Mainos

Uuteen pitkään tuumaustaukoon ei ole aikaa

Irlantilaiset eivät voi päättää perussopimuksen hylkäämisestä 500 miljoonan EU-kansalaisen puolesta. Nyt pitäisi selvittää perin pohjin, mikä kansalaisia EU:ssa riepoo niin paljon, että sopimus toisensa jälkeen hylätään, sanoo STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää.

Viime keskiviikkona (11.6.) Suomen eduskunta ratifioi Euroopan unionin uuden perustamissopimuksen, niin sanotun Lissabonin sopimuksen. Seuraavana päivänä irlantilaiset äänestivät saman sopimuksen kumoon.

Tiukan tulkinnan mukaan sopimus ei tule voimaan elleivät kaikki EU:n 27 jäsenvaltiota hyväksy sitä. Onko Suomi siis jo toista kertaa nylkemässä kaatamatonta karhua? Pelleilläänkö meidän kanssamme?

Irlannin kansanäänestys osoittaa, että Euroopan unionissa ja jäsenvaltioissa eletään demokratian kriisin keskellä. Globalisaatio on haastanut elinkeinoelämän ja yhteiskunnat rakentamaan uutta menestystarinaa. Euroopan unioninkin on kilpailussa menestyäkseen löydettävä oma uudistustiensä. Markkinoiden ja kaupan globalisaation lisäksi Euroopassa pitää ratkaista esimerkiksi oikeudenmukaiseen tulonjakoon, väestörakenteen muutoksiin, ilmastonmuutokseen, ympäristöön ja moneen muuhun asiaan liittyviä kipeitä ongelmia. Kaiken keskellä ei voi kuin ällistellä, miten EU:ssa kansallisvaltioilla on ongelmista huolimatta varaa vuosi toisensa jälkeen keskustella unionin rakenteista. Tämän lisäksi unionin kehittämissuunnitelmat toistuvasti kaadetaan milloin minkäkin kansallisen poliittisen ongelman syliin.

Yritykset toimivat globaalissa kilpailussa ja muuttavat maailmaa. Samanaikaisesti poliittinen kone yskii pahasti. Demokraattiset instituutiot eivät kykene ohjaamaan maailmaa.

Mahdotonta demokratiaa

Demokratian kannalta on täysin mahdotonta, että 1,6 miljoonaa irlantilaista äänestäjää voi päättää Lissabonin sopimuksen kohtalon yhteensä 500 miljoonan EU-kansalaisen puolesta. Mieluummin pitäisi järjestää yleiseurooppalainen neuvoa antava kansanäänestys kuin annetaan yhden tai edes muutaman jäsenvaltion kansalaisten ratkoa asiat kaikkien puolesta. Toisaalta on täysin mahdollista, että suomalaisetkin olisivat äänestäneet Lissabonin sopimuksen nurin, jos siihen olisi ollut tilaisuus. Turha siis soimata irlantilaisia enempää.

Pohtimisen arvoista on, onko konsensus ylipäätään aivan liian kunnianhimoinen tavoite 27 jäsenvaltion EU:lle. Pitäisikö sallia eritahtinen eteneminen, kuten on menetelty muun muassa euroalueen suhteen?

Ehkä kaikkein tärkeintä olisi kuitenkin tarkkaan miettiä, mikä ihmisiä oikein EU:ssa harmittaa. Peräänkuulutan poliittista tahtoa ja johtajuutta viemään oikeita asioita Euroopan integraatiossa eteenpäin. Koska aiemmatkin kansanäänestykset ovat yleensä kääntyneet EU:ta vastaan, jotain mätää tilanteessa on.

Kolme vuotta sitten kun Ranska ja Hollanti kaatoivat edellisen perustuslakisopimuksen, eurooppalaiset ammattiliitot korostivat, että taustalla on kansalaisten huoli omasta taloudellisesta ja yhteiskunnallisesta tilanteestaan. Taloudellinen kasvu ja kilpailun nimeen vannominen on hyväksyttävää, jos samanaikaisesti kyetään panostamaan kansalaisten oikeuksiin ja turvaan. Tämä puolestaan edellyttäisi vahvaa koulutukseen ja osaamiseen perustuvaa politiikkaa ja eurooppalaisen hyvinvointiyhteiskunnan luomista.

Uskon, että kansallisia ongelmia, jotka kaatuvat kansalaisten päälle, voidaan ratkoa menestyksekkäästi Euroopan tasoisilla poliittisilla linjauksilla. Tavallisen ihmisen arki näyttää kuitenkin EU:ta kehitettäessä unohtuneen. Liian usein markkinoiden vapaa toiminta syrjäyttää kansalaisten ja palkansaajien oikeutetut tarpeet. Irlannin äänestystulos vahvistaa näkemystä.

Lissabonin sopimukseen on ensi tilassa liitettävä sosiaalinen lisäpöytäkirja, jota muun muassa palkansaajien eurooppalainen keskusjärjestö EAY on esittänyt. Kansalaisten usko Euroopan unioniin on palautettava. Muutoin on olemassa vaara, että kiinnostus koko integraatiota kohtaan vähenee ja ensi kesän parlamenttivaalien äänestysaste laskee luvattoman alhaiseksi.

Eurooppa ei selviä kunnialla globalisaation ja ilmastonmuutoksen tuomista haasteista, ellei sillä ole tahtoa ja mahdollisuuksia toimia nykyistä yhtenäisemmin. Yhteisten tavoitteiden ja poliittisen tahdon ohella tarvitaan myös lainsäädännölliset puitteet, jonka pohjalta yhteistyötä tehdään. Maailma Euroopan ympärillä ei jää odottamaan, että saamme sisäiset asiamme kuntoon. Uusia haasteita ja ongelmia kehittyy koko ajan.

Päättäjät Brysselissä: uuteen pitkään tuumaustaukoon ei nyt ole varaa.

STTK:n puheenjohtaja Mikko Mäenpää

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.