Mainos

Ulkopolitiikkaa ja sisäpolitiikkaa

SDP:n puheenjohtaja Eero Heinäluoma arvostelee pääministeri Matti Vanhasta voimakkaasti ulkopoliittisen johtajuuden puutteesta. Heinäluoman mielestä Vanhasen pitäisi nyt astua esiin ja linjata hallituksen ulkopolitiikka yhtenäiseksi.

Pääministeriltä kaivattaisiin hallituksen ulkopoliittisten rivien suoristamista – ja nopeasti. Hallitusriveistä kuuluu nyt niin monenlaista mutinaa, ettei se ole eduksi ulkopolitiikan kuvallemme maailmalla eikä kotona. Mitä Suomessa ulkopolitiikassa oikein tapahtuu, on kysymys, joka on yhä useamman huulilla.

Puolustusministerin Häkämiehen ulkopoliittinen ensiesiintyminen Washingtonissa oli paitsi värikäs myös vahingollinen. Kysymys ei ollut vain näistä kolmesta sanasta, vaan puheen kokonaisvaikutelmasta. Häkämies maalasi amerikkalaiselle yleisölle kuvaa Suomesta, joka kokee olonsa ahdistuneeksi ja ahdistetuksi itäisen naapurinsa uhan alla.

Venäjän nostaminen Suomen – ja koko maailman – kolmeksi isoimmaksi turvallisuuspolitiikan ongelmaksi on oma tarinansa. Mitähän siitä mahtoi ajatella amerikkalainen yleisö, joka on 11. syyskuuta 2001 lähtien kamppailut enimmäkseen maailmanlaajuisen terroriuhan kanssa?

Puolustusministerin puheessa vaadittiin myös Suomen puolustuksesta vastaavia tekemään Venäjän kehityksestä omat johtopäätöksensä ilman, että näitä johtopäätöksiä yleisölle kerrottiin. Kun tämän lisäksi puhuja julistaa, että Suomessa on ruuti pidettävä kuivana, on kokonaiskuva ulkomaiselle puhujalle synnytetty.

Ministeri Katainen puolestaan romutti ulkopoliittisen konsensuksen tarpeellisuuden ja arvosteli ulkopolitiikkamme johtoa idealismista ja muusta tuomittavasta. Missä se idealismi näkyy, jäi tosin kertomatta. Tähän saakka ulkopolitiikkamme on lähinnä syytetty liiasta realismista ja kansallisen edun korostamisesta. Eduskunnan puhemies Niinistö liittyi laulukuoroon vaatimalla "uutta ulkopolitiikkaa". Mikä vanhassa on vikana, ei käynyt ilmi, eikä myöskään se, mitä uutta pitäisi tehdä.

Ulkoministeri puolestaan ilmoittaa ulkopolitiikassa siirryttävän uuteen, aktiiviseen vaiheeseen. Myös Suomen EU-politiikkaa tulee uudistettavaksi. Ulkoministerin arvioihin kuuluu myös sen toteaminen, että Venäjän suhteemme eivät ole hyvällä tolalla.

Paljon kaivattua keskustelua on nyt todellakin käynnissä eikä kenenkään sanomisen vapautta ole todellakaan viety.

Hallituksen ulkopoliittista linjaa on kohta ulkopuolelta vaikea tukea – kun ei enää tiedä, mitä pitäisi tukea. Täytynee tyytyä presidentin johtaman ulkopolitiikan tukemiseen – se on sentään tiedossa ja siihen kohdistuu arvostusta ja sille linjalle on vaaleissa pyydetty myös valtakirja.

Pääministeri on tähän saakka katsonut vierestä, kun kokoomuksen johto laittaa ulkopolitiikkaa uusiksi niin, että ryske kuuluu ja aitaa kaatuu. Ennen seuraavan ministerin ulkomaille lähtöä voisi olla paikallaan pääministerin koota ministerit yhteisen pöydän ääreen sopimaan, mitä ulkopolitiikan saralla oikein tehdään.

Pääministeri lähtee ilmoituksensa mukaan Yhdysvaltoihin ensi vuoden alusta. Hyvä niin. Toivotaan, että tällä vierailulla voidaan myös antaa Suomen ulkopolitiikasta sellainen kuva, jota ei tarvitse jälkikäteen korjailla.

