Mainos

Urpilainen: Nollatoleranssi koulukiusaamiselle

Äiti, en tahdo mennä kouluun, Äiti, saan aina olla yksin, Ei kukaan musta välitä, Saan aina yksin leikkiä, Äiti, miks toiset vaan kiusaa?

Tommi Läntisen Syvälle sydämeen sattuu -kappaleen sanat ovat totta monelle koululaiselle myös tänä päivänä, vaikka lukukauden päättämisen pitäisi olla jännittävä ja mukava hetki. Liian moni lapsi tai nuori lähtee kuitenkin tällekin joululomalle kiusattuna, kyyneleet silmissä.

Maamme kouluissa opitaan, mutta ei viihdytä. Yksi syistä tähän on kiusaaminen. Alakoulujemme 1.-3. vuosiluokkien oppilaista peräti 20 prosenttia eli joka viides lapsi kokee tulevansa kiusatuksi. Mannerheimin Lastensuojeluliiton kiusaamiskyselyn mukaan yläkouluikäisistä pojista puolet on kokenut kiusaamista kuluneen vuoden aikana. Luvut pysäyttävät. Hälyttävät tiedot on kanavoitava konkreettisiksi teoiksi, joilla parannamme koululaisten hyvinvointia kouluissa.

Sosialidemokraattien opetusministeri Antti Kalliomäki käynnisti useita tehokkaita toimenpiteitä kouluhyvinvoinnin lisäämiseksi. Kiusaamisen vastainen toimenpideohjelma, KiVa Koulu käynnistyi vuonna 2006. Ohjelman on todettu vähentävän koulukiusaamista kaikilla peruskoulun vuosiluokilla sekä samalla kasvattavan kouluturvallisuutta ja -hyvinvointia. Ohjelmaan osallistuvissa kouluissa kiusaaminen on vähentynyt merkittävästi muihin kouluihin verrattuna.

KiVa Koulu on huomattu myös kansainvälisesti ja se voitti 9.12 Euroopan rikoksentorjuntakilpailun. Tällä hetkellä hankkeen piirissä on 1400 koulua kaikkiaan noin 3 200 koulusta, jotka siihen hakivat. Selvästi tuloksellinen hanke olisi nopeasti laajennettava koskemaan kaikkia maamme kouluja.

Toiseksi, opettajankoulutuksessa pitäisi perehtyä nykyistä perusteellisemmin koulukiusaamisen käsittelemiseen. Juuri opettajat ovat kuitenkin aivan keskeisessä asemassa sekä kiusaamisen ennaltaehkäisyssä että kiusaamisen huomaamisessa ja siihen puuttumisessa. Opettajankoulutuksen tulisi luoda perusvalmiudet ja tarjottava toimivat välineet tähän työhön. Samaa tavoitetta tukee esimerkiksi juuri KiVa Koulu -hankkeen opettajille osoitettu materiaali.

Kolmanneksi, koulukiusaaminen ja kouluissa esiintyvä pahoinvointi on ymmärrettävä laaja-alaisena ongelmana. Eri hallintokuntien välisiin raja-aitoihin juuttuvalla ajattelulla siihen ei pystytä tehokkaasti puuttumaan. Kouluihin tarvitaan enemmän koulu-, terveys- ja nuorisotoimien välistä yhteistyötä ja monipuolisempaa osaamista ongelmiin puuttumiseksi. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi koulukuraattorien määrän lisäämistä sekä samanaikaisopetuksen ja resurssiopetuksen vahvistamista. Useampi aikuinen kerralla luokassa näkee paremmin luokan ongelmat.

Neljänneksi, oppilaamme ja opettajamme ansaitsevat pienemmät opetusryhmät. Opettajalla on oltava aikaa ja mahdollisuus kohdata jokainen lapsi yksilönä, jotta voitaisiin taata kaikille lapsille mahdollisimman tasavertaiset mahdollisuudet oppimiseen, kasvuun ja hyvinvointiin.

Ryhmäkokokysymyksen ratkaisemiseksi SDP on tehnyt lakialoitteen, jossa esitimme ryhmäkokojen säätämisestä lailla niin, että maksimikoot olisivat peruskoulun 1.-2. luokilla 16, 3.-6. luokilla 20 ja 7.-9. luokilla 25. Myös opetusministeri Henna Virkkusen puolue kokoomus vaati viime eduskuntavaalien alla opetusryhmien pienentämistä, mutta käytännössä hallituksen kuntataloutta kurjistava talouspolitiikka on vaikuttanut toiseen suuntaan: Rahapulassa kamppailevilla kunnilla ei ole ollut todellisia resursseja ryhmäkokojen pienentämiseen. Koulujen tilannetta ei auteta pienillä määräaikaisilla avustuksilla, joita tämä hallitus on suosinut. Peruspalvelujen kuten perusopetuksen asianmukainen järjestäminen edellyttää kuntien perusrahoituksen merkittävää vahvistamista.

Lopuksi meillä pitää olla myös rohkeutta puuttua kiusaamisesta langetettaviin rangaistuksiin. Jälki-istunnot tai muutaman päivän erottamiset eivät tepsi. Kouluihin tarvitaan uusia käytänteitä. Keinoja voisi laajentaa esimerkiksi niin, että oppilaat joutuisivat sovittamaan tekonsa yhteisöllisellä toiminnalla. Yhteisöllisyyden vahvistaminen on keskeisessä asemassa, kun kouluista yritetään tehdä lapsille turvallisempia oppimisympäristöjä.

Edellä esittämieni toimenpiteiden lisäksi olisi käytävä avoin keskustelu siitä, kenen on järkevintä tulehtuneessa tilanteessa vaihtaa koulua. Tällä hetkellä kiusattu on se, joka useimmiten vaihtaa koulua. Jättääkö tämä ongelman ennalleen? Meidän pitäisi kiinnittää erityistä huomiota lasten ja nuorten sosio-emotionaalisten taitojen tukemiseen. Nämä taidot auttaisivat paitsi konfliktitilanteiden ratkaisemisessa niin myös toiset huomioonottavan ilmapiirin rakentamisessa.

Usein kuulee todettavan, että lapsiin ja nuoriin panostaminen on parasta mahdollista tulevaisuuspolitiikkaa. Pitääksemme kiinni tästä ohjenuorasta, on meidän nopeasti puututtava kouluissa rehottavaan kiusaamisongelmaan. Tahtotilana on oltava kiusaaminen täydellinen kitkeminen, ja tarvittavat toimenpiteet on aloitettava välittömästi. Kiusaamista ei koskaan sovi käsitellä ymmärtäväisesti, vaan siihen on otettava täysi nollatoleranssi.

Haluan toivottaa kaikille koululaisille ja heidän vanhemmilleen rauhallista ja turvallista joulua!

Jutta Urpilainen, SDP:n puheenjohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.