Mainos

Paula Lehtomäki: Vaalien sietämätön vaikeus

Poliitikot viljelevät mielellään sanontaa, jonka mukaan ”kaikki meistä tietävät, mitä pitäisi tehdä – mutta kukaan ei tiedä, miten sen jälkeen voitetaan vaalit”. Sanonta kiteyttää toimivasta demokratiasta jotain hyvin olennaista. Uskalletaanko tehdä ratkaisuja, jotka herättävät voimakkaan vastareaktion?

Vaalien läheisyys tuo arviointiin aivan oman ulottuvuutensa. Irti todellisuudesta olevalla retoriikalla ja otsikkotason iskulauseilla voi saavuttaa vaalipäivän suosion - mutta muutos vastuunkantajan arkeen voi olla nopea ja suuri.

Tiukka realismi ja konkreettiset ehdotukset valmistavat vastuuseen paremmin – mutta niiden kanssa ei ehkä koskaan saavuta vaalimenestystä. Jossain on kultainen keskitie, mutta sekin voi olla toiselle liikaa ja toiselle liian vähän.

Kreikka on juuri nyt kiintoisa esimerkki vaalienjälkeisestä todellisuudesta. Vaikea arvioida, oliko voittajien vaaliretoriikka epärealistista. Nyt pohditaan joka tapauksessa, millaisia ratkaisuja suurin odotuksin varustetut äänestäjät sietävät? Miten kansainvälinen yhteisö onnistuu huomioimaan kansan ilmaiseman tahdon ja toisaalta pakottaa Kreikan ymmärtämään, että edeltäjien sitoumukset koskevat myös uusia päättäjiä?

Suomen eduskuntavaaleista tulee niin ikään kiinnostava prosessi. Kaikissa puolueissa mietitään tällä hetkellä, millä konkreettisuuden tasolla vaaleja lähestytään. Kaikki tietävät, että olemme vaikeiden tehtävien edessä. Ongelma on, että ratkaisuvarasto on pullollaan tavaraa, joka maistuu monille kitkerältä.

Useimmat hyväksyvät, että uudistuksia ja vyönkiristystä on pakko tehdä – mutta kun konkreettisia ratkaisuja tarjotaan, ne ammutaan alas yksi kerrallaan.

Uskon itse rohkeuteen vaaleissa ja vaalien jälkeen. Suomalaiset tuntuvat ymmärtävän nyt hyvin, että olemme vaikeuksissa. Toisekseen he odottavat nimenomaan sitä, että asialle tehdään jotain.

Käsitys siitä, että päätöksiä ei ole pystytty tekemään, lienee suurimpia pettymyksiä nykyhallitukseen. Poliitikkojen pitää kyetä päätöksentekoon. Voisiko olla, että tässä tilanteessa myös vaikeiden päätösten sietokyky on suomalaisten parissa vahvistunut?

Kun taudinkuva on selvillä, siihen määrätään lääkkeet ja hoito. Siitä on pitkälti kyse myös politiikassa. Näitä lääkkeitä – vaalitavoitteita ja –keinoja – pitää katsoa kokonaisuutena. Uskottavien kokonaisuuksien kautta voi syntyä luottamusta siihen, että isänmaan vaivat ovat hyvässä hoidossa. Suomi pitää saada kuntoon.

Epävarmuus vie ihmiseltä voimia ja on taloudelle myrkkyä. Harva asia tulppaa investointeja niin tehokkaasti kuin poukkoileva politiikka. Poliittinen riski, huoli politiikan kielteisistä vaikutuksista yritystoimintaan, on kasvanut Suomessakin. Riskiä ovat kasvattaneet viime vuosien lukuisat päätökset, jotka on hetimiten peruttu, tai tavoitteet, jotka jäivätkin tavoitteiksi.

Vaaleissa on kysymys luottamuksesta. Alkaa tuntua, että yleistä synkistelyä on ilmassa jo tarpeeksi. Nyt tarvitaan luottamusta siihen, että joku on ohjaksissa ja suunta on selvä. 

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.