Mainos

Turvatakuut ja EU:n suunta

EU-tutkija Teija Tiilikaisen mukaan on hyvä, että EU:n turvatakuista käydään keskustelua.

Presidentinvaalikampanjat ovat yllättäen käynnistyneet keskustelulla EU:n turvatakuista. Hyvä niin, sillä turvatakuissa kyse ei ole vain siitä, tarvitsevatko EU-maat lisää turvaa vai eivät. Kyse on myös sellaisista EU:n suuntaa määrittävistä valinnoista, joita suomalaisesta keskustelusta ei ainakaan toistaiseksi löydy liikaa.

EU:n perussopimuksiin kirjattavien turvatakuiden innokkaimmat kannattajat ovat löytyneet Euroopan yhteisöjen alkuperäisistä jäsenmaista, erityisesti Ranskasta, Saksasta ja Belgiasta. Näiden maiden johdonmukaisena tavoitteena on ollut EU:n vahvistaminen kansainvälisenä ja muista riippumattomana toimijana. EU-järjestelmään kytkettävät turvatakuut vahvistavat omalta osaltaan – ainakin poliittisesti – käsitystä unionin riippumattomuudesta.

Kysymys siitä, voiko unionia kehittää tähän suuntaan ilman, että Nato-järjestelmää ja transatlanttista liittosuhdetta haavoitetaan, on perinteisesti jakanut unionin jäsenmaat kahteen leiriin. Ranskan ja Saksan johtama maaryhmä on ollut sitä mieltä, että näin voi tehdä ja että unionin vahvistaminen vahvistaa myös koko transatlanttista suhdetta. Iso-Britannia ja Tanska ovat eräiden muiden maiden ohella olleet tässä kysymyksessä vastakkaisella kannalla ja katsoneet EU:lle luotavien turvallisuus- ja puolustuspoliittisten valmiuksien vievän pohjaa pois transatlanttiselta liitolta.

Suomen on suhteellisen uutena ja kansallisen turvallisuuden kysymyksiä painottavana EU-maana ollut melko vaikeaa ottaa paikkaansa tässä asetelmassa. Suomen geopoliittisen aseman huomioon ottaen transatlanttisen liittosuhteen horjuttaminen ei ole Suomelle eduksi. Suomen kannalta olisi ihanteellista, jos Yhdysvallat sitoutuisi jatkossakin Euroopan turvallisuuteen jättäen kuitenkin EU:lle omaa elintilaa tässä liittosuhteessa.

Suomi on toisaalta myös halunnut osoittaa, että EU:n puitteissa tapahtuvalla turvallisuus- ja puolustuspoliittisella yhteistyöllä on sille suuri merkitys, ja että se tulee myös sitoutumaan vahvasti tähän yhteistyöhön. Se, kuinka hyvin syvenevän EU-yhteistyön katsotaan olevan sopusoinnussa transatlanttisen liittosuhteen kanssa, on jäänyt aika lailla kysymysmerkiksi.

EU:n turvakuisiin liittyvän keskustelun kautta tätä suuren luokan turvallisuuspoliittista kysymystä on jo hiukan sivuttu, ja keskustelua olisikin syytä nyt viedä eteenpäin muun muassa tätä reittiä pitkin.

Jos jaetaan Ranskan ja Saksan johtaman maaryhmän käsitys, jonka mukaan unionia voidaan kehittää riippumattomampaan suunta transatlanttista suhdetta silti haavoittamatta, Suomella ei pitäisi olla mitään esteitä politiikkansa kirkastamiseksi tältä osalta. Se, ettei Suomi ole Naton jäsen, ei estä sitä ottamasta kantaa transatlanttisen suhteen tulevaisuuteen. Tämän kannan omaksumalla Suomi voisi olla täydellä höyryllä ja epäröimättä tukemassa unionin turvallisuus- ja puolustuspolitiikan rakentamista aina turvatakuita myöten.

Turvatakuisiin liittyen olisi hyvä miettiä kaikkia niitä mahdollisia tilanteita, joissa ne saattavat edellyttää meiltä toimia. Varmasti Suomen intressissä on jatkossakin välttää EU:n ja USA:n välille tällä saralla syntyviä konflikteja. EU:n vahvistuvaan vastuunkantoon puolustuspolitiikan alalla ei ainakaan toistaiseksi liity mitään sellaista, mikä saattaisi synnyttää vakavia konflikteja osapuolten välillä, ellei puolustusteollisuuden kehittyvää kilpailuasetelmaa oteta lukuun.

Jos kuitenkin päädytään sille linjalle, että unionin puolustuspolitiikan syventämisen katsotaan haavoittavan tärkeänä pidettyä liittosuhdetta Yhdysvaltojen kanssa, niin silloinkin edellytetään suomalaiselta ulkopolitiikalta täsmennyksiä. Silloin Suomen tulee muiden atlantistista linjaa ajavien maiden tavoin tehdä selväksi, missä unionin riippumattomuuden rajat kulkevat.

EU-tutkija Teija Tiilikainen

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.