Mainos

Kommentti: Näin karua on raiskaustuomioiden matematiikka

Tapanilan raiskausjutun ehdolliset tuomiot kuohuttavat kansaa. Tuomioiden mittaamisessa käytetty logiikka on erilaista kuin arkiajattelu.

Kun raiskaustuomioista päätetään, on olemassa ”lista” asioita, joiden ajatellaan kertovan siitä, että teko täyttää törkeän tekomuodon tunnusmerkistön. Sitten katsotaan, toteutuvatko asiat kyseisessä tapauksessa.

Tapanilan raiskauksen tekijät saivat ehdolliset vankeusrangaistukset, oikeus totesi, että raiskaus ei sittenkään ollut törkeä. Miten raiskaus voi olla olematta erityisen nöyryyttävä? Eikö raiskaus ole aina törkeä? Juridiikassa ei ole.

Tällaisia seikkoja punnitaan

Lukemalla Tapanilan raiskaustuomion huolella, pääsee maallikkokin kärryille siitä, miten teon mahdollista törkeyttä käytännössä arvioidaan. Uhrin kannalta tilanne on varmasti traumatisoiva, kivulias ja kamala, joten voi vain kuvitella, miten ahdistavalta tuntuu lukea lehdistä, ettei teko ollut erityisen nöyryyttävä.

Mutta tuomarit joutuvat punnitsemaan tekoja esimerkiksi tämän kaltaisten kysymysten kautta:

Minkä ikäinen uhri on (alaikäisen raiskaus on aina törkeä)?

Onko tekijä uhrille tuttu vai tuntematon?

Onko tekijöitä yksi vai useampi?

Tapahtuuko teko julkisella paikalla? Onko katsojia? Onko uhria riisuttu?

Onko tunkeuduttu yhteen vai useampaan ruumiinaukkoon? Millä tunkeutuminen on tehty?

Kuinka kauan teko on kestänyt?

Onko teko ollut suunnitelmallinen? Onko varsinaista tekoa edeltänyt ahdistelu?

Onko käytetty väkivaltaa? Kuinka vakavaa käytetty väkivalta on ollut?

Millaisia vammoja uhrille on aiheutunut?

Tapanilan tapauksessa täyttyvät monet sellaiset tunnusmerkit, jotka viittaavat törkeään tekomuotoon, josta syyttäjä vaatikin rangaistusta.

Oli useita tekijöitä, kaikki uhrille tuntemattomia. Teko tapahtui julkisella paikalla ja sillä oli yleisö. Tunkeuduttiin kahteen ruumiinaukkoon. Tilannetta ennen oli seuraamista, ahdistelua ja lyöntejä takapuolelle.

Mutta: tekoväline oli ”vain” sormi, raiskaus ei kestänyt kauaa, eikä uhria riisuttu. Raiskaus ei ollut suunniteltu teko eikä väkivalta ollut raakaa. 

Lopputulos: ei erityisen nöyryyttävä tekotapa, ei törkeä raiskaus. Mitä olisi tarvittu ”lisää”, että teko olisi ollut törkeä? 

Kunnon turpaanveto läpsimisen ja kiinnipitämisen sijaan? Onko pahempaa, että tuntematon raiskaa sormella vai tuttu peniksellä? Onko tilanteessa uhrin kannalta sittenkään mitään väliä, onko oma pylly paljaana vai ei, jos joku raiskaa julkisella paikalla, ja toiset hurraavat vieressä? Jos raiskaaja ei ensin ahdistele vaan hyppää suoraan puskasta päälle, vähentääkö se raiskauksen kamaluutta? 

Maallikosta tällainen matematiikka tuntuu ahdistavalta, mutta ymmärrän että se pitää tehdä, että pahemmasta teosta saa kovemman rangaistuksen. Mutta sekin mietityttää, pitäisikö raiskaus ylipäätään arvioida aina raiskauksena ja jos siinä sitten vielä lisäksi lyödään tai potkitaan, arvioida se sitten oman pahoinpitelyrikoksenaan? Eikö raiskaus ole aina väkivaltaa? 

Kauheaa on ajatellakaan niitä tekoja, jotka kirkkaasti täyttävät törkeän tekomuodon kriteerit.

Kenellä on syytä pelätä?

Jokainen nainen voi eläytyä niihin pelon hetkiin, joita Tapanilan uhri on kokenut jo ennen varsinaista raiskaustakin, kun tuntematon sakki lähti häntä seuraamaan. Raiskaus on aika monen naisen pahin painajainen ja yksinäisillä kaduilla saattaa pelätä ketä tahansa vastaan tulevaa miestä.

Vaikka raiskauksen pelko käy onneksi toteen hyvin harvojen kohdalla, heidän osaltaan kauhut eivät pääty itse tekoon. Tapanilan uhri kertoi, että tekopaikan näkeminenkin ahdisti häntä jälkeenpäin.

Kun Helsingin käräjäoikeus pohti syyllisiksi todettujen kolmen nuoren miehen rangaistuksia, se katsoi että tapauksen saaman laajan julkisuuden vuoksi tuomiota piti alentaa. Nuoret miehet olivat saaneet somessa uhkauksia eivätkä oikein uskaltaneet liikkua kotinsa ulkopuolella. 

Totta ihmeessä on väärin uhata ihmisiä. Totta ihmeessä pitää antaa poliisin ja oikeuslaitoksen tehdä työnsä eikä lähteä nimilistoja julkistamaan tai syyllisiä osoittamaan. Sitä vartenhan meillä on länsimainen oikeusvaltio: tuomioiden antaminen kuuluu tuomioistuimille, ei Facebook-ryhmille. 

Olen kuitenkin melko varma, että näiden kotona kyhjöttävien nuorten miesten ei ole tarvinnut pelätä, että heidät siellä kaduilla raiskataan. Tuomiossa ei ole erikseen huomioitu, että uhri aivan varmasti on tapauksesta asti pelännyt vielä enemmän. Ehkä pelkää edelleen, ehkä hänkään ei uskalla liikkua kotoaan.

Nyt käy niin, että uhri saa kestää pelkonsa ja tekijöiden pelko alentaa heidän tuomiotaan?

 

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.