Mainos

Ympäristötyötä jätevesien loiskeessa

Toistakymmentä vuotta kansainvälisiä neuvotteluja – toistakymmentä vuorokautta loppuvaiheen vääntöä yötä päivää. Ja sitten ratkaisu! Lopultakin luonnon tarjoamien geenivarojen, noiden mm. lääketeollisuudelle tärkeiden luonnonrikkauksien hyödyntämisestä ja korvaamisesta syntyy kansainvälinen sopimus.

Japanin Nagoyassa kaksi viikkoa sitten saatiin myös muuta tärkeää aikaan. Luonnon monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttämiseen tähdätään nyt tehostetuin keinoin. Se tarkoittaa Suomessakin tuiki tarpeellista ponnistelua sen eteen, etteivät suomalaisen luonnon arvokkaat osat häviä tai köyhdy.

Emme useinkaan ajattele luonnon ekosysteemipalveluiden arvoa ennen kuin ne ovat vaarassa. Pölytys ei varsinaisesti kiinnosta jollei se sitten syystä tai toisesta mene pieleen. Kuinka se korvataan teknisesti? Tai millä hinnalla?

Suomi on kansainvälisen ympäristöpolitiikan eturintamassa kahden viikon päästä, kun YK:n ympäristöohjelman asettama korkean tason työryhmä kokoontuu Dipolissa. Vedän tuota ryhmää yhdessä Kenian ympäristöministerin kanssa, ja tehtävänä on etsiä uusia ratkaisuja kansainvälisen ympäristöhallinnon tehostamiseksi.

Globaalit ja paikalliset ympäristöongelmat kärjistyvät kaikkialla, mutta kansainvälinen ympäristöpolitiikka ei ole kunnolla kenenkään käsissä. Työryhmässä pyrimme löytämään ehdotuksia, jotka kohentaisivat ympäristöpolitiikan linjaamista globaalitasolla ja ennen kaikkea tehostaisivat resurssien käyttöä noiden linjausten mukaisesti.

Aktiivisen kansainvälisen ympäristötyön tärkeä tapahtuma on myös Cancunin ilmastokokous joulukuun alussa. Tällä kertaa odotukset ovat Kööpenhaminaa maltillisemmat, mutta toiveissa on saavuttaa konkreettista edistystä edes joissakin ilmastopolitiikan kysymyksissä. Kenties olennaisin näistä on Cancunissa trooppisen metsäkadon torjunta.

Ympäristöpolitiikassa tapahtuu paljon myös kotimaassa. Luonnonsuojelu etenee paitsi Etelä-Suomen metsiensuojeluohjelma Metson, myös kahden perusteilla olevan kansallispuiston avulla. Suoluonnon kysymyksiä pohditaan kansallisessa strategiassa. Ympäristönsuojelulain kokonaisuudistusta valmistellaan, ja Itämeren suojelussa tehdään hartiavoimin töitä mm. Lounais-Suomen hankkeessa maatalouden vesiensuojelutoimien tehostamiseksi.

Ulospäin ympäristöpolitiikasta näkyy kuitenkin vain vanha jätevesiasetus ja sen ympärillä pyörivä keskustelu. Ja tämäkin painottuen siihen kritiikkiin, jota istuva hallitus saa edellisen hallituksen aikana säädetystä asetuksesta vastaanottaa.

Harmillista, että tilanteessa, jossa ympäristönsuojelun tason asteittainen parantaminen nauttii kansalaisten laajaa tukea, päällimmäiseksi nousevat äänenpainot, jotka haluaisivat tinkiä ympäristön- ja vesiensuojelun tasosta. Onneksi toisenlaisiakin näkemyksiä tuodaan esiin, sillä kukapa haluaisi jätevesillä riskeerata oman kaivovetensä. Monille on käydyn keskustelun jälkeen ollut myös myönteinen jättiyllätys, että jätevesien käsittelyn tehostamistoimet ovatkin olleet omalla tontilla yllättävän pieni juttu.

Poliittisesti herkässä aiheessa näyttää olevan myös niin, että äänessä ovat ne jotka vastustavat. Ne jotka puolustavat ovat hiljaa. Se on silmiinpistävää paitsi parlamentissa, myös järjestökentän suunnalla. Kun hallitusta halutaan kritisoida, viesti on äänekäs ja tiukka. Kun ympäristönsuojelusta kiinni pitäminen tarvitsisi tukea, ääni juuttuu kurkkuun.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.