Mainos

Yhteiskuntavastuuta liittokierrokselle

Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen kirjoittaa, että palkkakierros tulee olemaan kova haaste työmarkkinajärjestöille. Kysymys on siitä, riittääkö maltti ja vastuullisuus uusien kovien paineiden alla.

Sinivihreän hallituksen tavoitteena on jatkaa hyvää kolmikantayhteistyötä tulevina vuosina. Yhteistyö on ollut toimivaa ja tuloksiin pyrkivää esimerkiksi työelämän kysymyksissä. Hallitus perustaakin kohtaanto-ongelmia sekä tulo- ja kannustinloukkujen purkamistyötä valmistelevat kolmikantaiset työryhmät. Työryhmien tuloksia tuodaan lainsäädäntöön esitysten valmistuttua. Hallitus tekee myös itsenäisiä nopeita ratkaisuja työllistymisen helpottamiseksi. Näihin tulee puuttua erityisesti tilanteissa, joissa työtä hakevan ihmisen ja työtä tarjoavan yrityksen tarpeet eivät eri syistä kohtaa. Kohtaanto-ongelmien vähentämisessä, kannustinloukkujen purkamisessa sekä työllisyyspolitiikan tehostamisessa on onnistuttava. Vain siten pystymme saamaan aikaan ennustettua talous- ja työllisyyskehitystä paremman kehityksen. Tämä on edellytys sille, että hallituksen kaavailemat menojen lisäykset hyvinvointiin voidaan toteuttaa.

Uuden hallituksen nimittämisen yhteydessä totesimme useissa puheenvuoroissa, että keskitetty tupo olisi myös hallitukselle kaikkein yksinkertaisin ratkaisu ja helpottaisi talouskehityksen ennakointia. Tämä todettiin myös hallitusohjelmassa tavoitteeksi. Työmarkkinatilanteen kartoittamiseksi hallitus kutsui ensimmäisellä työviikollaan kokoon palkansaajakeskusjärjestöjen ja työnantajien edustajat keskustelutilaisuuteen, jossa viestit tulivat selväksi. Toisaalta oli tahtoa tupoon, toisaalta taas pitkälle vietyjä keskusteluja liittokierroksesta. Muutaman tupon kannalta keskeisen palkansaaja - ja työnantajaliiton keskinäisissä, jo pitkään jatkuneissa, keskusteluissa tahtotila oli selvä. Oli vahvaa halua sopia liittokohtaisesti, eikä hallitus toimillaan voisi tälle mitään. Mikäs siinä. Palkkaratkaisun muoto ei ole tärkein, vaan sen sisältö.

Yhteinen tahtotila hallituksen ja työmarkkinaosapuolten kesken on, että pyrimme tässäkin tilanteessa hyvään keskinäiseen koordinaatioon. Näin voimme tukea mahdollisimman tasapainoisen liittokierroksen läpiviemistä. Haitallinen palkkakilpailu, kohtuuttomuudet ratkaisujen sisällöissä ja levottomuudet vaarantavat helposti työpaikkakehityksen. Siitä kärsisimme kaikki.

Vuoropuhelu hallituksen, palkansaajajärjestöjen ja työnantajien välillä toimii siis hyvin. SDP:n suunnalta on kuitenkin tullut, ilmeisesti vanhasta muistista, syytöksiä, että hallitus ei "yrittänyt tarpeeksi" tai jopa "kaatoi tupon". Politiikassa kysymysten politisoiminen kuuluu asiaan, mutta vasemmisto-oppositio on sortunut näissä väitteissään halpahintaiseen populismiin. Soitto muutamaan liittoon voisi avartaa SDP:n tietämystä työmarkkinapolitiikan todellisuudesta. Useissa palkansaajienkin kommenteissa on todettu, että hallitus on tehnyt kaikkensa ja mahdollisuudet tupoon oli menetetty.

