Mainos

Kommentti: Vilja Eerikan piti kuolla, jotta lastensuojelun viat syynätään

Vilja Eerikan tapaus on vain liian julma. Sen ymmärtäminen on mahdotonta. Jotenkin sen voi vielä käsittää, että kaksi ihmistä vain pahuuttaan tappaa äärimmäisellä julmalla tavalla pikkutytön. Mutta kun tapaukseen yhdistää nyt julkitulleen viranomaistoiminnan, niin juttu menee vain yli, MTV:n rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä kirjoittaa Elinkautinen-blogissaan.

Keskiviikkona olin isäni 75-vuotisjuhlissa, joissa lauloi paikallisen seurakunnan lapsikuoro, yhdeksän noin 8-12 -vuotiasta tyttöä. Edellisenä päivänä olin istunut Vilja Eerikan kuolemaan johtaneen viranomaishaaran valmisteluistunnossa. 

Aika paljon olen neljännesvuosisadan rikostoimittajan uran aikana nähnyt, mutta juhlien kuorossa näin yhdeksän Vilja Eerikaa.

Piti hieraista silmistä kyyneleet. Tämän lapsen kuolema tuntuu edelleen niin väärältä ja turhalta.

Kun juhlien lapsikuoro lauloi, en vain voinut olla miettimättä sitä, että jos yksikin sosiaalityöntekijä, terveydenhoitaja tai lääkäri olisi toiminut toisin, niin Vilja Eerika olisi voinut olla kuorossa mukana. 

Ehkä hymyillytkin muiden lailla, kun heille tarjottiin hienon esityksen päätteeksi kakkua ja limsaa.

Itseäni auttoi kuppi kahvia. Niin se aina tekee. Hetkeksi.

Oikeudessa puidaan sitä tekivätkö sosiaalityöntekijät, terveydenhoitajat ja lääkärit rikoksia, kun he eivät kyenneet suojelemaan lasta - rikkoivatko he virkavelvollisuuksiaan?

Tapauksessa on kyse paljon isommasta asiasta.

Lastensuojelu on toimintaa, joka on täysin salaista. Jos kysyn toimittajana jostain yksittäistapauksesta viranomaisilta, en saa siitä mitään tietoa. Kun lastensuojelu on täysin julkisen kontrollin ulkopuolella, sen odotetaan toimivan.

En epäile hetkeäkään sitä etteikö toiminta olisi säästänyt useita lapsia kuolemilta tai pahoinpitelyiltä. Usein se varmaankin toimii - tietysti tapauksista ei tiedetä - , mutta Vilja Eerikan tapauksessa ei. Lapsi kuoli, vaikka lastensuojeluilmoituksia oli tehty yksitoista.

Vilja Eerikan piti kuolla, jotta järjestelmän viat syynätään.

Vuosi sitten julkaistu sisäministeriön raportti lastensuojelun toimivuudesta oli täysin järkyttävää luettavaa. Kirjoitin siitä tammikuussa 2014 blogin:

Tässä ote tuosta blogitekstistä:

”Työryhmän puheenjohtaja, poliisijohtaja Pentti Saira arveli, että virkamiehet pitävät pienempänä pahana sitä, että selvitetään miksi tieto ei liikkunut kuin sitä että virkamies joutuu tilille mahdollisesti salassapidettävän tiedon kertomisesta. Monimutkaisia lakeja ei siis tunneta ja sen takia vaietaan.

Tällainen järjestelmä hyväksyy sen, että pieniä lapsia ammutaan, hukutetaan, puukotetaan, tukahdutetaan, kuristetaan ja poltetaan. Näillä tavoilla lapsia on viime vuosien perhemurhissa tapettu. Ja virkamiehet pelkäävät samaan aikaan omia virheitään.

Ei kukaan sitä tahallaan tee, mutta näin tapahtuu.”

Raportteja, selostuksia ja selvityksiä on Vilja Eerikasta tehty useita, mutta vasta oikeudenkäynnissä päästään tapauksen ytimeen.

Vilja Eerikan tapaus on äärimmäisen järkyttävä, mutta samalla äärimmäisen tärkeä. Viranomaisia koskeva oikeudenkäynti avaa yleisölle mahdollisuuden nähdä mikä järjestelmässä on vikana. Miksi isä ja äitipuoli saivat kiduttaa pikkutyttöä ja lopulta tukehduttaa hänet pressuun?

Lastensuojelu petti järjestelmänä sen luottamuksen, joka sille on salassapidon myötä annettu. Salassapito on luotu lasten takia, ei viranomaistoiminnan. Tältä osin olikin hyvä, että valmisteluistunnossa kaikki syytetyt luopuivat omista salassapitovaatimuksista, kun tytön äiti ilmoitti luopuvansa niistä. Virkamiehet eivät halunneet verhoa toimintansa eteen.

Tapaus puidaan julkisesti ja uutisoinnin kautta viranomaiset kautta maan voivat korjata toimintaansa. Ehkä joku virkamies havahtuu Pekan, Laurin tai Jaanan tilanteeseen ja puuttuu siihen. Ehkä joku virkamies säpsähtää siitä, että tekemättäjättämisistä voi joutua vastuuseen, kun salassapito ei suojaakaan.

Siksi tapauksesta pitää raportoida laajasti, vaikka se pahalta voi tuntuakin.

Uskon, että jokainen näistä syytteessä olevista virkamiehistä on kokenut tuskaa Vilja Eerikan kuolemasta ja miettinyt sitä mitä olisi pitänyt tehdä toisin. Nämä virkamiehet eivät ole syytteessä lapsen kuolemasta, vaikka esitutkinta-aineiston perusteella näyttää, että he olisivat voineet toisin toimimalla estää sen.

Tietoisuus tästä asiasta on aivan varmasti jokaiselle kovempi rangaistus kuin mahdolliset sakot virkavelvollisuuden rikkomisesta.

Tosiasiassa syytteessä on lastensuojelun järjestelmä, mutta tämä järjestelmä koostuu aina ihmisistä. Virkamiesten toiminnasta, heidän päätöksistään.

Oikeudenkäynnissä arvioidaan aina rikosoikeudellista vastuuta. Mielestäni tässä tapauksessa paljon tärkeämpää on julkisen käsittelyn kautta estää tulevat viljaeerikat. Koulu ja naapurit yrittivät, mutta lastensuojelu torppasi.

Miksi poliisille ei ilmoitettu? Miksi lapsesta saatuja tietoja ei koottu yhteen? Miksi tilanteen vakavuus jäi tunnistamatta? Miksi ei ajateltu lasta? Miksi lasta ei kuultu kunnolla, vaan luotettiin isän kertomaan? Miksi väkivaltaa ei tunnistettu?

Miksi yksikään virkamiehistä ei tehnyt mitään?

Mikä järjestelmässä on vikana? Mitä olisi pitänyt tehdä toisin, jottei tule toista Vilja Eerikaa? 

Nämä ovat kysymyksiä, joihin haluaisin saada vastaukset.

Näitä syytteessä olevat ovat varmasti miettineet. Kertokaa järjestelmän viat meille kaikille oikeudenkäynnissä. 

Lastensuojelun toimivuus on tässä jutussa niin paljon tärkeämpää kuin se tuomitaanko virkamiehiä sakkoihin. 

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.