Mainos

Päihdeongelmia löytyy jo jopa neljännestä sukupolvesta

Suomesta löytyy perheitä, joissa isovanhemmat ja jopa heidän vanhempansa käyttävät päihdyttäviä aineita. Neljänteen sukupolveen periytyneet huumausaineongelmat ovat todellisia, mutta onneksi vielä harvinaisia.

– Ne ovat vielä onneksi yksittäistapauksia. Kolmannessa sukupolvessa meillä näkyy jo aika paljon periytynyttä ongelmaa niin, että nuoret käyttää huumeita ja vanhemmat alkoholia ja muita aineita, isovanhemmat esimerkiksi alkoholia. Tämä nuorempi sukupolvi käyttää nimenomaan huumeita, kuvailee tilannetta A-klinikkasäätiön ylilääkäri Kaarlo Simojoki.

Kotoa opittua

Hänen mukaan tällaisia perheitä on ja niitä alkaa näkymään myös enemmän.

– Tämähän kertoo siitä, että meidän järjestelmämme, jota monessa paikassa niin kehutaan, ei ole onnistunut katkaisemaan kolmessa tai neljässä sukupolvessa tätä päihdekierrettä. Tämä johtuu esimerkiksi siitä, että meillä on vahvat hallintorajat ja kaikki tekevät sitä työtään omalla sarallaan ilman yhteistyötä. Kenelläkään ei ole kokonaisvastuuta. Olen ihmetellyt tätä ääneen hyvin usein.

Alalla puhutaan sosiaalisesta periytyvyydestä. Simojoen mukaan jotkut kyseenalaistavat sen olemassaolon, koska Suomessa ajatellaan, että kaikilla on aina samanlaiset mahdollisuudet ponnistaa toimitusjohtajaksi.

– Näin se ei ole. Jos vanhemmat eivät kykene turvaamaan lapsuutta ja tuomaan siihen sitä tukea, niin me tiedämme, että riski päihdekäytölle kasvaa jo merkittävästi.

Huonot eväät vanhemmuuteen

Simojoki tietää, että nuorilla on nyky-yhteiskunnassa paljon vaatimuksia. Koulu on vaativaa, mediakenttä kertoo lukemattomia asioita ja jos kodissa ei kaikki ole hyvin, voi lapsi vähitellen syrjäytyä.

– Lapsi saattaa itsekin jo aika nuorena käyttää päihteitä, koska saa mallin kotoa: isää ahdistaa ja isä ottaa taas kaljaa.

Jossain vaiheessa näistä lapsista kasvaa aikuisia ja heistä tulee vanhempia. Simojoen näkemyksen mukaan näillä vanhemmilla on yksinkertaisesti huonot eväät onnistua.

– Tässä omassa työssä näkyy se, että ne, jotka kuntoutuvat, niin heidän kanssaan joudutaan käyttämään paljon aikaa siihen, että he oppivat mitä vanhemmuus on. Heillä ei ole koskaan ollut esimerkkiä. Heillä ei välttämättä ole kokemusta siitä mitä se tarkoittaa, kun isä halaa tai kehuu ja äiti on läsnä.

Simojoki pelkääkin, että kierre on jatkumassa, koska ehkäisevistä sosiaalitoimista säästetään tällä hetkellä.

– Säästöjen seurauksena emme voi välttämättä opettaa kaikille, mitä on olla vanhempi. Seurauksena on se, että joudutaan huostaanottamaan lapsi ja se maksaa 60 000 - 70 000 vuodessa. Sillä rahalla me oltaisiin kuntoutettu näitä ihmisiä vuositolkulla.

– Me olemme jo myöhässä, jos panostamme pelkästään hoitopalveluihin. Resursseja pitäisi laittaa päiväkoteihin, neuvoloihin ja kouluihin. Tämä voi olla toki iso peikko päättäjille, koska se maksaa. Analyyseissamme olemme kuitenkin nähneet, että sijoituspiikki kohdistuu nimenomaan alkuvaiheeseen.

Mainos

Palautelomake

ruusuja
risuja
kysymys
ehdotus

*

Kiitos palautteestasi!

Valitettavasti emme ehdi vastata jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti.

Palautteen jättäminen ei onnistunut

Yritä hetken päästä uudelleen.