Mainos

Uutisia Suomen Nato-yhteistyöstä

Suomen päätöksestä osallistua Naton nopean toiminnan joukkojen täydentävään toimintaan on käyty kuluneella viikolla vilkasta keskustelua eduskunnassa. Päätöksellä Suomi vahvistaa valmiutensa osallistua Naton kriisinhallintakomponentin uusimman ulottuvuuden, eli sen nopean toimintavalmiuden kehittämiseen. Suomi ei kuitenkaan ilmoittautunut mukaan tämän toimintavalmiuden päivystysvuoroihin, eli niin sanottuun rotaatioon.

Suomen kriisinhallintayhteistyötä Naton kanssa on yleensä arvosteltu kolmesta syystä. Ensiksikin on katsottu, että tämä yhteistyö vie sekä pohjaa että resursseja osallistumiselta YK-pohjaiseen kriisinhallintaan. Tämä kritiikki jättää huomioimatta sen tosiasian, että Naton toimeenpanemat operaatiot ovat lähes poikkeuksetta operaatioita, joissa juuri YK on valtuuttanut Naton toimimaan. Tämä on esimerkiksi niiden Nato-johtoisten operaatioiden tilanne, joihin Suomi parasta aikaa osallistuu merkittävällä panoksella eli Kosovon ja Afganistanin operaatioiden. YK on kylmän sodan jälkeen antanut merkittävän roolin alueellisille kriisinhallintaorganisaatioille siitäkin syystä, että kriisien muutettua luonnettaan valtioiden sisäisiksi, ja usein koko yhteiskuntaa koskeviksi, Naton tyyppiset organisaatiot omaavat huomattavasti YK:ta paremmat valmiudet operaatioiden johtamiseen. Nato-johtoisiin operaatioihin osallistuessaan Suomi ei siis laiminlyö YK:ta. Se osallistuu YK:n päämäärien toteuttamiseen Naton avulla.

Toinen kritiikki Suomen Nato-yhteistyötä kohtaan liittyy operaatioiden riskeihin ja niiden tavanomaista rauhanturvatoimintaa laajempiin voimankäyttövaltuuksiin. Huoli on sinänsä perusteltu, mutta sen voi nykyisissä kriisinhallintaolosuhteissa liittää useimpiin operaatioihin täysin riippumatta niiden johto-organisaatiosta. Suomi harkitsee jokaista osallistumistaan kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin vahvasti juuri operaatioihin liittyvien riskien ja operaatioiden onnistumisen edellytysten näkökulmasta. Tämä harkinta vaikuttaa osallistumista koskevaan periaatteelliseen päätökseen samoin kuin osallistumistapaan ja -laajuuteen. On selvää, että hyvin koulutettu ja hyvän yhteistoimintavalmiuden omaavat kansainväliset joukot ovat tässäkin suhteessa varmemmalla pohjalla kuin sattumanvaraisesti kokoonpantu ja heikon yhteistoimintavalmiuden omaava kansainvälinen kokoonpano.

Kolmannelta Suomen Nato-yhteistyötä kohtaan esitetyltä kritiikiltä olisi voinut luulla perusteiden jo aikaa sitten pudonneen pois. Kaikkea yhteistyötä Naton kanssa on arvosteltu myös siitä näkökulmasta, että tällaisen yhteistyön nähdään hivuttavan Suomea kohti Nato-jäsenyyttä. Voisikin luulla väittämän jo kuihtuneen omaan tyhjyyteensä viimeistään tässä vaiheessa, kun tätä varsinaisen jäsenyyden ulkopuolella tapahtuvaa yhteistyötä on harrastettu jo toistakymmentä vuotta. Sinä aikana Suomen viiteryhmä Natossa - eli rauhankumppanimaiden ryhmä - on valtaosaltaan liittynyt järjestön täysjäseniksi. Sinä aikana Naton johdolla on ensin luotu Balkanille poliittinen vakaus, kunnes Nato on nyt ottamassa useampia maita jäsenikseen tältä alueelta. Viimeistään tässä vaiheessa olisi luullut käyvän selväksi, että Suomi voi tehdä Naton kanssa yhteistyötä ilman, että se vaikuttaa itse jäsenyysratkaisuun. Naton nopean toiminnan joukkoihin osallistuminenkaan ei muuta tilannetta tässä suhteessa. Naton ovella on edelleen aivan riittävästi niitä maita, jotka pyrkivät sisään kirkkaan jäsenhakemuksen kera. Yhteistyössä Suomen kanssa on vain kyse rauhankumppanuuden syventämisestä ja tältä se myös Natosta käsin näyttää.

Teija Tiilikainen

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.