Mainos

Onko Järvilehto syyllinen vai syytön? Näillä perusteilla hovioikeus ratkaisee jutun

Jyrki Järvilehdon veneturmaa on käsitelty kaksi päivää Turun hovioikeudessa ja se jatkuu vielä perjantaina. Pääosa hovioikeuden todistelusta on kuitenkin jo kuultu.

Järvilehdon omistama vene törmäsi 18. kesäkuuta 2010 aamuyöllä kapeassa Jomalvikin kanavassa sillan pieleen. Järvilehdon ystävä kuoli, Järvilehto sai vakavia vammoja. Molemmat olivat tuhdissa humalassa ja vauhtia oli 16 kertaa yli nopeusrajoituksen.

Onnettomuus tapahtui nopeasti, eikä kuljettajalla ollut mahdollisuutta reagoida 9 metriä ennen kanavaa tapahtuneen pohjakosketuksen jälkeen mitenkään. Sea Ray -vene hajosi törmäyksessä pahasti.

Keskeinen ja oikeastaan ainoa kysymys jutussa on se kumpi miehistä ajoi. Raaseporin käräjäoikeus katsoi Järvilehdon ajaneen ja syyllistyneen törkeään kuolemantuottamukseen, törkeään liikenneturvallisuuden vaarantamiseen ja vesiliikennejuopumukseen. Tuomio oli 2 v 4 kk vankeutta.

Veneestä ei löytynyt esimerkiksi verta, jonka avulla olisi voinut tehdä dna:han perustuvia päätelmiä, vaan kuljettajaa on päätelty muista todisteista. Mitään tietokonesimulaatiota tai rekonstruktiota onnettomuudesta ei ole tehty.

Järvilehdon kertomukset

Jyrki Järvilehto on ainoa, joka on ollut paikalla. Hän sanoo, ettei muista tapahtumista juuri mitään. Onnettomuuspaikalle tulleet poliisit kertoivat Järvilehdon todenneen useasti, ettei hän ajanut venettä. Poliisien mukaan hän oli selkeä, mutta pidättyväinen kertomaan siitä mitä oli tapahtunut.

Tosin ensimmäisessä STT:n uutisessa 18.6.2010 siteerattiin nimetöntä poliisilähdettä: ”Hengissä selvinnyt mies oli niin sekavassa tilassa päähän kohdistuneen iskun vuoksi, ettei tapahtuneesta ole saatu vielä varmoja tietoja.”

Ensimmäisessä poliisikuulustelussa heinäkuussa Järvilehto muisti yksityiskohtia menomatkalta ja sen, että hänen ystävänsä oli ajanut suuren osan menomatkasta mökiltä Tammisaareen. Järvilehto muistaa, että baarissa päätettiin lähteä ja seuraava muistikuva on vedestä onnettomuuden jälkeen.

Järvilehto ei toisessa kuulustelussa, noin 9 kuukautta ensimmäisen kuulustelun jälkeen, muistanut kaikkia yksityiskohtia menomatkasta Tammisaareen baariin. Ensimmäisessä kuulustelussa, käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa Järvilehto muisti yksityiskohdat.

Ystävä oli miehen lesken mukaan kokenut veneen kuljettaja. Hän tunsi Tammisaaren reitit.

Järvilehto kertoi, että ystävä ajoi, jos Järvilehto oli ottanut. Aiemmilla baarireissuilla Järvilehto oli usein kertomansa mukaan nukkunut paluumatkalla veneen lattialla. Hovissa kuultu todistaja kertoi, että hän oli nähnyt veneen menomatkalla ja tuolloin hänen käsityksensä mukaan ystävä ajoi.

Syyttäjän väite: Järvilehto teeskentelee muistinmenetyksen ja tietää enemmän

Syyttäjä Antti Sundbergin mukaan Järvilehto muistaa enemmän, muttei vain halua kertoa.

