiksi terveydenhuollon palkkoihin ja resursseihin tarvitaan oikeutettu tasokorotus, vaatimus on kytkettävä toimintatapojen kehittämiseen tuloksellisemmaksi - ja myös verokeskusteluun. Kukaan ei voi vakavalla naamalla väittää, että koulutetun terveydenhoitohenkilöstön palkkojen tarkistus ei olisi myös verokysymys. Se on sitä mitä suurimmassa määrin, joten myös arvokeskustelun paikka on nyt!

Nykyinen progressiivinen veromalli puolustaa tulevaisuudessakin paikkaansa. Tasaveromallit eivät sovi pohjoismaiseen hyvinvointi-ihanteeseen eikä tasavero propagandistisista väitteistä huolimatta merkitse tasa-arvon lisääntymistä. En myöskään usko tasaveron tuovan merkittäviä verohelpotuksia palkansaajien suurelle enemmistölle.

Suomen yhteiskuntapolitiikan keskeinen tavoite on työllisyysasteen kohottaminen ja tavoitteen on myös palkansaajaliike laajasti hyväksynyt. Tasavero kiristäisi hieman matalapalkkaisimpien verotusta. Yhteiskunnassa kuitenkin vallitsee melko yksimielinen näkemys siitä, että matalapalkkaisten verotusta keventämällä työllisyysaste nousee. Tasavero ei näin ollen tue työllisyysasteen nostotavoitetta.

Nykyinen verorakenne on suhteellisen hyvä. Korkeimpia marginaaliveroja voidaan kohtuullisesti ja hallitusti tuoda alaspäin osana muuta mahdollista palkansaajien verotuksen keventämislinjaa.

Ansiotuloverotusta on kevennetty viimeisten tuloratkaisujen yhteydessä merkittävästi. Kevennysten dynaamisista vaikutuksista kiistellään, mutta joka tapauksessa verokevennysten ja palkankorotusten yhdistelmillä on ollut vahva ostovoimaa tukeva vaikutus. Suomeksi sanottuna: palkansaajien kukkaroon on jäänyt enemmän euroja. Kevennykset ovat olleet oikeudenmukaisia, sillä verotusta on alennettu kaikissa tuloluokissa. Jos talouden kasvu ja valtiotalous siihen antavat aihetta, tällä linjalla pitää jatkaa.

Verotus on mielenkiintoinen instrumentti yhteiskunnan kehittämisessä myös globaalisti. Kun ihmisiä kannustetaan esimerkiksi ympäristön suojeluun, ylevät puheet harvemmin riittävät toivotun lopputuloksen saavuttamiseen. Verotus on yksi ohjauskeino.

Hyvinvointiyhteiskuntaa kannattavien poliitikkojen tulisi ymmärtää eurooppalaisen veroharmonisoinnin merkitys. Harmonisointia tarvitaan, jotta keskustelu ei sortuisi hyödyttömäksi, alenevin huudoin käytäväksi verokilpailuksi.

STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.