Mainos

Turkin kanssa edettävä johdonmukaisesti

Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri Paula Lehtomäen mielestä Turkin kanssa käytävissä EU:n jäsenneuvotteluissa on syytä edetä järjestelmällisesti. Hänen mielestään neuvottelujen mielekkyydestä on alettu kuulla yhä enemmän empimistä. Suhteiden kehittäminen vaatii Lehtomäen mukaan keskinäistä luottamusta.

Euroopan unionin on tarkoitus aloittaa jäsenyysneuvottelut Turkin kanssa lokakuun alussa.Turkille myönnettiin jäsenkandiaatin status Suomen johdolla syksyllä 1999. Nytkin neuvottelujen polttopisteessä on suomalainen, laajentumiskomissaari Olli Rehn. Turkin kysymyksen merkittävyys on korostanut Rehnin asemaa komission ulkosuhteiden ja poliittisten linjausten keskiössä.

Mitä lähemmäksi neuvottelujen alkuhetki on käynyt, sitä enemmän empimistä hankkeen mielekkyydestä on alettu kuulla, erityisesti eurooppalaisten konservatiivien taholta. Muutaman päivän välein myös kaksi entistä Kokoomuksen puheenjohtajaa, Ville Itälä ja Sauli Niinistö, ovat tuoneet esiin epäilynsä Turkin jäsenyysperspektiivistä. En ole aivan varma, olivatko he vähemmistöön jääneitä hallituskumppaneita jo Suomen tehdessä töitä hakijastatuksen myöntämiseksi.

Lehtitietojen mukaan Niinistö arveli alkuviikolla, ettei Turkki millään ajatellulla aikataululla tule unionin jäseneksi. Niinistön Turkki-linjassa on ainakin yksi sisäinen epäjohdonmukaisuus. Yhtäältä hän esittää, että Turkille pitäisi tarjota jotain muuta kuin jäsenyysnäkymää. Jotain sellaista yhteistyömuotoa, jota ei vielä ole olemassakaan. Toisaalta hän toteaa, ettei EU nyt saisi tuottaa Turkille pettymystä.

Kuitenkin juuri se, että jäsenyyden sijaan näköpiiriin tarjottaisiin jotain muuta, olisi Turkin näkökulmasta juuri sellainen pettymys, josta Niinistö Eurooppaa varoittaa. Käsitys unionin toiminnasta nyt, kun jäsenyysneuvottelujen alkupäivä lähestyy, ei ole turhan korkealla Turkissa. Siksi unionin pitäisikin kyetä osoittamaan ennustettavaa johdonmukaisuutta Turkin suhteen.

Europarlamentaarikko Itälä vertaa unionin laajentumiskaavailuja Napoleonin touhuiluihin. Laajan Euroopan ajatuksessa voi olla jotain samaa, mutta muuten rinnastus on erikoinen. EU on nimenomaan rauhan, vakauden ja yhteisen arvopohjan liitto, johon eurooppalaiset valtiot liittyvät omasta vapaasta tahdostaan. EU yhdistää Eurooppaa rauhanomaisesti, eikä miekalla ja verellä kuten maanosamme historiassa niin monesti aiemmin.

Itälän Turkki-torjunta perustuu talouteen, turvallisuuteen, ihmisoikeuksiin - ja maantieteeseen. Kuitenkin juuri näissä voi nähdä myös jäsenyysneuvottelujen suurimmat mahdollisuudet saavutuksiin. Niihin liittyy myös ikiaikainen pohdinta siitä, missä ovat Euroopan rajat. Unioni on kuitenkin mm. demokratian, ihmisoikeuksien ja markkinatalouden yhdistämä arvoyhteisö, enemmän kuin maantieteellinen kerho. Arvot määrittelevät EU:n rajat, ei maantiede.

Turkista ei ole tulossa unionin jäsentä aivan huomenna, vaikka neuvottelut aikataulussaan aloitettaisiinkin lokakuussa. Arviot prosessin kestosta vaihtelevat 10-15 vuoden välillä. EU:n on oman toimintakykynsäkin nimissä oltava vuonna 2020 jotain muuta mitä se tänään on - Turkin kanssa tai ilman.

EU:n jäsenyyskriteerien täyttäminen tulee olemaan Turkille kova ja pitkällinen sisäpoliittinen haaste, eikä onnistumisestakaan ole etukäteen takeita. Kroatian esimerkki osoittaa, että unioni onneksi pystyy myös pitämään asettamistaan jäsenyyskriteereistä kiinni. Jäsenyysneuvottelujen käynnistäminen ei tarkoita, eikä sen pidä tarkoittaa, automaattisesti liittymistä jonain tiettynä, etukäteen määrättynä päivänä.

Turkki on tehnyt paljon työtä valmistautuessaan EU-jäsenyysneuvottelujen aloittamiseen. Esimerkkejä on useita. Maa on liittynyt useimpiin merkittäviin kansainvälisiin ja eurooppalaisiin sopimuksiin ja on lisännyt ponnistelujaan Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen päätösten täytäntöönpanemiseksi. Turkin uudistetun rikoslain myötä unionin säännöstö otetaan paremmin osaksi kansallista lainsäädäntöä erityisesti naisten oikeuksien, syrjimättömyyden sekä kidutuksen ja pahoinpitelyn osalta. Uusi lehdistölaki on puolestaan parantanut lehdistön vapautta.

EU ei ole liittymässä Turkkiin,vaan Turkki EU:iin.Tämä tiedetään Turkissa ja tämä on hyvä muistaa EU:ssakin. Jäsenyysneuvottelut ovat luultavasti paras tae siitä, että esim. ihmisoikeusuudistukset Turkissa jatkuvat ja naisten asema kohenee. EU-yhteistyö on jo tähän saakka ollut merkittävä kannuste, suorastaan ruuvi, joka näitä parannuksia on tuonut.

Turkki on verrattain köyhä, mutta nuori ja potentiaaliltaan merkittävä talous. Se voisi tuoda myös melkoista lisäpotkua eurooppalaiseen talouskehitykseen. Yritysten toimintaympäristön kehittämisessä on vielä valtavasti työtä, mutta onneksi sitä jo tehdään.

Voi olla, että Turkin hyväksyminen järjen, tunteen tai molempien pohjalta tulee olemaan unionin kansalaisille iso pala. Aikaperspektiivi on pidettävä mielessä - katselimmehan maailmaa vuonna 1990 aika erilaisin silmin kuin tänään. Unionin on kuunneltava kansalaisiaan, mutta samalla on rohjettava johtajuuten - pelko jonkin asian hyväksyttävyydestä äänestäjien silmissä ei saa viedä poliittisilta päätöksentekijöiltä tavoitteita ja ihanteita.

Turkin EU-jäsenyysperspektiivi on myös merkittävä strateginen kysymys. Turkin jäsenyys vahvistaa unionin ulko- ja turvallisuuspoliittista roolia Kaakkois-Euroopan ja Lähi-idän alueilla. Turkin jäsenyyden kautta Eurooppa rakentaa siltaa maltilliseen islamiin, joka kannattaa yleimaailmallisia, demokraattisia arvoja.

Turkin ja unionin suhteiden kehittäminen vaatii keskinäistä luottamusta. Sitä rakennetaan parhaiten etenemällä johdonmukaisesti mutta tinkimättömästi sovitulla raiteella.

Paula Lehtomäki, Ulkomaankauppa- ja kehitysministeri, (kesk.)

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.