Muutoin en ole tästä Yhdysvaltain matkojen vierailujen määrien laskemisesta oikein innostunut. Tulee mieleen olo ajoilta, jolloin Helsingin rautatieasemalla oli jono Moskovan lähtevään junaan. Puhetta pidettiin silloin siitä, kellä on parhaat suhteet itään ja kellä eniten kutsuja. Eikö tästä ajasta pitänyt jo päästä eroon?

Riittää kun edustaa Suomen näkemyksiä kunniakkaasti ja yhteistyökykyisesti, tapahtui se sitten missä päin maailmaa tahansa. Ylimääräiseen mielistelyyn ei pitäisi sortua tässäkään ajassa. Suomen asiaa pitää voida ajaa pystypäin ja samalla tavalla niin lähellä kuin kaukanakin.

xxx

Jos hallituksen ote ulkopolitiikassa lipsuu, ei kovin hyvin mene sisäpolitiikassakaan. Viime viikon aikana on käynyt täysin selväksi, että hallitus pettää vaaleissa annetut tasa-arvoisen palkkapolitiikan lupaukset.. Hallituksen panos kuntien palkkatasa-arvossa on kuihtunut tähän kahden promillen vuotuiseen palkka-ohjelmaan. Se, mikä ennen vaaleja oli tahtokysymys, onkin nyt "mahdotonta".

Erityisen petetyksi itsensä tuntevat nyt hoitajat, joille annetut lupaukset kutistuivat 40 euron tasa-arvoerään. Hoito- ja hoiva-alan henkilöstövajetta ei tällä linjalla tulla paikkaamaan.

Kuntapäättäjät puoluekantaan katsomatta ovat myös ihmeissään. Lasku kokoomuksen petetyistä vaalilupauksista lähetetään nyt kylmän viileästi kunnille ja hallitus ilmoittaa vain "ettei se ole osapuoli".. Pääministeri ja valtiovarainministeri vastasivat torstaina eduskunnassa kysymykseeni palkkatasa-arvon tulevaisuudesta, ettei hallitus tule olemaan seuraavassa sopimusratkaisussa mitenkään mukana.

Viime vaalikaudella käynnistetty kuntien pitkän ajan palkkaohjelma ei siis näytä saavan jatkoa. Runsas neljä vuotta sitten tehty ohjelma tuotti hoiva-alalle lähes neljän prosentin ylimääräisen palkkakehityksen. Siitä tosin lyötiin vähemmän rumpua. Periaatteena oli silloin: tehdään enemmän ja puhutaan vähemmän.

Nyt kokoomus on antanut historiallisen suuret lupaukset ja historiallisen pienet teot.

Vaaleissa annetut lupaukset on pidettävä. Siksi oppositio tulee haastamaan hallituksen välikysymyksellä ja esittämään samalla oman vaihtoehtonsa.. Välikysymyksen kautta jokainen kansanedustaja antaa oman vastauksensa vaaleissa äänestäjille annettujen lupausten pitämiseen.

Oppositioryhmät ovat tänään jättäneet yhteisen aloitteen kuntatalouden vahvistamisesta ja peruspalvelujen turvaamisesta. Oppositio esittää yhteisesti 600 miljoonan lisäeuron käyttämistä ensi vuonna kuntatalouteen, jolloin syntyisi edellytykset lunastaa vaaleissa annetut lupaukset niin vanhustenhoidon parantamisesta kuin tasa-arvoisesta palkkaratkaisusta.

Välikysymyksiä oppositio on yhdessä tehnyt aiemminkin mutta kyseessä taitaa olla ensimmäinen kerta kun oppositioryhmät tekevät yhteisen määräraha-aloitteen näin suuressa asiassa. Yhteinen linjaus kertoo siitä hädästä, jota kuntapalvelujen tulevaisuudesta ja kunnissa työskentelevien tulevaisuudesta nyt koetaan.. Yhteinen toiminta kertoo myös oppositiota yhdistävästä piirteestä: näillä puolueilla kristillisdemokraateista vasemmistoliittoon on sosiaalisesti lämmin sydän.

Eero Heinäluoma

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.