Mainos

Testitulos ei häikäise

Kansanedustaja Suvi-Anne Siimes peräänkuuluttaa avoimuutta eduskunnan Venäjä-keskusteluihin. Siimeksen mukaan huonon viestin tuoja lynkataan Suomessa porukalla.

Suomi oli sata vuotta sitten maailman demokratiakehityksen kärjessä. Mutta sadan vuoden jälkeenkin poliittisen alamaisuuden perinne on maassamme vahvasti mitalisijoilla. Yksittäisen kansanedustajan toimintavapaus ja sen puolustaminen tulevat vasta kaukana perässä.

Vai keksiikö joku muun syyn sille, että kansanedustaja Heidi Hautalan eilisestä eduskuntapuheesta nousi niin kova poru, että jopa puhemies yltyi moittimaan hänen puheensa sisältöä?

Hautala arvosteli puheessaan suorin sanoin Venäjää ja sen demokratiakehitystä. Ymmärtäisin puhemiehen yskän, jos Hautala olisi ladellut eduskunnan istuntosalissa karkeita valheita. Mutta hän ei tehnyt niin. Hän sanoi pikemminkin vain kärkevän rinnastuksen muotoon puetun osatotuuden, joka ei ainakaan asiasisältönsä puolesta osunut kovinkaan kauas maalista.

Venäjän kansanvallan tila on tänään todella huono: demokratia toimii vain vaillinnaisesti, duuman valta on vähäistä eikä maan oikeuslaitoskaan ole kovin kaksisessa kunnossa. Jos sitä ei saa sanoa ääneen Suomen eduskunnan täysistunnossa, niin sitten eilistä demokratiajuhlaa vietettiin kyllä väärässä paikassa.

Tämän päivän demokratioissa kansanedustajat saavat nostaa valtiopäivätoimissaan esiin myös vähemmän mairittelevia asioita. Niin tehdään säännönmukaisesti useimpien Euroopan maiden parlamenteissa. Ja sellainen on tapana myös Yhdysvalloissa ja Euroopan parlamentissa.

Suomen tyyli on toinen. Täällä huonon viestin tuoja lynkataan oikein porukalla. Tai ainakin hänet laitetaan ruotuun jollain muulla yhtä näyttävällä tavalla.

Eduskunnan puhemiehen ensisijainen tehtävä ei kuitenkaan ole olla pelkkä seremoniamestari, ei edes eduskunnan juhlaistunnossa. Hänen tärkein tehtävänsä on silloinkin puolustaa eduskunnan asemaa ja siellä toimivien kansanedustajien toimintavapautta.

Ja eduskunnan eilinen istunto ei todellakaan ollut pelkkä juhlatilaisuus, vaikka paikalla olikin paljon kutsuvieraita. Kyseessä oli myös eduskunnan työistunto. Siksi siellä pidettyjä puheitakin pitää mielestäni arvioida ensisijaisesti kansanedustajan työn hoitamiseen liittyvien kriteerien valossa.

Kansanvallan olemukseen kuuluu se, että kriittisiä puheenvuoroja saa käyttää. Ja ne ovat sallittuja myös eduskunnan istuntosalissa.

Salissa on puhuttu moneen kertaan kriittisesti Yhdysvalloista, Guantanamon vankien asemasta ja CIA:n epäillyistä vankilennoista. Miksi siellä ei siis puhuttaisi avoimesti myös Venäjästä, Tshetshenian vankiloista ja maan taloudellisen ja poliittisen vallan keskittymisestä?

Jos näiden asioiden esiin nostaminen kielletään kansanedustajilta, kuka niistä sitten saa puhua? Vastaus on: ei kukaan.

Hallitusten kädet ovat kansainvälisissä kysymyksissä paljon yksittäisiä kansanedustajia sidotummat. Pääministeri joutuu pakosta pitämään sordiinoa päällä, ja niin joutuvat yksittäiset ministeritkin, tasavallan presidentistä nyt puhumattakaan.

Jos poliittista korrektiutta vaaditaan myös kaikilta kansanedustajilta, ollaan jo jossain aivan muualla kuin vahvan kansanvallan äärellä. Siksi toivon, että edustaja Hautalan puheenvuoroon liittyvä keskustelu käydään ainakin eduskunnan sisällä eilen juhlan kohteena olleen kansanvallan arvoa kunnioittavalla tavalla.

Puheen tyylilajia ja asioiden esittämisen tapaa saa ja voi arvostella. Ja eri mieltäkin Hautalan kanssa voi olla. Mutta hänen puheoikeuttaan ei voida rajata. Jos sille tielle mennään, satavuotisen demokratiamme testitulos ei häikäise. Se ei itse asiassa enää yllä edes karsintarajalle.

Suvi-Anne Siimes, kansanedustaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.