Mainos

Ykskantaan: kolmikanta vaarantumassa

Arto Ojala pohtii viime viikon Maikkarin nettikolumnissaan oivallisesti kolmikannan tulevaisuutta. Ojala toteaa, että vaalikauden lopulla kolmikanta tuskin jaksaa olla enää voimissaan yhteiskunnallisten uudistushankkeiden eteenpäin viemiseksi.

Aihe on hyvä ja tarpeellinen, sillä vaalikauden loppuvaiheessa Suomi ei saisi levätä laakereillaan ja odottaa mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Uudistustyötä pitää jatkaa liikaa vaaleihin tuijottamatta.

Hallitus käynnisti maaliskuussa mittavan ohjelman. Kestävän talouskasvun ja työllisyyden ohjelman tulee määritellä linjaukset taloudellisen kasvun ja tuottavuuden, julkisen sektorin rakenteiden, korkean työllisyysasteen, kilpailukyvyn ja ostovoiman kehityksen sekä työurien pidentämisen suhteen. Itse asiassa ohjelmassa pitäisi etsiä Suomen seuraavan menestystarinan linjoja yhdessä poliittisen päättäjän ja työmarkkinaosapuolten kanssa.

Mielestäni ohjelma voisi toimia Suomen exit-ohjelmana ja kantaa myös vaalituloksen selvittyä seuraavalle vaalikaudelle. Muuttuneessa taloustilanteessa ohjelmaa voisi hyödyntää myös niiden toimenpiteiden linjauksissa, joita Suomi tarvitsee maan talouden hallituksi tasapainottamiseksi.

Valitettavasti on todettava, että ohjelma on edennyt tarpeettoman verkkaisesti. Ehkä uuden pääministerin johdolla ohjelma saa tarvitsemaansa uutta puhtia.

***

Arto Ojala pohdiskelee myös konsensuksen merkitystä tulevien vaalien jälkeen. Hänen viestinsä on, että parempi konsensus kuin vastakkainasettelu.

Sen jälkeen, kun Elinkeinoelämän keskusliitto EK päätti että tulopoliittiset kokonaisratkaisut jäävät historiaan, monet totesivat, että sopimusyhteiskunta ja työlainsäädännön kolmikantainen valmistelu ei siitä mihinkään mene.

Nyt voi kuitenkin muutaman työmarkkinoiden liittokierroksen jälkeen kysyä, onko työmarkkinaosapuolten eriytynyt linja johtamassa muutoinkin työmarkkinajärjestöjen yhteisen nimittäjän katoamiseen.

Yhteistyö työmarkkina-asioissa ja muissakin asioissa puolustaa paikkaansa vain, jos yhteistyö tuottaa kummallekin osapuolelle hyötyä.

Vielä globalisaation ykkösvaiheessa työmarkkinaosapuolille löytyi yhteinen linja tulevaisuuden rakentamisessa. Sitran johdolla tutustuttiin Kiinan huimaan kehitykseen ja poliittisen päättäjän johdolla hahmoteltiin Suomen selviytymisstrategia globalisaatiossa. Tätä tehtiin keskellä vaikeaa rakennemuutosta ja irtisanomisia.

Nyt globalisaation uusissa haasteissa finanssikriisin jälkeen yhteisiä linjoja ei tunnu löytyvän. EK uskoo ehkä siihen, että oma lobby toimii riittävän vahvana. Siitä ovat esimerkkinä EK:n julkisen talouden leikkauslistat vielä kuluvan vaalikauden aikana. Nykyisen hallituksen kanssa kolmikanta on sinänsä ollut olemassa, mutta vaikuttavuuden perään voi kysyä. Välillä on puuttunut tahtoa ja välillä kykyä hakea laajempaa yhteiskunnallista uudistuslinjaa. EK:n viestit ovat sitä vastoin menneet mutkattomasti perille.

***

Työmarkkinoilla sopimuspolitiikassa ollaan valitsemassa kenties pysyvämminkin liittotie. Ammattiliitot uskovat asioiden hoituvan omin neuvotteluvoimin. EK:lla voi olla edelleen vaikeuksia etsiä uusia työmarkkinamalleja teknologiateollisuuden johtaman palkka-ankkurimallin korvaamiseksi.

Vastakkainasettelu yhteiskunnassa on lisääntynyt hetkellä, jolloin yhteisen käsikirjoituksen perään kannattaisi tehdä työtä hartiavoimin. EK:nkin kannattaisi pohtia, onko vastakkainasettelu parempi reitti yhteiskunnan kehittämisessä kuin paljon parjattu konsensus.

Vaalien jälkeinen hallitus tarvitsee väristä riippumatta onnistuakseen laajan yhteiskunnallisen tuen uudistushankkeilleen. Vaalien jälkeen tarvitaan toimenpiteitä julkisen sektorin vajeen hoitamiseksi. Korkea työllisyysaste, pitkät työurat, työtä ja yrittäjyyttä tukeva verotus, julkisen sektorin rakenteellisten uudistusten läpiviennin varmistaminen ovat vasta yksi osa. Sen lisäksi pitää löytää Se Jokin Uusi Konsepti, millä Suomi selviää kiristyvässä kilpailussa voittajana.

Vaalien lähestyessä työmarkkinaosapuolten kannattaisi istua yhteiseen pöytään. Yhteistyön uusi tuleminen edellyttää yhteistä analyysia toimintaympäristön asettamista haasteista. Työhön kannattaa ryhtyä nyt.

Maailman ja EU:n markkinoiden ja talouksien epävarmuus heijastuu Suomeen. Voi olla, että konsensusta tarvitaan nopeallakin aikataululla, mikäli talouden kriisi syvenee Suomessa. Hallituksen ja työmarkkinaosapuolten kannattaisikin nyt arvioida yhdessä huolellisesti tilanteen kehitystä. Valmiutta yhteiseen hiileen puhaltamiseen on tarvittaessa löydyttävä!

Mikko Mäenpää, STTK:n puheenjohtaja

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.