Tämä tyhjillä väitteillä hyökkäämisen linja on näkynyt SDP:n haparoivan oppositiokauden alussa muissakin kysymyksissä. Pelottelu ja vastakkainasettelun retoriikka näyttävät jatkuvan. "Paha porvarihallitus kaatoi tupon ja vie nyt vielä leivänkin lapsen suusta." SDP ei ole sen sijaan lainkaan kommentoinut hallituksen päätöksiä opintotuen korotuksesta, pienimpien äitiys-, isyys-, ja sairauspäivärahojen korottamisesta reilusti työmarkkinatuen tasolle sekä kotihoidontuen, osittaisen hoitorahan ja kansaneläkkeiden korottamisesta. Olisi mielenkiintoista kuulla, mitä nämä ratkaisut kertovat demarien mielestä sinivihreän hallituksen arvoista.

Palkkakierros tulee olemaan kova haaste työmarkkinajärjestöille. Kysymys on siitä, riittääkö maltti ja vastuullisuus uusien kovien paineiden alla. Nykyinen tilanne on ennen kokematon ainakin kolmesta syystä. Takanamme on pitkä voimakkaan talouskasvun jakso. Elämme avoimemmassa globaalissa taloudessa kuin koskaan aiemmin. Muutama peräkkäinen keskitetty tuloratkaisu on luonut suurempia palkankorotuspaineita pitkästä aikaa liittokierrokselle käyville osapuolille. Näiden tekijöiden yhteisvaikutukset voivat olla arvaamattomat.

Olen viime viikkoina varoitellut talouden ylikuumenemisen merkeistä. Liian nopea kasvun suuntautuminen hallitsemattomasti kulutuskysyntään aiheuttaa inflaation kiihtymisen. Ostovoima heikkenee hintojen nousun takia ja työllistämisen kustannukset kasvavat. Jos tässä tilanteessa tehdään ylisuuria palkankorotuksia, johtavat ne helposti moniin ikäviin seurauksiin. Suomalaisen työn kilpailukyky heikkenee ja talouskehityksen vakaus vaarantuu ylikuumenemisen sekä inflaatioriskin myötä. Huonossa tapauksessa kustannukset kasvavat siten, että työtä kannattaa ennemmin teetättää ulkomailla kuin Suomessa.

Suurimpien veroratkaisujen ajoitus ja taso on tarkoitus suhdannesyistä suunnata vaalikauden loppupuolelle. Tavoitteena on siis toimia siten, että talouskehityksen vakaus säilyisi ja toisaalta voisimme pitkittää kestävästi talouskasvua. Veroratkaisut ovat myös paljolti palkkaratkaisuista kiinni, vaikka emme tupopöydässä istukkaan. Palkansaajalle voi jäädä maltillisempien korotusten ja sitä seuraavien veronalennusten seurauksen sama ostovoima käteen kuin vaihtoehdossa, jossa ostovoiman kasvu haetaan vain palkankorotuksista. Jälkimmäisessä vaihtoehdossa on riskinä myös se, että työllistämisen kynnys nousee ja työllisyys heikkenee.

Työmarkkinajärjestöiltä ja valtiovallalta vaaditaankin jaettua yhteiskuntavastuuta. Hallituksen puolelta onkin mahdollista, että tuloveronkevennysten ajankohtaa aikaistetaan, mikäli yleinen palkkamaltti pysyy kohtuullisena. Näin voisimme yhdessä tukea palkansaajien ostovoiman kasvua vaarantamatta kilpailukykyämme tai vakaata suhdanne- ja talouskehitystämme.

Toivottavaa olisi, että työnantajat ja työntekijät myös jatkaisivat työssä jaksamisen ja -viihtymisen, sekä luovuuden vahvistamiseen tähtäävien toimenpiteiden etsimistä esimerkiksi paikallisen sopimisen pohjalta. Olosuhteet työpaikoilla vaihtelevat paljon, ja siksi paikallinen sopiminen on paras keino ratkoa näitä haasteita.

Toivon mukaan Suomi säilyy maana jonne halutaan investoida, jossa työn teettäminen on mahdollista ja jossa työn tekeminen on kannustavaa. Ennen kokemattoman avoin kansainvälinen talous haastaa meitä muuttumaan monella tavalla. Vain se ei ole muuttunut, että hyvinvointi syntyy riittävän suuresta työllisyydestä ja työn tuottavuudesta. Tämä edellyttää myös luovuutta ruokkivaa työympäristöä ja kannustavaa palkkausta.

Jyrki Katainen

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.