Syyttäjän todistajan, ylilääkäri Hannu Lauerman mukaan alkuvaiheen muistinmenetys heti turman jälkeen on uskottava humalan ja onnettomuudessa tulleen aivojen merkittävän toiminnallisen häiriön eli aivotrauman takia.

Sen sijaan muistin kaikkoaminen kuulustelujen välissä menomatkan tapahtumista ei ole normaalia, koska kyse on viimeisistä muistoista onnettomuudessa kuolleesta ystävästä. Lauerman käsityksen mukaan Järvilehto ei ollut kysellyt heti onnettomuuden jälkeen ystävänsä vointia. Lauerman mukaan nämä viittaavat siihen, että Järvilehdon muistinmenetys on teeskenneltyä.

Todistajan luotettavuus? Syyttäjän todistaja Hannu Lauerma on lääketieteen tohtori ja vankimielisairaalan ylilääkäri. Hän ei ole tutkinut Järvilehtoa vaan perehtynyt asiaan papereista.

Puolustuksen väite: Muistinmenetys on aito

Puolustuksen mukaan Järvilehto ei vain muista, koska niin toisinaan tapahtuu pahoissa onnettomuuksissa. Tässä asiaan on vaikuttanut myös humalatila.

Puolustuksen todistajan, oikeuspsykologi Helinä Häkkänen-Nyholmin mukaan kertomuksen muuttumisella 1. ja 2. kuulustelun välissä ei ole merkitystä. Menomatkan tapahtumat ovat epäolennaisia ja sellaiset saattavat unohtua.

Häkkänen-Nyholm piti poliisin kysyessä syksyllä 2010 hänen mielipidettään Järvilehdon muistinmenetystä todellisena. Poliisi pyysi lausunnon Lauermalta, jonka kanta oli muistinmenetyksen aitouteen kriittinen. Nyholm-Häkkäseltä ei lausuntoa pyydetty.

Todistajan luotettavuus? Puolustuksen todistaja Helinä Häkkänen-Nyholm on psykologian tohtori. Häkkänen-Nyholm on työskennellyt mm. kymmenen vuotta krp:ssä vastaten rikosteknisen laboratorion psykologian alan asiantuntijatehtävistä. Hän ei ole tutkinut Järvilehtoa vaan perehtynyt asiaan papereista.

Oliko joku matkustajan paikalla?

Tämä on tärkein seikka oikeudenkäynnissä ja sen osalta on monta pohdittavaa asiaa. Voidaanko kuolleen miehen vammoista päätellä jotain? Entä Järvilehdon? Aiheet on käsitelty alla väitteittäin.

Järvilehdon ystävä kuoli käytännössä heti aivovammaan, mutta ruumis ei ruhjoutunut. Mies on lyönyt vatsansa veneeseen. Miehellä oli myös lukuisia muita vammoja, mm. murtunut reisiluu.

Järvilehdon kylkiluut murtuivat, hän sai sisäelinvammoja ja hänen ranteensa murtui.

Syyttäjän väite: Kuolleen miehen vammat ovat syntyneet matkustajan paikalla, joten Järvilehto ajoi

Syyttäjän mukaan kuollut mies on ollut matkustajan paikalla istumassa ja sinkoutunut kohti sillan betonia, mutta veneestä irronnut kate olisi kiepsauttanut miehen ohi betonin.

Syyttäjän todistajana kuultiin teknistä tutkintaa tehnyttä poliisia, joka oli vakuuttunut erityisesti yhden vamman synnystä. Kuolleen miehen vatsasta löytyi sirppimäinen jälki, joka teknisen tutkijan Esa Korhosen mukaan sopii erityisen hyvin veneen vasemman puolisen kulman aiheuttamaksi. Jälki on ns. printtivamma, joka on syntynyt osumasta. Kuljettajan puolella ei ole sellaista paikkaa, josta vamma olisi voinut syntyä. Poliisi sovitti muovikalvolle piirrettyä vammaa niin onnettomuusveneeseen kuin Ruotsissa löytyneeseen samanlaiseen Sea Ray -veneeseen. Molemmissa vamma sopi kulmaan täydellisesti.

