Mainos

Kommentti: Hyrylän veriteko oli vain niin täysin turha

Hyrylän murhaoikeudenkäynti oli raskas. Teko oli vain niin täysin turha, kirjoittaa MTV Uutisten rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä.

Usein henkirikoksille löytyy jonkinlainen motiivi, syy miksi rikos tapahtui. Keskiviikkona Tuusulan käräjäoikeuden 1970-lukua henkivässä salissa sellaista ei tullut ilmi.

48-vuotias vantaalainen perheenäiti tapettiin poikkeuksellisen julmasti Hyrylän keskustassa marraskuisena yönä. Syytteen mukaan puukoniskuja oli neljäkymmentäyksi, mutta oikeuslääkäri oli suljettujen ovien takana kertonut yli viidestakymmenestä.

Omaisten asianajajan Johanna Ojala siteerasi oikeuslääkärin arviota: perheenäiti oli elossa ainakin vielä iskuun numero kaksikymmentäviisi.

Teko oli todella julma ja nainen joutui uhriksi täysin sattumanvaraisesti. Mieleen palasi koripallotytön puukotus Keravan Saviolla 2008, jossa uhri oli myös satunnainen.

34-vuotias

Hyrylän raa'an teon teki - vielä on auki oliko kyse taposta vai murhasta - 34-vuotias mies, joka asui parin sadan metrin päässä rikospaikasta. Nyt osoite on Vantaan vankilassa parikymmentä kilometriä etelämpänä. Rikosrekisteriä eli aikaisempia vankeustuomioita ei hänellä ole.

Kuvaajien tullessa saliin mies peitti kasvonsa, mutta muuten tavanomaisen näköinen mies istui vankilan verryttelyasussa pääosin hiljaa tuijottaen eteensä.

Täysin yllätyksenä tällainen teko ei tullut sillä entinen tyttöystävä oli epäillyt erakkoluonteiseksi kuvaamaansa miestä, kun tieto henkirikoksesta tuli julkisuuteen.

Tosin miehen eno sanoi kuulustelussa keskustelleensa seuravana päivänä 34-vuotiaan kanssa puhelimessa ja kehotti muuttamaan Hyrylästä pois, koska ”siellä tapahtuu tällaista”.

Mielentilatutkimukseen määrätty tappaja ei salissa millään lailla ilmaissut katuvansa, vaan totesi: - En pääse tästä eteenpäin ennen kuin olen saanut apua, hän sanoi.

Huonoa onnea

Perheenäidillä oli tilanteessa kosolti huonoa onnea. Ensin oli vietetty työpaikan tyky-päivää, josta oli päädytty helsinkiläisravintolaan ja lopuksi vielä Päämaja-ravintolaan Hyrylässä.

Vahvassa humalassa ollut nainen oli lähtenyt baarista, eikä hetkeä ennen kuolemaansa aviomiehelle hädissään soittamassaan puhelussa oikein edes tiennyt missä oli.

Tekijä taas oli puhunut myöhään illalla puhelimessa äitinsä kanssa ja oli tälle kertomansa mukaan ollut aikeissa mennä nukkumaan. Mies kuitenkin otti veitsen ja lähti ulos. Hän oli tallentunut tekopaikan lähettyville valvontakameraan puolisen tuntia ennen veritekoa.

Omaisten asianajaja Ojala epäili, että mies oli vaaninut odottaen sopivaa uhria.

Perheenäiti kohtasi 34-vuotiaan myrskyisessä yössä. Tappaja ilmeisesti hyökkäsi takaapäin naisen kimppuun tämän puhuessa miehensä kanssa puhelimessa. Rinnan kymmenistä iskuista viisitoista ulottui sydämeen.

Monta sattumanvaraista seikkaa, monta "entä jos"-kysymystä tapahtumien kulussa oli. Ainakin uhrin puolelta.

Mielisairas vai ei?

Puolustus vetosi salissa mielenhäiriöön, eikä mies itse osannut kertoa tapahtumista. Hän kuitenkin kertoi muistikuvasta, jonka mukaan olisi hyökännyt naisen päälle.

Aiemmissa tapauksissa muutama henkirikostutkija on todennut, että tämän tyyppinen selitys on tekijälle ikään kuin helpotus. Tappaja ei kykene myöntämään itselleen henkirikosta, vaan se on ollut ikään kuin ulkopuolisen tekemä.

Mitenkään hetkelliseltä häiriöltä teko ei vaikuta.

Aiemmin tekopäivänä hän oli selannut nettisivua, jossa kerrottiin tapoja tehdä ”täydellinen rikos”. Henkirikoksessa pitäisi esimerkiksi valita tuntematon uhri, hävittää tekoväline ja vaatteet sekä kiistää teko.

Tekijä olikin kätkenyt veitsen niin hyvin, ettei sitä löydetty lainkaan. Veriset vaatteensa hän oli piilottanut asuintalonsa roskalaatikkoon ja poliisikuulusteluissa vielä päiviä myöhemmin kiisti kaiken. Aivan kuten netissä oli neuvottu.

Erikoista tapauksessa oli myös se rauhallisuus, jolla mies käveli pian teon jälkeen valvontakameran ohi. Siitäkin oli salissa kaksi tulkintaa: joko kylmäverisyyttä tai unenomaista mielenhäiriötä.

Mielentilatutkimuksen ydinkysymys on ymmärsikö mies tekonsa vai ei.

Lesken puhe

Oikeussalissa uhrin leski piti tunteikkaan puheenvuoron, jossa hän kuvaili vaimoaan ja perheen onnellista elämää. Syksyllä viisikymmentä täyttävä aviomies näytti syytetylle vaimonsa kuvaa. - Tämän sinä veit meiltä.

Uhri katsoi, mutta ei muistanut naista. Tämän jälkeen hän tuijotti vain ilmeettömänä eteenpäin, kun aviomies kertoi mitä 34-vuotias oli tehnyt väärin.

Toivottavasti puhe meni perille.

34-vuotiaasta ei voi olla varma, mutta kaikki muut salissa ymmärsivät tuskan.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.