Mainos

Uutta linjausta kaivataan

Pieni Suomi elää suurta lamaa. Talouden alamäki koettelee Suomea pahemmin kuin muita läntisen Euroopan maita. Syynä on suuri vientiriippuvuus ja viennin rakenne. Viennistä huomattava määrä on investointitavaroita, joita isot yritykset tuottavat. Ja näitä tavaroita taas finanssikriisin seurauksena kysytään maailman markkinoilla nyt vähemmän kuin muita tavaroita. Ennen lamaa maailman investointibuumissa oli toisin. Mutta on selvää, että tällainen rakenne johtaa talouden suuriin vaihteluihin normaalisuhdanteissakin, lamasta puhumattakaan.

Tuotantorakenteita on saatava korjatuksi. Kulutustavarateollisuutta, joka perustuu laatuun, muotoiluun, erikoisuuteen on kyettävä kehittämään. Näitä reaalisen kilpailukyvyn tekijöitä on vahvistettava. Palvelutuotanto on vasta tiensä alussa, edelleenkin vain aliarvostettuna. Ikään kuin palveluista saatava euro olisi jotenkin tavaraeuroa huonompi.

Kokemus osoittaa, että maat, joiden talous perustuu pieniin yrityksiin, selviävät talouden vaihteluista parhaiten. Tanska on tästä ehkä paras esimerkki. Suomessa tuppaa vaan käymään niin, että uudet innovatiiviset pikkuyritykset eivät kasva täällä, vaan siirtyvät ulkomaisten pääomasijoittajien omistukseen ja sen jälkeen usein pois Suomesta. Missä ovat suomalaiset, isänmaalliset pääomasijoitusyhtiöt, jotka kehittäisivät toimintaa myös Suomessa? Työeläkeyhtiöt eivät tähän pysty. Kuka keskustelisi julkisuudessa näistä asioista?

Lapin yrittäjät viettivät 70-vuotisjuhliaan Ylläksellä viikko sitten. Oli jotenkin hienoa tuntea se optimistinen henki, joka juhlassa vallitsi, lamasta huolimatta. Se aiemmin esittämäni näkemys vahvistui, että Lapin suhteellinen merkitys Suomen kansantaloudessa tulee kasvamaan. Se pitäisi nähdä ja myös hyväksyä etelän kabineteissa, missä päätöksiä tehdään.

Pääministeri Vanhanen piti juhlassa juhlapuheen. Pääministerin yksi keskeinen viesti oli, että Lapista on tehtävä kaivosklusterin keskus. Tärkeä havainto, koska kaivostoiminta tulee vuorenvarmasti lisääntymään laman hellittäessä. Geologisen tutkimuskeskuksen resursseja kannattaa siirtää Lappiin, koska malminetsinnällisesti tutkimatonta aluetta on edelleen vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi laaja Itä-Lapin alue Kemijärven ympäristössä on vasta nyt otettu tutkintaan.

Outokumpu Miningin toimitusjohtaja Tuomo Mäkelä piti juhlassa mielenkiintoisen alustuksen. Nyt suunnitteilla olevat ja avautuneet kaivokset tarjoavat ydintoiminnassaan työtä kukin noin 200-300 henkilölle. Alihankinta- ja muussa välillisessä työssä määrä nousee 4-5-kertaiseksi, rakentamisajasta puhumattakaan.

Kaivostoiminta on lähes kokonaisuudessaan ulkomaisessa omistuksessa. 80 prosenttia tuotannon jalostusarvosta jää kotimaahan, 20 prosenttia siirtyy yrittäjäriskinä ulkomaisille omistajille. Onko kaivosten myyminen ulkomaiseen omistukseen ollut teollisuuspoliittinen virhe? Minusta on. Jotkut taas sanovat, että kun ei suomalaista pääomasijoitustoimintaa ole, omistus siirtyy ulkomaille. Sekin on parempi vaihtoehto, kuin että kaivostoimintaa ei kehitettäisi lainkaan.

Lapista löytyy myös muita mahdollisuuksia yllin kyllin. Puutuoteala ja korkeatasoinen muotoilu ovat tulevaisuuden kova sana. Matkailussa yksimielinen brändin rakentelu ja huipulle disainattu tuote tulevat puremaan maailmalla. Lapissa on potkua!

Mutta mutta…Myös etelän päättäjien pitää ymmärtää, että julkisen infran pitää olla kunnossa. Se on kansallinen etu. Laajakaista on saatava pohjoiseen samalla suhteellisella hinnalla kuin eteläänkin, jo pelkästään alueellinen tasa-arvo edellyttää sitä. Ja puhelinten on toimittava. Nyt ne eivät toimi edes pääteillä joka paikassa.

Nyt laman aikana joutuu väistämättä pohtimaan median roolia ja journalismin taitoa yhteiskunnallisessa keskustelussa ja analyysissä. Lama muuttaa aina rakenteita ja muuttaa organisaatioita. Muutoksen pohdiskelua pitäisi käydä niin poliittisten päättäjien, yritysjohtajien kuin mediankin. Medialla on keskeinen rooli, tuhannen taalan paikka. Mutta mistä media puhuu? Vaalirahoituksesta, päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen. Hyvä, että epäkohdat tuodaan julki, saadaan muutos aikaan, parempi, tasapuolisempi ja avoimempi järjestelmä tilalle. Mutta sensaatioiden kalastelu ja poliitikkojen saaminen kiipeliin keinolla millä hyvänsä on vastenmielistä. Ja epäoikeudenmukaista. Vaalirahoituksesta on tulossa uusi esitys, ja se on median ansiota. Tämän pitäisi nyt riittää.

Helsingin Sanomien päätoimittajan Janne Virkkusen kolumnin (HeSa 27.9.2009) mukaan Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Hallberg on pitänyt viime viikon torstaina merkittävän puheenvuoron politiikan toimijoiden ja journalismin välisistä suhteista. Kolumnin mukaan Hallberg sanoi puheenvuorossaan muun muassa näin: ”Politiikan toimijoilta toivoisi kaukonäköisiä linjauksia, joita laatujournalismi kriittisesti arvioisi, haastaisi päättäjät tulevaisuuden pohdiskeluun. Tällä hetkellä katseet eivät kanna tulevaisuuteen”. Tähän näkemykseen on todella helppo yhtyä. Mutta miksi näin on? Mediaa kiinnostunut paljastuksista ja politiikan toimijat ovat puolustuskannalla. Näin isot tulevaisuuden asiat jäävät toissijaisiksi. Se on todella vahinko.

Nyt jos koska tarvitaan talouden laatujournalismia. Lyhytjänteinen julkisuuden tavoittelu ja paljastukset pitäisi asettaa taka-alalle. Talouden tulevaisuuskeskustelu pitää siirtää journalismin keskiöön.

Arto Ojala

Kemijärven kaupunginjohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.