Ruumiin otsan vasemman puolen vamma on poliisin käsityksen mukaan syntynyt tuulilasiin iskeytymisestä.

Syyttäjän todistajana kuultiin myös oikeuslääkäri Philippe Lunettaa, joka oli vammojen synnystä samaa mieltä. Lunettan mukaan kuolleessa miehessä oli kolme vammaa, jotka sopivat veneen vasemmalle puolelle.

Todistajien luotettavuus? Syyttäjän todistaja Korhonen on pitkän linjan ja kokenut tekninen tutkija Länsi-Uudenmaan poliisista. Korhonen oli mukana teknisissä tutkimuksissa tiiviisti koko poliisitutkinnan. Syyttäjän todistaja Lunetta on oikeuslääkäri, joka teki ruumiinavauksen ja on kokenut oikeuslääkäri.

Puolustuksen väite: Kuolleen miehen vammat eivät ole voineet syntyä matkustajan paikalla, joten ajajaa ei tiedetä

Puolustuksen todistaja, onnettomuuskeskuksen entinen tutkija Kari Alppivuori piti mahdottomana, että kukaan olisi voinut olla matkustajan paikalla. Alppivuoren mukaan on täysin varmaa, että matkustajan paikalla ollut henkilö oli sinkoutunut onnettomuudessa 80 km/h -nopeudella päin sillan betonista maajalkaa. Tällöin uhrin vammat olisivat olleet paljon pahemmat.

Alppivuoren mukaan ei ole mahdollista, että veneen kate olisi kiepauttanut veneestä lentävän ruumiin pois betonista. Ruumis eteni puolentoista tonnin massalla, eikä kate olisi voinut muuttaa tämän suuntaa.

Puolustuksen todistaja, oikeuslääkäri Pekka Karhunen ihmetteli käräjäoikeuden päätöstä, jossa se ei käsitellyt onnettomuutta kokonaisuutena, vaan jätti uhrin makaamaan veneen päälle ja vastaan oli tulossa betoniseinä pikajunan vauhdilla. Kukaan ei selvittänyt miten uhri pääsee ohittamaan muurin. Se ei ole Karhusen mukaan mahdollista. Jos matkustajan penkillä on istunut joku, hän olisi törmännyt varmuudella sillan betoniin.

Todistajien luotettavuus? Puolustuksen todistaja Alppivuori on työskennellyt onnettomuustutkinnan parissa eri tehtävissä mm. VTT:ssä ja onnettomuustutkintakeskuksessa 40 vuotta. Veneturmia hän ei ole tutkinut. Alppivuori tutustui asiakirjoihin ja myös kahteen otteeseen veneeseen. Puolustuksen todistaja Pekka Karhunen on oikeuslääketieteen professori ja erittäin kokenut oikeuslääkäri. Hän tutustui tapaukseen asiakirjojen perusteella.

Syyttäjän väite: Ystävä ei ajanut, koska sirppivamma ei sovi rattiin

Syyttäjän mukaan kuolleen miehen vatsassa oleva vamma todistaa siitä, ettei ystävä ajanut. Poliisin teknisen tutkinnan mukaan sirppimäinen vamma ei sovi veneen rattiin.

Puolustuksen väite: Sirpin muotoinen vamma vain sattumaa

Karhusen mukaan uhrin vatsassa oleva sirpinmuotoinen vamma ei todista siitä, että tämä olisi törmännyt matkustajan penkin edessä olevaan kulmaan. Iho on elastista, eikä jäljistä ei voi tehdä suoria päätöksiä. Vatsan iho voi venyä onnettomuustilanteissa ja ruumiissa näkyvät jäljet katsotaan lepotilassa, jolloin kuvio voi näyttää erilaiselta verrattuna siihen mikä sen on aiheuttanut.

Karhusen mukaan on vain erikoinen sattuma, että vamma sopii täydellisesti matkustajan edessä olevaan kulmaan.

Puolustuksen väite: Rikkoutunut ratti sopii kuolleen miehen murtuneeseen reiteen

Puolustuksen todistaja, oikeuslääketieteen professori Pekka Karhunen korosti rikkoutuneen ratin merkitystä. Kuljettaja on iskeytynyt voimakkaasti ohjauspyörään, joka on murtunut. Esimerkiksi kuolleen miehen reisiluun murtuma sopisi siihen.

Tämä edellyttää, että venettä on ajettu puoliseisovassa asennossa, mutta tästä ei ole varmuutta. Ruumiinavauksessa murtumakohdan korkeutta ei koskaan mitattu, joten jälkikäteen ei pystytä toteamaan oliko murtuma juuri ratin alareunan korkeudella.

Mitä voidaan päätellä Järvilehdon vammoista?

Syyttäjän väite: Järvilehdon vammat sopivat kuljettajan paikalle

Syyttäjän mukaan Järvilehdon on ollut pakko olla kuljettajan paikalla, koska uhri on ollut matkustajan paikalla. Järvilehto on sinkoutunut veteen.

Järvilehdosta annetussa lääkärinlausunnossa todetaan, että vammat ovat syntyneet mitä todennäköisimminkin potilaan ollessa istuma-asennossa rintamasuunta veneen kulkusuuntaan ja siitä sitten vartalon etupuoli edellä veneen rakenteisiin törmäämisen seurauksena. Järvilehdolla oli sarjakylkiluumurtuma molemmilla puolilla.

Järvilehdon ranne murtui. Lääkärin lausunnon mukaan vamma ei olisi todennäköisesti voinut syntyä henkilön olleessa nukkumassa tai makuulla veneen lattialla törmäyshetkellä, koska vamma on todennäköisimminkin syntynyt ottaessa kädellä vastaan iskua tai kaatumista ja murtunut ranne on syntynyt siitä, että käsi on ollut esimerkiksi ratissa.

Perjantaina hovioikeudessa kuullaan Järvilehtoa Meilahden sairaalassa heti onnettomuuden jälkeen hoitanutta lääkäriä Lauri Handolinia. Käräjäoikeudessa hän arvioi, että vammat ovat syntyneet kuljettajan paikalla, koska esimerkiksi sarjakylkiluumurtumia nähdään tyypillisesti liikenneonnettomuuksissa ratin aiheuttamina. Ranteen värttinäluun tyyppimurtuma puhuu sitä vastaan, että potilas ei olisi havainnut törmäyksen tulevan tai tapahtuvan

Puolustuksen väite: Järvilehdon vammat eivät sovi kuljettajan paikalle

Puolustuksen todistaja Karhusen mukaan Järvilehdon vammat eivät sovi kuljettajan paikalle. Jos Järvilehto on ohjauspyörän takana, niin miten on mahdollista, että ohjauspyörä murtuu, mutta Järvilehdolla on vain pehmytkudosvammoja? Karhusen mukaan kuolleen uhrin vammat sen sijaan sopivat kuljettajan paikalle.

Oikeuslääkäri Karhunen ja ex-onnettomuustutkija Alppivuori pitivät todennäköisenä, että veneen lattialla kuljettajan takana oleva henkilö on lyönyt itsensä tuoliin, joka on vääntynyt. Karhusen mielestä Järvilehto on lentänyt veteen ja välttynyt kuolemaan johtavilta vammoilta.

Mitä hovioikeus ratkaisee?

Järvilehdon ei tarvitse osoittaa itseään syyttömäksi, vaan todistustaakka on edelleen syyttäjältä. Järvilehtoa ei voida tuomita rikoksista, jos hovioikeus katsoo että Järvilehdon roolista kuljettajana jää vähintään järkevä epäilys.

Syyttäjä vaatii vähintään viiden vuoden vankeustuomiota.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.